Mikä olisi ensireaktiosi jos nyt huomaisit olevasi raskaana? Entä miten puolisosi reagoisi asiaan?

Ihmettelisin, koska oon 15v, sinkku & neitsyt :D

Mut en kyl tässä iässä haluis lasta...

Vierailija kirjoitti:

Ilmottaisin heti iltapäivälehtiin että olen kokenut neitseellisen raskauden joka tosiaan saisi lisäpontta siitä että olen mies ollut koko ikäni.

Nauroin tälle ihan liikaa ja hajosin lisää kun joku vielä alempana suuttus tästä :D 

Jaaha, ekasta raskaudesta totesin, että voi vit*u ja toisesta, että voi pas*a. Ehkä kolmas voisi olla voi helv*tti.

Itkisin, huutaisin vittusaatanaperkelettä. Olisin järkyttynyt. Puolisoni olisi iloisesti yllättynyt.

No olisin yllättynyt. Toki ilahtunut mutta ihmeissäni. Helpottunut siitä että nyt se pohdittu kolmas sitten tulisi, eikä tarvitsisi enää pohtia ratkaisua. Mutta haluaisin kyllä jonkun selityksen.

Olen sinkkuäiti enkä suhteessa. En ole myöskään käynyt viime aikoina hedelmöityshoidoissa joten joku outo sikiäminen olisi päässyt tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle se olis iloinen yllätys. Mies ehkä pettyis vähän mutta kyllä hänkin asiasta innostuisi varmasti alkujärkytyksestä toivuttuaan.

Iloinen yllätys täälläkin, myös miehelle.

Jos sterkkauksesta huolimatta tulisin raskaaksi, niin varmaan pitäisin, vaikka ei todellakaan ole toiveissa ollut vuosiin. Nykyisen miehen kanssa olen ollut vuoden, hän järkyttyisi ja lähtisi lätkimään, sen on varma, sen verran selväksi on tehnyt ajatuksensa lisääntymiseen. :D 

En oikein tiedä. Ajattelisin kai että näin kai kuului tapahtua. Mies nyt olisi ihan hullun onnellinen. On pyytänyt minulta lasta jo vuoden, vaikka kuopus on vasta 1v 4 kk. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en jaksaisi kolmatta. Haluaisin, mutta en jaksa. En keskeyttäisi raskautta, jotenkin selviäisin. Miehen ehkä pitäisi vaihtaa työpaikkaa.

Että mitähän v***ua. 

"Nyt vasta tajusit?"

Kohta synnyttämään 😂

Olisi ihan kamala järkytys. Olen ikäni ollut vela, nyt tuoreessa suhteessa (n. 1kk). Minä 43, mies 30 eikä myöskään halua lapsia. Varmasti hommaisin abortin ja mies tulisi tueksi mukaan. 

Olisin että ”ei ole mahdollista!” Niin olisi miehenikin, koska hänelle on tehty vasektomia.

"Voi ei."

Kamala, ehkä ennenkokematon stressi ja ahdistus päälle heti. Synkällä tavalla huvittuisin huonosta tuuristani, minulla kun kuitenkin on kuparikierukka enkä harrasta seksiä kuin 1-2 kertaa vuodessa.

Mies olisi varmaan mielissään. Hän on (ainakin teoriassa) halunnut lasta kanssani jo vuosia eikä näe tulevaisuutta niin toivottomana kuin minä.

Järkytys. Meillä on jo 4kk ikäinen poika eikä aiota tehdä enempää lapsia. Mies myös ihmettelisi että miten voin olla raskaana kun syön minipillereitä.

Jos nyt vasta huomaisin, olisi saanut olla aikamoiset alitajuiset kieltämiset päällä. Sen verran iso vatsa jo on ja liikkeitä tuntuu useasti päivässä.

Olisin ehkä vähän järkyttynyt, mutta kolmas lapsi olisi tervetullut, vaikka suunnitelmissa ei ollutkaan tehdä enempää lapsia.

Sitten heräisi huoli että miten kohdussa oleva kierukka vaikuttaisi alkion kehitykseen.

Ja sitten ottaisin yhteyttä asunnonvälittäjään ja kämppä menis myyntiin saman tien.

Varmaan mies veisi tutkimuksiin ja hakisi minulle laitospaikkaa. Vähintään ottaisi tk:n muistihoitajaan yhteyttä.. Vauvan kun pitäisi syntyä mihin tahansa aikaan vaan.

Tulisi kyllä tunne, että miksi juuri minulle käy näin. Minulle on tehty sterilisaatio puolisen vuotta sitten ja tuntuisi kyllä "epäreilulta", että minä olen yksi niistä todella harvoista, jotka tulevat raskaaksi. Varsinkin, kun seksiäkin on max parin viikon välein (etäsuhde). Mies varmaan olisi jo järjestämässä häitä ja yhteistä asuntoa sun muuta. 

Mies ei pysty saamaan lapsia, joten olisi kyllä tosi iso yllätys ja järkytys. Varmaan ensin epäilisi minun pettäneen häntä, koska sen ei pitäisi olla muuten mahdollista.

Emme kuitenkaan halua lapsia, joten varmaan tekisin abortin, vaikka tuommoinen ihme kyllä tuntuisi jo joltain kohtalolta.

Onnellinen, olen aina halunnut ison perheen, joten jokaisesta raskaudesta olisin kiitollinen.

Toki olen jo raskaana rv 13, neljän vuoden lapsettomuuden ja kahden vuoden hoitojen jälkeen ensimmäinen lapsi tulossa, joten olen onnellinen ja ennen kaikkea kiitollinen.