Lue keskustelun säännöt.
Maailma alkanut todenteolla ahdistaa
10.11.2018 |
Olen 30v ja aikuisten oikeasti alkanut tuntuu siltä ettei hirveästi ilonaiheita enään ole. Uutisetkin on niin rajuja ja syvällisiä nykyään, ahdistavinta on se että ne on kaikki totta.
Yleinen tyytymättömyys, viha ja turvattomuuden tunne, sekopää johtajii joka paikassa. Tunteeko muutkin samaa?
Sanotaan että joka sukupolvessa on pelätty ja ahdistanut mutta tuntuu että nykyään oikeasti ollan tuntemattomalla kamaralla, ei voi tietää milloin hajoaa.
Näen yölläkin ahdistavia unia yhteiskunnasta. Olen monien kanssa jutellut ja oikeasti tuntuu että yleisilmapiiri on aika ahdistunut. Näin siis ympäri maailmaa.
Kommentit (60)
Onko sinulla omaa elämää? Yleensä jo valmiiksi ahdistuneena mieli keräilee ulkoisia syitä ahdistukselle vaikka oikeasti syyt on siinä omassa päässä/elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omaa elämää? Yleensä jo valmiiksi ahdistuneena mieli keräilee ulkoisia syitä ahdistukselle vaikka oikeasti syyt on siinä omassa päässä/elämässä.
On minulla toki oma elämä, oln täysin tavallinen pieni ihminen mutta tuntuu että alkaa oikein iholle tulemaan. Kun avaat TV tulee ahdistavia asioita, työpaikalla ihmiset on huolissaan. Oikeasti ilmapiiri on raskas ja rajansa silläkin, kaikkeen ei vaa voi vaikuttaa. Mäkin elän päivä kerrallaan, koen olevani outo että olen kiitollinen peruselämästä ja oikeasti en vaadi enempää. Koen että elän hyvin ja se riittää. Tulee outo olo varsinkin kun kaiken pitää aina olla yhtä menestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omaa elämää? Yleensä jo valmiiksi ahdistuneena mieli keräilee ulkoisia syitä ahdistukselle vaikka oikeasti syyt on siinä omassa päässä/elämässä.
On minulla toki oma elämä, oln täysin tavallinen pieni ihminen mutta tuntuu että alkaa oikein iholle tulemaan. Kun avaat TV tulee ahdistavia asioita, työpaikalla ihmiset on huolissaan. Oikeasti ilmapiiri on raskas ja rajansa silläkin, kaikkeen ei vaa voi vaikuttaa. Mäkin elän päivä kerrallaan, koen olevani outo että olen kiitollinen peruselämästä ja oikeasti en vaadi enempää. Koen että elän hyvin ja se riittää. Tulee outo olo varsinkin kun kaiken pitää aina olla yhtä menestystä.
Outoa, itse en ole huomannut tuollaista ollenkaan eikä kukaan tietämäni ihminen juuri mieti maailman pahuutta.
Ajattele miten ahdistavaa olisi ollut joskus keskiajalla, jos olisi saanut nykyiseen tapaan tietää kaikki ne kauheudet mitä silloin maailmassa tehtiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omaa elämää? Yleensä jo valmiiksi ahdistuneena mieli keräilee ulkoisia syitä ahdistukselle vaikka oikeasti syyt on siinä omassa päässä/elämässä.
On minulla toki oma elämä, oln täysin tavallinen pieni ihminen mutta tuntuu että alkaa oikein iholle tulemaan. Kun avaat TV tulee ahdistavia asioita, työpaikalla ihmiset on huolissaan. Oikeasti ilmapiiri on raskas ja rajansa silläkin, kaikkeen ei vaa voi vaikuttaa. Mäkin elän päivä kerrallaan, koen olevani outo että olen kiitollinen peruselämästä ja oikeasti en vaadi enempää. Koen että elän hyvin ja se riittää. Tulee outo olo varsinkin kun kaiken pitää aina olla yhtä menestystä.
Outoa, itse en ole huomannut tuollaista ollenkaan eikä kukaan tietämäni ihminen juuri mieti maailman pahuutta.
Sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi maailmassa on paljon pahaa. On niin helppo sulkea silmät ja korvat ja elää siinä pienessä pumpulikuplassa välittämättä siitä mitä maailmassa ja luonnossa tapahtuu. Jos ihmiset välittäisivät muustakin kuin omasta navastaan, ei maailma olisi kuoleman partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutista, joku luulee että uutisilla on väliä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omaa elämää? Yleensä jo valmiiksi ahdistuneena mieli keräilee ulkoisia syitä ahdistukselle vaikka oikeasti syyt on siinä omassa päässä/elämässä.
On minulla toki oma elämä, oln täysin tavallinen pieni ihminen mutta tuntuu että alkaa oikein iholle tulemaan. Kun avaat TV tulee ahdistavia asioita, työpaikalla ihmiset on huolissaan. Oikeasti ilmapiiri on raskas ja rajansa silläkin, kaikkeen ei vaa voi vaikuttaa. Mäkin elän päivä kerrallaan, koen olevani outo että olen kiitollinen peruselämästä ja oikeasti en vaadi enempää. Koen että elän hyvin ja se riittää. Tulee outo olo varsinkin kun kaiken pitää aina olla yhtä menestystä.
Outoa, itse en ole huomannut tuollaista ollenkaan eikä kukaan tietämäni ihminen juuri mieti maailman pahuutta.
Sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi maailmassa on paljon pahaa. On niin helppo sulkea silmät ja korvat ja elää siinä pienessä pumpulikuplassa välittämättä siitä mitä maailmassa ja luonnossa tapahtuu. Jos ihmiset välittäisivät muustakin kuin omasta navastaan, ei maailma olisi kuoleman partaalla.
No millä tavalla esim sinä autat maailmaa konkreettisesti? Muuten kuin päivittelemällä ja kauhistelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ympäristön tilaa lukuunottamatta maailma menee melkein kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla parempaan suuntaan. Olemme nykyään uutisoinnin ansiosta tietoisempia maailman kauheuksista vaikkei maailma sen huonompi paikka ole kuin ennenkään, lisäksi negatiivinen uutisointi myy huomattavasti enemmän kuin neutraaleihin tai positiivisiin asioihin keskittyvä uutisointi. Koska tasaisella kehityksellä ei ole juurikaan uutisarvoa niin helposti syntyy vääristynyt käsitys maailman tilasta. Katsopa ap ao. linkin video niin lupaan että ahdistaa hitusen vähemmän.
https://www.ted.com/talks/hans_and_ola_rosling_how_not_to_be_ignorant_a…
Ap, joku tuossa jo minusta sanoikin viisaasti, että ahdistuksesi ei välttämättä johdu maailmanmenosta, vaan on "oman pääsi sisällä" eli jokin omassa elämässäsi tai psyykessäsi saattaa aiheuttaa sinulle masennusta tai ahdistusta. Tämä ei ole veetuilua, vaan ihan vakava kehotus miettiä, onko asiat sinulla hyvin, vai oletko ehkä sairastumassa masennukseen.
Toki maailmassa tapahtuu paljon huonoja asioita. Ne nousevat otsikoihin, koska uutiset mielletään muutoksiksi ja äkillisiksi käänteiksi. Hyvät asiat yleensä ovat pitkiä kehityskulkuja, ja siksi ne jäävät helposti uutisoimatta.
Kannattaa vähän etsiä. Hyvää kehitystä tapahtuu koko ajan. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä pienenee. Maailman syntyvyys on pienentynyt jo 2,4 lapseen per nainen, mikä on likellä sitä, että maailman väkiluku alkaa pienentyä (se alkaa pienentyä, kun lapsia syntyy alle 2,1 per nainen), tämä on tuore uutinen eiliseltä ja oikein hyvä asia luonnon kannalta:
https://www.bbc.com/news/health-46118103
Lapsikuolleisuus ja äitiyskuolleisuus ovat puolittuneet, jo 90% maailman lapsista aloittaa koulunkäynnin ja niin edelleen. Valtavasti HYVÄÄ kehitystä tapahtuu kaiken aikaa!
https://yle.fi/uutiset/3-7738931
Kun minä olin lapsi 1970-luvulla, pelättiin ihan tosissan ydinsodan voivan syttyä koska tahansa. Ei tarvittaisi kuin yksi vahingossa liikkelle lähtenyt ohjus. Uskottiin Rooman klubin varoituksia, että tärkeät luonnonvarat ehtyvät vuosisadan loppuun mennessä (juu, siis 1900-luvun loppuun mennessä). Vähän myöhemmin pelättiin hysteerisesti otsoniaukon repeämistä, ihosyöpää ja epideemista HIViä.
Joten ei, nykyään EI ole erityisen huolestuttavaa elämä. Nykyään on asiat itse asiassa aika hyvin. Ok, toki joku nimeltämainitsematon suurvaltajohtaja on aika pelottava toimiessaan itsekkäästi ja täysin ennalta-arvaamattomasti, mutta hänelläkin on vahtimassa aika iso staabi suht tervejärkisiä virkamiehiä.
Henkinen ilmapiiri on somen vihapuheen myötä tosiaan muuttunut aika ikäväksi, mutta on somessa myös empatiaakin. Ja hei, jos se somen keskusteluilmapiiri ahdistaa, sieltä voi oikein hyvin pysyä myös poissa. Usko pois, et menetä somepaastossa mitään, mutta saat ehkä mielenrauhasi takaisin. Suosittelen!
Olen itse viisikymppinen ja tehnyt urani maailman kriisien parissa. Minulla olisi kaikki syyt pessimismiin, mutta en silti ole pessimisti. Historiana perehtyminen auttaa, kun tajuaa, että kokonaisuudessaan olemme menneet kohti helpompaa ja laadukkaampaa elämää monessa mielessä.
Eli summa summarum, epätoivoon ei ole syytä, hyvä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa vain ympäristön tila. Sitä kyllä surenkin jonkin verran, mutta en anna valtaa kuitenkaan surulle. Ainoa mitä voin tehdä, on vaikuttaa omilla kulutustottumuksilla ja valinnoilla.
Minä en ole koskaan kokenut mitään maailman tuskaa. Ei minua ahdista asiat, jotka eivät minua suoranaisesti koske. Omat murheet ja pelot sen sijaan meinaavat joskus ottaa vallan, vaikka kaikki on aina ennenkin kääntynyt parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä vähemmän nettiä ja rajoita uutistulvaasi. Elämä on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, joku tuossa jo minusta sanoikin viisaasti, että ahdistuksesi ei välttämättä johdu maailmanmenosta, vaan on "oman pääsi sisällä" eli jokin omassa elämässäsi tai psyykessäsi saattaa aiheuttaa sinulle masennusta tai ahdistusta. Tämä ei ole veetuilua, vaan ihan vakava kehotus miettiä, onko asiat sinulla hyvin, vai oletko ehkä sairastumassa masennukseen.
Toki maailmassa tapahtuu paljon huonoja asioita. Ne nousevat otsikoihin, koska uutiset mielletään muutoksiksi ja äkillisiksi käänteiksi. Hyvät asiat yleensä ovat pitkiä kehityskulkuja, ja siksi ne jäävät helposti uutisoimatta.
Kannattaa vähän etsiä. Hyvää kehitystä tapahtuu koko ajan. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä pienenee. Maailman syntyvyys on pienentynyt jo 2,4 lapseen per nainen, mikä on likellä sitä, että maailman väkiluku alkaa pienentyä (se alkaa pienentyä, kun lapsia syntyy alle 2,1 per nainen), tämä on tuore uutinen eiliseltä ja oikein hyvä asia luonnon kannalta:
https://www.bbc.com/news/health-46118103
Lapsikuolleisuus ja äitiyskuolleisuus ovat puolittuneet, jo 90% maailman lapsista aloittaa koulunkäynnin ja niin edelleen. Valtavasti HYVÄÄ kehitystä tapahtuu kaiken aikaa!
https://yle.fi/uutiset/3-7738931
Kun minä olin lapsi 1970-luvulla, pelättiin ihan tosissan ydinsodan voivan syttyä koska tahansa. Ei tarvittaisi kuin yksi vahingossa liikkelle lähtenyt ohjus. Uskottiin Rooman klubin varoituksia, että tärkeät luonnonvarat ehtyvät vuosisadan loppuun mennessä (juu, siis 1900-luvun loppuun mennessä). Vähän myöhemmin pelättiin hysteerisesti otsoniaukon repeämistä, ihosyöpää ja epideemista HIViä.
Joten ei, nykyään EI ole erityisen huolestuttavaa elämä. Nykyään on asiat itse asiassa aika hyvin. Ok, toki joku nimeltämainitsematon suurvaltajohtaja on aika pelottava toimiessaan itsekkäästi ja täysin ennalta-arvaamattomasti, mutta hänelläkin on vahtimassa aika iso staabi suht tervejärkisiä virkamiehiä.
Henkinen ilmapiiri on somen vihapuheen myötä tosiaan muuttunut aika ikäväksi, mutta on somessa myös empatiaakin. Ja hei, jos se somen keskusteluilmapiiri ahdistaa, sieltä voi oikein hyvin pysyä myös poissa. Usko pois, et menetä somepaastossa mitään, mutta saat ehkä mielenrauhasi takaisin. Suosittelen!
Olen itse viisikymppinen ja tehnyt urani maailman kriisien parissa. Minulla olisi kaikki syyt pessimismiin, mutta en silti ole pessimisti. Historiana perehtyminen auttaa, kun tajuaa, että kokonaisuudessaan olemme menneet kohti helpompaa ja laadukkaampaa elämää monessa mielessä.
Eli summa summarum, epätoivoon ei ole syytä, hyvä ap!
Kun kaikki jäät on sulaneet, kaikki puut hakattu ihmisen ahneuden tieltä ja eläimet kuolleet sukupuuttoon, niin ehkäpä se sinunkin hymysi hyytyy. Tai toisaalta, olethan jo sen ikäinen, ettei tämä kaikki ehkä ehdi sinua koskettaa henkilökohtaisesti. Että nami nami ja pusi pusi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea historiaa niin huomaa, ettei tämä aika ole sen pahempaa kuin aiemmatkaan. Ja huomaa myös sen, että aina on podettu maailmantuskaa ja pelätty maailmanloppua.
Mutta kannattaa kuitenkin Lutherin esimerkin mukaisesti vielä tänään istuttaa se omenapuu. Eli rukoile kuin maailma päättyisi huomenna mutta elä iloiten kuin eläisit ikuisesti.
Usko auttaa ja antaa voimaa maailman myllerrysten keskellä. Kannattaa ehkä perehtyä uskonnollisten ajattelijoiden teoksiin.
Voit myös itse varautua. Pidä kotona ja mökillä kotivara. Hanki hyvä teltta ja talvimakuupussi. Retkeile luonnossa - se paitsi lievittää stressiä ja ahdistusta, myös vahvistaa käsitystäsi siitä, että sinä kyllä pärjäät.
Ryhdy vapaaehtoistyöhön. Kerää varoja vaikeissa olosuhteissa eläville lapsille. Auta muita. Sinulle tulee parempi olo, kun huomaat, että omalta osaltasi voit luodatoivoa maailmaan.
Toivoa, uskoa ja valoa elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, joku tuossa jo minusta sanoikin viisaasti, että ahdistuksesi ei välttämättä johdu maailmanmenosta, vaan on "oman pääsi sisällä" eli jokin omassa elämässäsi tai psyykessäsi saattaa aiheuttaa sinulle masennusta tai ahdistusta. Tämä ei ole veetuilua, vaan ihan vakava kehotus miettiä, onko asiat sinulla hyvin, vai oletko ehkä sairastumassa masennukseen.
Toki maailmassa tapahtuu paljon huonoja asioita. Ne nousevat otsikoihin, koska uutiset mielletään muutoksiksi ja äkillisiksi käänteiksi. Hyvät asiat yleensä ovat pitkiä kehityskulkuja, ja siksi ne jäävät helposti uutisoimatta.
Kannattaa vähän etsiä. Hyvää kehitystä tapahtuu koko ajan. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä pienenee. Maailman syntyvyys on pienentynyt jo 2,4 lapseen per nainen, mikä on likellä sitä, että maailman väkiluku alkaa pienentyä (se alkaa pienentyä, kun lapsia syntyy alle 2,1 per nainen), tämä on tuore uutinen eiliseltä ja oikein hyvä asia luonnon kannalta:
https://www.bbc.com/news/health-46118103
Lapsikuolleisuus ja äitiyskuolleisuus ovat puolittuneet, jo 90% maailman lapsista aloittaa koulunkäynnin ja niin edelleen. Valtavasti HYVÄÄ kehitystä tapahtuu kaiken aikaa!
https://yle.fi/uutiset/3-7738931
Kun minä olin lapsi 1970-luvulla, pelättiin ihan tosissan ydinsodan voivan syttyä koska tahansa. Ei tarvittaisi kuin yksi vahingossa liikkelle lähtenyt ohjus. Uskottiin Rooman klubin varoituksia, että tärkeät luonnonvarat ehtyvät vuosisadan loppuun mennessä (juu, siis 1900-luvun loppuun mennessä). Vähän myöhemmin pelättiin hysteerisesti otsoniaukon repeämistä, ihosyöpää ja epideemista HIViä.
Joten ei, nykyään EI ole erityisen huolestuttavaa elämä. Nykyään on asiat itse asiassa aika hyvin. Ok, toki joku nimeltämainitsematon suurvaltajohtaja on aika pelottava toimiessaan itsekkäästi ja täysin ennalta-arvaamattomasti, mutta hänelläkin on vahtimassa aika iso staabi suht tervejärkisiä virkamiehiä.
Henkinen ilmapiiri on somen vihapuheen myötä tosiaan muuttunut aika ikäväksi, mutta on somessa myös empatiaakin. Ja hei, jos se somen keskusteluilmapiiri ahdistaa, sieltä voi oikein hyvin pysyä myös poissa. Usko pois, et menetä somepaastossa mitään, mutta saat ehkä mielenrauhasi takaisin. Suosittelen!
Olen itse viisikymppinen ja tehnyt urani maailman kriisien parissa. Minulla olisi kaikki syyt pessimismiin, mutta en silti ole pessimisti. Historiana perehtyminen auttaa, kun tajuaa, että kokonaisuudessaan olemme menneet kohti helpompaa ja laadukkaampaa elämää monessa mielessä.
Eli summa summarum, epätoivoon ei ole syytä, hyvä ap!
Kun kaikki jäät on sulaneet, kaikki puut hakattu ihmisen ahneuden tieltä ja eläimet kuolleet sukupuuttoon, niin ehkäpä se sinunkin hymysi hyytyy. Tai toisaalta, olethan jo sen ikäinen, ettei tämä kaikki ehkä ehdi sinua koskettaa henkilökohtaisesti. Että nami nami ja pusi pusi vaan.
No toki luonto ja ilmastonmuutos ovat huolestuttavia, mutta auttaako niiden hoidossa masentuminen ja ahdistuminen? Ei auta, ei millään tavalla.
Toivoa pitää olla aina, koska ainoastaan se kannustaa tekemään jotain asialle. Tuo sinun "kaikii tuhoutuu" -asenteesi johtaa vain käsien nostamiseen ilmaan ja antautumiseen!
Kuten tuossa jo mainitsinkin, luonnonkin suhteen on ollut jo vuosikymmeniä todella synkkiä skenaarioita ja silti ne on voitu välttää. Luitko edes kommenttiani?
Esimerkiksi tuo otsoniaukon repeäminen pystyttiin torjumaan kieltämällä CFC-yhdisteet. Sopimus on myös pääosin pitänyt, ja otsoniaukko on korjaantumassa!
Pessimistien kannattaa lukea tämä. Jos tähän kyetään, ennen pitkää kyetään myös tekemään jotain kasvihuonekaasuille. Paitsi jos porukka alkaa maata lamaantuneena kotisängyssä märehtimässä maailman tuhoa.
https://tieku.fi/maailmankaikkeus/aurinkokunta/maa/otsonikerros-paranee
Et selvästi huomannut sitäkään kohtaa kommentissani, että väestöräjähdys on jo osoittanut taittumisen merkkejä.
Ps. Minulla on lapsia, joille toivon hyvää tulevaisuutta ja elinkelpoista ympäristöä. En minä naiivi ole, en vain ole samalla lailla pessimitinen voivottelija kuin sinä.
11
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v ja aikuisten oikeasti alkanut tuntuu siltä ettei hirveästi ilonaiheita enään ole. Uutisetkin on niin rajuja ja syvällisiä nykyään, ahdistavinta on se että ne on kaikki totta.
Yleinen tyytymättömyys, viha ja turvattomuuden tunne, sekopää johtajii joka paikassa. Tunteeko muutkin samaa?
Sanotaan että joka sukupolvessa on pelätty ja ahdistanut mutta tuntuu että nykyään oikeasti ollan tuntemattomalla kamaralla, ei voi tietää milloin hajoaa.
Näen yölläkin ahdistavia unia yhteiskunnasta. Olen monien kanssa jutellut ja oikeasti tuntuu että yleisilmapiiri on aika ahdistunut. Näin siis ympäri maailmaa.
Ei ne kaikki kyllä totta ole. Varsinkaan jos sen uutisoi YLE.
On kaksi eri asiaa olla pessimisti ja realisti. Yksitoista on optimistinen realisti, kommentoija 15 on pessimisti. Pessimisti ei saa mitään aikaiseksi asioiden korjaamiseksi, koska hän luovuttaa pelin jo kättelyssä. Ei hyvä.
Haha 15 alapeukuttaa kaikkia, jotka eivät synkistele kuten hän. Ja sitten vielä itkee vihapuhetta. Way to go, idiot!
Vierailija kirjoitti:
On kaksi eri asiaa olla pessimisti ja realisti. Yksitoista on optimistinen realisti, kommentoija 15 on pessimisti. Pessimisti ei saa mitään aikaiseksi asioiden korjaamiseksi, koska hän luovuttaa pelin jo kättelyssä. Ei hyvä.
En ole luovuttaja. Liiallinen positiivisuus ei tätä maailmaa myöskään pelasta. Mutta ei sen enempää minusta. Reagoin vain ja ainoastaan tuohon joidenkin kommentoijien ' Minua ei mikään huolestuta, mitään pahaa ei voi tapahtua'- ajatusmaailmaan. Tokihan maailmassa on tapahtunut paljon hyviäkin asioita mutta haluan provosoida ihmisiä heräämään siihen, että maailma on oikeasti muuttumassa ja meitä kaikkia tarvitaan pelastamaan se mitä pelastettavissa on.
Pakko silti seurata uutiset, media ja some koska ne on enemmän velvollisuus. En halua eristäytyä tämän enempää.