Mikä olisi ensireaktiosi jos nyt huomaisit olevasi raskaana? Entä miten puolisosi reagoisi asiaan?

Noi ois se kyllä suht yllätys, kun sterilointi on tehty 9v sitten. Ja ikää alkaa on 47v.  

Juuri aloitettiin yrittämään toista, joten iloinen yllätys. Varmaan alkaisi myös vähän jännittää ja laskettaisiin yhdessä miehen kanssa milloin on LA.

Olisin melko yllättynyt koska en ole harrastanut seksiä kohta 20 vuoteen ja olen mies. Menisin varmistamaan mistä on kyse.

Synnytin 2kk sitten, joten olisi kyllä ihan kamalaa. Lapsilukukin on täynnä. Mutta tuntuisi toisaalta ihan kauhealta aborttiin mennä.

Räjähtäsin nauruun, olen 53, minulla on kierukka. Mies ei ole sekstannut kanssani moneen vuoteen, varmaankin vino hymy kasvoillaan, kulmia kohottelis. Salarakas on vela, tuskin haluaisi isäksi.

Tekisin abortin ja olen sinkku.

Helvetillinen järkytys ja vitutus. Saman tien ajanvaraus aborttiin. En ole koskaan halunnut lapsia. Mieskään ei ole koskaan lapsia toivonut joten uskoisin hänen reaktionsa olevan samankaltainen jos nyt ei jostain syystä ole yhtäkkiä mieltään muuttanut.

Olisin kauhuissani. Tämä olisi sitten jo toinen ehkäisyn pettäminen mun elämän aikana (ensin kondomi, nyt minipillerit) toisaalta tilanne olisi sellainen nyt, että aborttia en harkitsisi.

Olisin eniten huolissani omasta jaksamisestani sekä tulevan lapsen terveydestä. Tupakoin ja käytän alkoholia, joten mahdolliset vauriot lapselle tällaisessa tilanteessa tuntusivat pahalle. Olen huolehtinut ehkäisystä niin hyvin kuin mahdollista, joten olisi typerää ajatella, että olisi pitänyt varan vuoksi elää vielä täysin raittiina siltä varalta, että sattuu olemaan juuri se tilastollinen käyttäjä, joka raskautuu oikein käytetystä ehkäisystä huolimatta.

Jos kuulisin että minusta tulee isä ratkeaisin varmaan ryyppäämään ja tappaisin itseni kun olisin saanut tarpeeksi rohkeutta alkoholista.

-mies

Puhuisin lääketieteellisestä ihmeestä ja hämmãstyksestä toivuttuani tekisin asialla miiiljardi-omaisuuden elokuvilla, tv-sarjoilla, haastatteluilla, paneelikeskusteluilla ja luennoilla.........jaa miten........koska olen mies.

Pitäisin lapsen. Ratkaisisi puolestani juupas-eipäs-mietinnät asian suhteen. En tiedä olisinko alussa iloinen. Mies saattaisi ilahtua enemmän kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pysty saamaan lapsia, joten olisi kyllä tosi iso yllätys ja järkytys. Varmaan ensin epäilisi minun pettäneen häntä, koska sen ei pitäisi olla muuten mahdollista.

Emme kuitenkaan halua lapsia, joten varmaan tekisin abortin, vaikka tuommoinen ihme kyllä tuntuisi jo

Niin, eikös se ole kuitenkin aika yleistä ettei miehet vaan pysty saamaan lapsia, vaikka olen kuullutkin yhdestä tapauksesta ulkomailla, jossa oli tehty kohdunsiirto miehelle ja PAM.....paksuksihan,se pamahti ykskaks.......että kyllähän sitä kaikenlaista voi sattua, jos ei pidä varaansa....

Vauva on meille tervetullut ja yhden kierron verran on nyt yritetty raskautta. Itse olen haaveillut toisesta lapsesta jo niin pitkään, että haaveen konkreettinen toteutuminen todennäköisesti saisi pienen shokkitilan ja epäuskon tunteen aikaan, joka muuttuisi hetkessä uskomattomaksi iloksi ja onneksi. Luulen, että miehelle tulisi myös pienoinen alkujärkytys ennen tilanteen sisäistämistä. :)

Olisin iloinen! Vauva on ollut haaveissa pitkään ja pilleritkin lopetettu alkuvuodesta, mutta kierto ei ole tasaantunut. Viimeksi menkat oli toukokuussa, joten tietysti aiheuttaisi ihmetystä milloin sitten on alkunsa saanut. Kuukausi sitten viimeksi testattu negatiivinen :)

Olisi kamala järkytys. Ehkäisy siis kunnossa ja ikää 49v.

Kroppa eikä pää kestä raskautta. Nuorin lapsista jo 17v niin ihan muut suunnitelmat loppuelämälle.

Olin tosi järkyttynyt ja kauhuissani kun testiin piirtyi ne kaksi viivaa..minusta se ei voinut olla totta. Kyseessä oli siis yllätysraskaus. Kaksi parasta ystävää tuli heti luokseni ja poikaystävä reagoi: "Jos sä pidät sen, mä jätän sut! ..mikset sä pidä itsestäsi huolta ja mennyt aikaisemmin lääkäriin"..kaikki oli yhtäkkiä mun vika. Onneksi jätin kyseisen kriistäjän, joka itki sitten perääni ja vonkui takaisin tämän jätettyäni..päätös ei todellakaan ollut kevyt. 

Ex poikaystäväni siis painosti  ja kiristi minut aborttiin suoraan sanottuna.  Vieläkin ikävä olla asian tiimoilta. Toivottavasti muiden miehet ovat reagoineet kypsemmin..sattuuhan näitä maailmassa jatkuvasti, yllätysraskauksia siis. Mutta mielestäni vastuunotto kuuluu ihan molemmille osapuolille ja ei kannata pitää ehkäisyä kevyenä asiana..sen kuuluu olla kunnossa, jos ei niin lapsi voi tulla. Tiedän monia, joista on tullut isiä oikeasti ihan tuosta vaan "vahingon" takia.

Tämän jälkeen on tunne, että kaikki miehet olis samanlaisia ja eivätkä ole valmiita isäksi..haluavat vaan seksiä eikä normaalia elämää rakastamansa naisen kanssa (enkä tarkoita ettei tähän kuuluisi erotiikka ja asianmukainen ehkäisy, mutta perheen perustaminen vaatii hiukan muutakin ja kahden aikuisen parisuhdekin.. mukaan luettuna että siihen tulee toinen ihminen, joka tarvitsee näitä kahta aikuista enemmän kuin mitään maailmassa).

Olisi melkoinen epämiellyttävä yllätys, kun seksiä ei ole ollut kohta pariin kuukauteen (miehen sairauden takia).

Järkytys, mies toki innoissaan. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottumaan, vaikka edelleen hämmentää, pelottaa ja mietityttää. Mutta jospa tästä jotenkin selviäisi. Kaikki kävi vain niin äkkiä. rv31

"Saunan lauteista voi tulla raskaaksi!!"

Tekisin abortin kaikessa hiljaisuudessa enkä vaivautuisi läheisille edes mainitsemaan, että neitsythän minä olen ja silti tämä tapahtui.

Paniikki ja ahdistus, en halua enää ikinä olla raskaana. Koska lapsi ilman uutta raskautta olisi ihan ok niin varmaan sitten kasaisin itseni ja istuisin vessaan odottamaan koska 9kk armoton oksentelu alkaa.

Mies varmaan istuisi tunnin hiljaa jonka jälkeen asia olisi ok ja alkaisi innostua.