Onko joku päässyt yli siitä että on kokonaan mennyt luotto ihmisiin?

Miten niin on pakko tavata? Eihän olen.

Eli  YKSI ihminen romahduttaa sun uskosi  ihmisiin? No eipä se sitten kovin vahvalla perustalla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin on pakko tavata? Eihän ole.

Eli  YKSI ihminen romahduttaa sun uskosi  ihmisiin? No eipä se sitten kovin vahvalla perustalla ollut.

Pari vuotta kun kuluu ja tapaat siinä samalla muita ihmisiä, joista saat hyviä kokemuksia, niin homma on korjattu.

Kyllä voin niin samaistua.

Minä olen tavannut henkilön, josta on tullut jonkinlainen tuttava.

Mutta nyt olen alkanut epäillä hänen motiivejaan enkä tiedä voinko luottaa.

Kyseessä ei ole seurustelu vaan tuttava.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin on pakko tavata? Eihän olen.

Eli  YKSI ihminen romahduttaa sun uskosi  ihmisiin? No eipä se sitten kovin vahvalla perustalla ollut.

Nimenomaan ei ollut. Minulla oli vilkas sosiaalinen elämä mutta pidin kaikki ihmiset pienen etäisyyden päässä. Tämän yhden kanssa luotin ja se oli iso virhe. Hän on niin lähisukulainen ettei ole mahdollista katkaista välejä. Nyt olen ottanut vielä lisää etäisyyttä ihmisiin, sosiaalinen elämäkin on hiipumaan päin koska en pysty luottamaan enää keneenkään sitä vähää mitä ennen. Kaikki on hirveän merkityksetöntä kun ei voi luottaa ihmisiin. Mikä tilalle? Koira? Uskonto? Luonto? Uskonnossa on se vika että väsyttää ajatus taivaasta ja kaikista niistä ihmisistä joihin ei voi luottaa siellä :). Ap

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta kun kuluu ja tapaat siinä samalla muita ihmisiä, joista saat hyviä kokemuksia, niin homma on korjattu.

Näin minäkin ajattelin, mutta pari vuotta on kulunut enkä ole saanut korvaavia kokemuksia koska en uskalla luottaa keneenkään. Siksi nyt avaudunkin kun olen ihan neuvoton tämän kanssa... Tapasin taas eilen tämän henkilön ja se avaa aina vanhan haavan. Asiaa ei ole koskaan käsitelty hänen kanssaan.

Kaikki hmiset ovat syntisiä ja vajaita - Herra Jeesuskaan ei luottanut yhteenkään ihmiseen, koska Hän tiesi, että jokaisen ihmisen sydän on petollinen ja ailahteleva syntiluonnon takia ja sille ei voi mitään.

Ainoa, joka ei petä, on Jumala - ihmiset pettävät aina.

Tiedän mitä tarkoitat. Minulle tuo tapahtui kolme vuotta sitten. Luotto ihmisiin ei ole palautunut. En tiedä muuttiko se vaan luonnetta loppuelämäksi. Ystävienkin motiiveja aina nykyään epäilee. Muut kommentoijat jaihmettelijät eivät taida olla oikeasti kokeneet vastaavaa..

Minulla on yli 5 vuotta tällaisesta ihmissuhteen päättymisestä. En ole vieläkään päässyt täysin yli. Toki luottamus ihmisiin oli jo ennen tuotakin heikolla pohjalla. Nyt alkaa jo vähän helpottaa, kun olen antanut itseni vihata kunnolla epäluotettavaa entistä ystävää.