Miksi synnyttäjillä on niin kiire laitokselta kotiin?

Kakkosen ja kolmosen kohdalla oli lisäksi kova ikävä vanhempia lapsia. Ja jotenkin sitä vaan toipuu kotona paremmin, kun saa rauhassa tehdä asiat, ei ole tuntemattomia huonekavereita eikä kätilöitä kyselemässä. Ikinä en ole ajatellut että sairaalassaoloaika olis mikään kilpailu tai mittari.

Se mikä sairaalassa oli parasta oli ruoka, se tuli tiettyyn aikaan, sitä ei tarvinnut tehdä itse ja se oli jopa ihan syötävää. Lisäksi osaston jääkaapista sai ottaa välipalaa jos tarvi. Oi kun kotona olis samanlainen palvelu :)

Ajatellaan vain sitä, että kotona odottaa mies ja kenties muut lapset.

Itselläni on toinen lapsi tulossa, esikoinen on kolmevuotias. Kunhan synnyttämään lähden niin luonnollisestikin haluan sieltä nopeasti pois ihan jo esikoisen takia. Ja tottakai se mies on myös mielessä. En aio omia vauvaa itselleni, vaan mieheni, lasteni isä, on tasa-arvoinen vanhempi ja minulle on tärkeää että hän viettää aikaa myös vauvan kanssa.

Jos vauva on terve, ja kaikki on muutenkin hyvin niin miksi ihmeessä siellä osastolla pitäisi maata turhanpanttina?

Itseäni ainakin sairaalaympäristö stressaa sen verran paljon että en saa nukuttua, enkä saa mielenrauhaa että voisin olla kunnolla vauvan kanssa. Imetykseenkin sairaalan stressaavuus vaikuttaa ja paljon.

Ja jos vauva on tosiaan terve kaikinpuolin niin millä tavalla se nyt olisi riskialtista lähteä mahd. pian kotiin? Pahempia sairauksia siellä sairaalassa pyörii kuin kotona, usko pois.

vaan enimmäkseen ihan poliklininen toimenpide. Kotisynnytyksiä en kannata, mutta sairaanhoito ja sairaalapaikat on hyvä varata niitä oikeasti tarvitseville.

Ja koska olin hyvässä kunnossa, minut passitettiin vauvoineni sieltä kotiin seuraavana päivänä.

Esikoisen kanssa ei ollut kiire, saimme ensimmäisen yön jälkeen perhehuoneen ja siellä viihtyi. Mutta jos ei olisi saatu, olisin silloinkin halunnut nopeammin kotiin. Ei ollut yhteishuoneessa omaa rauhaa. Toki sitä vauvan ja oman kunnon ehdoilla kotiin lähden. Kuopuksen kanssa meni kaikki hyvin ja kotiuduin vaaditun 36 h jälkeen. Miksi siellä roikkua jos kaikki hyvin, annetaan toisille synnyttäjille tilaa :) Esikoistakin oli ikävä ja hänellekin suuri ihmetys missä äiti on. Perhehuonetta ei tullut mielenkään enään ottaa, ei olisi esikoinen siellä viihtynyt. Tiedät kyllä sitten kun olet synnyttänyt.

oli muuten ihan ok mutta en oikein osannut nukkua siellä, tietysti vaikutti sekin ettei maltannut kun piti vauvaa ihailla mutta muutenkin sairaala ympäristö on vähän ankea. Ja illalla kun mies lähti kotiin, tuli itku :/ Tiesin että ensisynnyttäjänä en varmasti pääse kotiin päivän tai kahden päästä niin en sitten sitä kysellytkään. Keskiviikko iltana menin laitokselle ja lauantaina puolen päivän maissa sain luvan lähteä. Viihdyin sairaalassa ihan hyvin, oli kiva saada opastusta vauvan hoitoon ja ihmetyksekseni tykkäsin kovasti ruuasta :) Nyt odotan toista lasta ja haluaisin tällä kertaa aiemmin kotiin jos vain mahdollista.

oli muuten ihan ok mutta en oikein osannut nukkua siellä, tietysti vaikutti sekin ettei maltannut kun piti vauvaa ihailla mutta muutenkin sairaala ympäristö on vähän ankea. Ja illalla kun mies lähti kotiin, tuli itku :/ Tiesin että ensisynnyttäjänä en varmasti pääse kotiin päivän tai kahden päästä niin en sitten sitä kysellytkään. Tiistai iltana menin laitokselle ja lauantaina puolen päivän maissa sain luvan lähteä. Viihdyin sairaalassa ihan hyvin, oli kiva saada opastusta vauvan hoitoon ja ihmetyksekseni tykkäsin kovasti ruuasta :) Nyt odotan toista lasta ja haluaisin tällä kertaa aiemmin kotiin jos vain mahdollista.

ja selän vahvistus jumppia ja tietoiskuja imetyksestä ja kipeiden rintojen hoidosta/äidinmaidon luovutuksesta. Lypsämis opetuksia ja kaiken maailman jumpista äidille, joka päivä oli jotain

sillä huomasitteko, että aloitus oli vuodelta 2006. Ihan hyviä ajatuksia ao:lla oli, vaikkei tänä päivänä tiedäkään, millaista keskustelua silloin palstalla on käyty.

Synnärillä (ainakin Hyvinkäällä) vauvaa vahti huonekaveri esim. suihkun ajan, koska ovat vierihoidossa. Varsinaista vauvalaa ei enää ole. Samoin, jos nukut huonosti niin henkilökunta ei ota lasta vahdittavakseen. Kotona sitten onnistuu vuorottelu vanhemman kanssa.

En ole osannut nukkua sairaalassa

Ei mitään yksityisyyttä

Ruoka ihan hyvää, mutta kotona parempaa

Kotona mies auttamassa vauvan hoidossa

jne..

kapea sänky, ei voi nukahtaa lapsi vieressä kun pelottaa että se tippuu, haluan kuitenkin pitää vastasyntynyttä vierellä. Eli en ole koskaan nukkunut sairaalassa, 5 yön jälkeen alkaa olla hermoraunio...

hoitajilla hirveä kiire ja synnyttäneitä kohdellaan kuin karjaa.



Itse palelin, kärsin kovista kivuista, en saanut nukutuksi, lääkkeitä sai kerjätä ja koviin kipuihin annettiin 1 panadol.



Kaikki piti hoitaa muiden aikataulun mukaan, ainoa aika antaa imetysvalmennusta oli vierailutunti. Minua ei asia häirinnyt, koska olin vielä sekaisin kuin seinäkello anestesialääkkeistä.

kanssa ei ollut kiire kotiin, toisen kanssa sitten oli ikävä esikoista niin toive oli päästä nopeammin. Kummallakin kerralla jouduin olemaan 5pv vauvasta johtuvista syistä.



Itse sinällään nautin osastolla olemisesta, kun sai rauhassa keskittyä vauvaan ja omaan toipumiseen sektioiden jälkeen, mennä valmiiseen ruokapöytään jne. Vähän kuin olisi lomalla ollut :D. Sitä pois kiirehtimistä (ja kaikesta valittamista) itsekin vähän ihmettelin.

en lähtenyt kotiin ennen kuin pyysivät.Eli 3 synnytystä takana, ja kyllä mä ainakin sain sairaalassa levättyä paremmin kuin kotona, ruoka tuli valmiina, sai keskittyä vain vauvaan.Lisäksi mulla nousi kuume toisen vauvan kohdalla nousi kuume 3ntena iltana, onneksi olin sairaalassa ja sain heti iv-antibiootit, koitoa olisi ollut hankalaa lähteä vastasyntyneen kanssa päivystyksen kautta takaisin.

Mä olen kahden sektioni jälkeen joutunut olemaan 5-6 päivää sairaalassa. Ekat 2-3 olen ollut ihan mielelläni, sitten alkanut tympimään. Tokalla kerralla oli tosi ikävä esikoista, kun olin jo ollut osastolla ennen synnytystäkin, eikä esikoinen voinut käydä kuin pari kertaa nopeasti sairaalassa vierailemassa. Itsellä oli ikävä, ja varsinkin huoli että lapsi ikävöi.



Eipä minulla muuten ole ollut valittamista, hyvää hoitoa sain.

jatkaa vielä, että itsellä ollut molemmilla kerroilla sektion jälkeen se tilanne, että heti ekaa arkipäivänä jäätävä lapsen/lasten kanssa yksin kotiin, joten sikälikin ollut hyvä vähän kerätä voimia ja kuntoa osastolla ensin.



Ja sektion jälkeen halusin äkkiä pystyyn (leikkauspäivän iltana molemmilla kerroilla) siksi koska se edistää toipumista. Ja omaa vauvaa tietysti olen halunnut hoitaa sairaalassakin mahdollisimman paljon, kun omahan se on ja on halunnut päästä pieneen tutustumaan heti. Ekalla kerralla olin osastolla aika kovassa flunssassa, ja sen takia vauva oli välillä kansliassa hoidettavana - harmitti.

Jos ei saa perhehuonetta voi unohhtaa nukkumisden. Aina jonkun vauva rääkyy yöllä ja koska oman ääntä ei vielä "tunne", herää sitä jokaiseen huoneeessa kuuluvaan vinkaisuun.

Ensimmäisestä oli 5 päivää laitoksella ja siitä alkoi hirveä alamäki kun olin 7 vuorokautta putkeen ilman minkäänlaista unta.

Toisen kohdalla lähdin hippulat vinkuen kotiin ja olin tyyytyväinen.

Ensimmäisestä synnytyksestä olin 12 päivää sairaalassa, enkä yhtään liian kauan. Tylsää siellä ehkä on ja epämukavaa, mutta kaikki on synnyttäjän ja vauvan parhaaksi. Sentään saa valmiin ruuan eikä tarvitse itse pestä pyykkiä.

1. Kotona kukaan ei tule painelemaan mahaa ja kurkkimaan siteestä vuotosi määrää ja laatua. Sairaalassa tämä suoritetaan yleensä jo ennen kukonlaulua.



2. Kakka ei suostu tulemaan vieraassa paikassa, mitä pitempään sairaalassa sitä pahempi ummetus. Joutuu valehtelemaan sairaalassa, että juujuu kakka tuli, saadaanko lähteä nyt.



3. Mulla ei sairaalassa nouse maito. Kolme lasta on, ja joka kerta se maito on noussut kun kotiin on päästy. Sairaalassa tuputetaan joka käänteessä lisämaitoa.