Miten se, että sinut on huostaanotettu, näkyy nyt aikuisena? Esim kasvattaessasi omia lapsia?

Siten että en ole tehnyt lapsia ja siirtänyt pas ka geenejä eteenpäin

En tehnyt omia lapsia ja siitänyt tämän suvun huonoja tapoja seuraavalle polvelle. Veljeni teki saman valinnan.

Yleensä se näkyy siinä, että lapsia ei synny.

Siten että olen erittäin ihmisarka enkä luota ihmisiin. Huostaanottoni oli asia joka pilasi elämäni sekä täysin perusteeton. Aloin oireilla tosi pahasti sen jälkeen ja se johti vaikka mihin ongelmiin.

Olen itse ollut vain kiireellisesti sijoitettuna ja avohuollon sijoituksissa, joten sinällään väärä henkilö vastaamaan. Vastaan silti. Sain kolme lasta ja taustani näkyy eniten siinä, ettei minulla ole ollenkaan sukulaisia joiden kanssa olisimme tekemisissä. Koko porukka alkoholisteja, vakavia mt-ongelmia, psykoosia, asunnottomuutta, skitsofreniaa, narsismia... Kaikkea löytyy. Mielestäni muuta outoa, lastensuojelulapsuuteen liittyvää perheessämme ei ole.

Sain itse kaksi lasta reippaasti alaikäisenä ja heidät otettiin huostaan. Nyt aikuisena en halua lapsia enää mistään hinnasta. 

Näkyy siinä, että olen entistä tarkempi, miten kohtelen perheen teiniä, joka on herkässä iässä.

Sekä vanhempani että kasvattivanhempani olivat loistoesimerkkejä siitä, miten lasten kanssa EI toimita, tajusin jo pienenä tämän itsekin, ja menetin luottamukseni aikuisiin yleisesti ottaen. Onneksi olin noin muuten itsenäinen ja sisukas, joten pärjäsin jotenkin ja hoidin itse omat asiani. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut vain kiireellisesti sijoitettuna ja avohuollon sijoituksissa, joten sinällään väärä henkilö vastaamaan. Vastaan silti. Sain kolme lasta ja taustani näkyy eniten siinä, ettei minulla ole ollenkaan sukulaisia joiden kanssa olisimme tekemisissä. Koko porukka alkoholisteja, vakavia mt-ongelmia, psykoosia, asunnottomuutta, skitsofreniaa, narsismia... Kaikkea löytyy. Mielestäni muuta outoa, lastensuojelulapsuuteen liittyvää perheessämme ei ole.

Ja ihan normaalisti lapset kasvatetaan, suositusten mukaisesti.

Siten, että sain ylipäätään valmiudet perustaa perheen koska ehdin saada normaalia vanhemmuutta ja perusturvallisuutta sijaisperheeltäni.

Elinikäiset kivut lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia, ei siis sossujen vaan laitoksen henkilökunnan. Paitsi ettei mua koskaan huostaanotettu, vaan avohuollon sijoituksia useita ja yks kiireellinen sijoitus, joka loppupeleissä muutettiin takas avohuollon sijoitukseksi, koska sossut ite veti huostahakemuksen pois hallinto-oikeudesta, koska eivät saaneet asiaa x läpi.

Sijoituksen syy: Kotoa pois perheväkivallan takia ja sijoitus laitokseen jossa ohjaajat kohdistivat nuoriin todella rajua väkivaltaa. Yhdeltä nuorelta rikkoivat selän. Lähettivät jatkuvasti nuoria suljetulle osastolle koska itekin totesivat ettei niidenkaa pärjänneet, kunnes psyk.osaston lääkäri jyrähti että "nuoren lähettäminen osastolle ei ole mikään ratkaisu siihen, että te ette pärjää niiden kanssa." Sen jälkeen eivät sinne yhtään nuorta lähettäneet.

Nimim. useampi leikkaus takana lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia... ja kohta taas tod.näk uusintaleikkaus edessä.

Nykyään en voi käydä siellä kaupungissa, jossa nää asiat tapahtui koska tulee niin pahat traumaoireet päälle. Liikaa pahoja muistoja.

Ja joo, nyt voi tulla joku tähän mussuttamaan kuinka on keksitty juttu, mut joo, olisikin. Ikävä kyllä täyttä faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain itse kaksi lasta reippaasti alaikäisenä ja heidät otettiin huostaan. Nyt aikuisena en halua lapsia enää mistään hinnasta. 

Onko sulla sidettä näihin lapsiisi nykyään?

rikottu, tuhottu1 kirjoitti:

Elinikäiset kivut lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia, ei siis sossujen vaan laitoksen henkilökunnan. Paitsi ettei mua koskaan huostaanotettu, vaan avohuollon sijoituksia useita ja yks kiireellinen sijoitus, joka loppupeleissä muutettiin takas avohuollon sijoitukseksi, koska sossut ite veti huostahakemuksen pois hallinto-oikeudesta, koska eivät saaneet asiaa x läpi.

Sijoituksen syy: Kotoa pois perheväkivallan takia ja sijoitus laitokseen jossa ohjaajat kohdistivat nuoriin todella rajua väkivaltaa. Yhdeltä nuorelta rikkoivat selän. Lähettivät jatkuvasti nuoria suljetulle osastolle koska itekin totesivat ettei niidenkaa pärjänneet, kunnes psyk.osaston lääkäri jyrähti että "nuoren lähettäminen osastolle ei ole mikään ratkaisu siihen, että te ette pärjää niiden kanssa." Sen jälkeen eivät sinne yhtään nuorta lähettäneet.

Nimim. useampi leikkaus takana lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia... ja kohta taas tod.näk uusintaleikkaus edessä.

Nykyään en voi käydä siellä kaupungissa, jossa nää asiat tapahtui koska tulee niin pahat traumaoireet päälle. Liikaa pahoja muistoja.

Ja joo, nyt voi tulla joku tähän mussuttamaan kuinka on keksitty juttu, mut joo, olisikin. Ikävä kyllä täyttä faktaa.

Uskon, että kuvailemaasi väkivaltaa on ollut ja olen pahoillani puolestasi. Samalla ihmettelen nuorisopsykiatrin jyrähdystä : mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Olin itse noin 25v ikäisenä töissä lastenkodissa ja se oli ihan hirveää, lapset ja nuoret olivat kuin villipetoja ja isokokoisia teinejä sai oikeasti pelätä. Ovet rikkoutuivat ja tavarat lensivät. Itse naiivina kuvittelin, että kun vaan puhun ystävällisesti ja yritän auttaa, saadaan kyllä kompromissejä sovittua. Mutta se oli todella naiivi ja älytön ajatus: nuoret raivosivat ja ampuivat päälle vaikka miten yritit nätisti ja neuvotellen. Ei voinut mitään muuta kuin antaa heidän painella ulos ja lukita ovi etteivät pääse takaisin sisälle riehumaan. Muistan mikä helpotus oli jos sai ambulanssin ja poliisin paikalle viemään psykiatrialle, enkä todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä jos herra lääkäri olisi noin todennut.

Vierailija kirjoitti:

rikottu, tuhottu1 kirjoitti:

Elinikäiset kivut lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia, ei siis sossujen vaan laitoksen henkilökunnan. Paitsi ettei mua koskaan huostaanotettu, vaan avohuollon sijoituksia useita ja yks kiireellinen sijoitus, joka loppupeleissä muutettiin takas avohuollon sijoitukseksi, koska sossut ite veti huostahakemuksen pois hallinto-oikeudesta, koska eivät saaneet asiaa x läpi.

Sijoituksen syy: Kotoa pois perheväkivallan takia ja sijoitus laitokseen jossa ohjaajat kohdistivat nuoriin todella rajua väkivaltaa. Yhdeltä nuorelta rikkoivat selän. Lähettivät jatkuvasti nuoria suljetulle osastolle koska itekin totesivat ettei niidenkaa pärjänneet, kunnes psyk.osaston lääkäri jyrähti että "nuoren lähettäminen osastolle ei ole mikään ratkaisu siihen, että te ette pärjää niiden kanssa." Sen jälkeen eivät sinne yhtään nuorta lähettäneet.

Nimim. useampi leikkaus takana lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia... ja kohta taas tod.näk uusintaleikkaus edessä.

Nykyään en voi käydä siellä kaupungissa, jossa nää asiat tapahtui koska tulee niin pahat traumaoireet päälle. Liikaa pahoja muistoja.

Ja joo, nyt voi tulla joku tähän mussuttamaan kuinka on keksitty juttu, mut joo, olisikin. Ikävä kyllä täyttä faktaa.

Uskon, että kuvailemaasi väkivaltaa on ollut ja olen pahoillani puolestasi. Samalla ihmettelen nuorisopsykiatrin jyrähdystä : mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Olin itse noin 25v ikäisenä töissä lastenkodissa ja se oli ihan hirveää, lapset ja nuoret olivat kuin villipetoja ja isokokoisia teinejä sai oikeasti pelätä. Ovet rikkoutuivat ja tavarat lensivät. Itse naiivina kuvittelin, että kun vaan puhun ystävällisesti ja yritän auttaa, saadaan kyllä kompromissejä sovittua. Mutta se oli todella naiivi ja älytön ajatus: nuoret raivosivat ja ampuivat päälle vaikka miten yritit nätisti ja neuvotellen. Ei voinut mitään muuta kuin antaa heidän painella ulos ja lukita ovi etteivät pääse takaisin sisälle riehumaan. Muistan mikä helpotus oli jos sai ambulanssin ja poliisin paikalle viemään psykiatrialle, enkä todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä jos herra lääkäri olisi noin todennut.

Tämä, sairaaloissa on sentään leposidemahdollisuus ja mahdollisuus antaa rauhoittavia lääkkeitä. Lastenkodeissa ollaan usein henkensä kaupalla töissä. Älkää hyökätkö niiden ohjaajien päälle, niin ei mene selät. 

Vierailija kirjoitti:

rikottu, tuhottu1 kirjoitti:

Elinikäiset kivut lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia, ei siis sossujen vaan laitoksen henkilökunnan. Paitsi ettei mua koskaan huostaanotettu, vaan avohuollon sijoituksia useita ja yks kiireellinen sijoitus, joka loppupeleissä muutettiin takas avohuollon sijoitukseksi, koska sossut ite veti huostahakemuksen pois hallinto-oikeudesta, koska eivät saaneet asiaa x läpi.

Sijoituksen syy: Kotoa pois perheväkivallan takia ja sijoitus laitokseen jossa ohjaajat kohdistivat nuoriin todella rajua väkivaltaa. Yhdeltä nuorelta rikkoivat selän. Lähettivät jatkuvasti nuoria suljetulle osastolle koska itekin totesivat ettei niidenkaa pärjänneet, kunnes psyk.osaston lääkäri jyrähti että "nuoren lähettäminen osastolle ei ole mikään ratkaisu siihen, että te ette pärjää niiden kanssa." Sen jälkeen eivät sinne yhtään nuorta lähettäneet.

Nimim. useampi leikkaus takana lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia... ja kohta taas tod.näk uusintaleikkaus edessä.

Nykyään en voi käydä siellä kaupungissa, jossa nää asiat tapahtui koska tulee niin pahat traumaoireet päälle. Liikaa pahoja muistoja.

Ja joo, nyt voi tulla joku tähän mussuttamaan kuinka on keksitty juttu, mut joo, olisikin. Ikävä kyllä täyttä faktaa.

Uskon, että kuvailemaasi väkivaltaa on ollut ja olen pahoillani puolestasi. Samalla ihmettelen nuorisopsykiatrin jyrähdystä : mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Olin itse noin 25v ikäisenä töissä lastenkodissa ja se oli ihan hirveää, lapset ja nuoret olivat kuin villipetoja ja isokokoisia teinejä sai oikeasti pelätä. Ovet rikkoutuivat ja tavarat lensivät. Itse naiivina kuvittelin, että kun vaan puhun ystävällisesti ja yritän auttaa, saadaan kyllä kompromissejä sovittua. Mutta se oli todella naiivi ja älytön ajatus: nuoret raivosivat ja ampuivat päälle vaikka miten yritit nätisti ja neuvotellen. Ei voinut mitään muuta kuin antaa heidän painella ulos ja lukita ovi etteivät pääse takaisin sisälle riehumaan. Muistan mikä helpotus oli jos sai ambulanssin ja poliisin paikalle viemään psykiatrialle, enkä todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä jos herra lääkäri olisi noin todennut.

Ovatko nämäkään lapset ja nuoret alunpitäen pahoja? Vai ovatko traumat, kaltoinkohtelu, hellyyden puute yms tehneet heistä hankalia? Olisivatko saaneet oikeanlaista apua?

Minut huostaanotettiin koska mun äiti joi viinaa paljon. Vanhempani erosivat ja ei ollut elämä kovin häävii kun äiti joi aina viinaa monta vuotta. Minä kasvatan lapsiani niin etten juo viinaa ja lapsilla on aina vanhemmat jotka on läsnä ja tukija turva.

Onko siinä huostaanotossa kalterit ikkunoissa eikä saa lähteä ulos kuin ohjatusti, ettei karkaa takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

rikottu, tuhottu1 kirjoitti:

Elinikäiset kivut lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia, ei siis sossujen vaan laitoksen henkilökunnan. Paitsi ettei mua koskaan huostaanotettu, vaan avohuollon sijoituksia useita ja yks kiireellinen sijoitus, joka loppupeleissä muutettiin takas avohuollon sijoitukseksi, koska sossut ite veti huostahakemuksen pois hallinto-oikeudesta, koska eivät saaneet asiaa x läpi.

Sijoituksen syy: Kotoa pois perheväkivallan takia ja sijoitus laitokseen jossa ohjaajat kohdistivat nuoriin todella rajua väkivaltaa. Yhdeltä nuorelta rikkoivat selän. Lähettivät jatkuvasti nuoria suljetulle osastolle koska itekin totesivat ettei niidenkaa pärjänneet, kunnes psyk.osaston lääkäri jyrähti että "nuoren lähettäminen osastolle ei ole mikään ratkaisu siihen, että te ette pärjää niiden kanssa." Sen jälkeen eivät sinne yhtään nuorta lähettäneet.

Nimim. useampi leikkaus takana lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia... ja kohta taas tod.näk uusintaleikkaus edessä.

Nykyään en voi käydä siellä kaupungissa, jossa nää asiat tapahtui koska tulee niin pahat traumaoireet päälle. Liikaa pahoja muistoja.

Ja joo, nyt voi tulla joku tähän mussuttamaan kuinka on keksitty juttu, mut joo, olisikin. Ikävä kyllä täyttä faktaa.

Uskon, että kuvailemaasi väkivaltaa on ollut ja olen pahoillani puolestasi. Samalla ihmettelen nuorisopsykiatrin jyrähdystä : mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Olin itse noin 25v ikäisenä töissä lastenkodissa ja se oli ihan hirveää, lapset ja nuoret olivat kuin villipetoja ja isokokoisia teinejä sai oikeasti pelätä. Ovet rikkoutuivat ja tavarat lensivät. Itse naiivina kuvittelin, että kun vaan puhun ystävällisesti ja yritän auttaa, saadaan kyllä kompromissejä sovittua. Mutta se oli todella naiivi ja älytön ajatus: nuoret raivosivat ja ampuivat päälle vaikka miten yritit nätisti ja neuvotellen. Ei voinut mitään muuta kuin antaa heidän painella ulos ja lukita ovi etteivät pääse takaisin sisälle riehumaan. Muistan mikä helpotus oli jos sai ambulanssin ja poliisin paikalle viemään psykiatrialle, enkä todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä jos herra lääkäri olisi noin todennut.

Aika hurjalta kuulostaa. Vietin nuoruuteni maaseutukunnassa lastenkodissa joka oli tarkoitettu teini-ikäisille. Siellä oli kyllä muuten rauhallista, jos nyt ei ihan tavallista teini- ja murrosikäisten angstia oteta huomioon. Pahimmat öykkärit lähetettiin muualle. Kaikki ei kuitenkaan ollut sielläkään turhan ruusuista, yksi suurimmista epäkohdista oli se, että poikien harjoittamaa seksuaalista ahdistelua katsottiin läpi sormien asenteella "pojat on poikia". Jotkut saivat ihan loputtomasti toisia mahdollisuuksia. Seurustelu oli kyllä kielletty, mutta jostain syystä häirintä sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain itse kaksi lasta reippaasti alaikäisenä ja heidät otettiin huostaan. Nyt aikuisena en halua lapsia enää mistään hinnasta. 

Onko sulla sidettä näihin lapsiisi nykyään?

Kyllä ja ei. Olemme yhteydessä säännöllisesti ja olen heidän tietämänsä biologinen äiti mutta en kuitenkaan se äiti jolle asiat ensimmäisenä kerrotaan. Kun ovat jo lähes aikuisia olen heidän taustastaan osan kertonut mutta kaikkeen en ole pystynyt koska ajattelen ettei se heille hyväksi. Joskus mietin että olisi heille parempi etteivät tietäisi lainkaan minun saati vanhempieni olemassaolosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rikottu, tuhottu1 kirjoitti:

Elinikäiset kivut lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia, ei siis sossujen vaan laitoksen henkilökunnan. Paitsi ettei mua koskaan huostaanotettu, vaan avohuollon sijoituksia useita ja yks kiireellinen sijoitus, joka loppupeleissä muutettiin takas avohuollon sijoitukseksi, koska sossut ite veti huostahakemuksen pois hallinto-oikeudesta, koska eivät saaneet asiaa x läpi.

Sijoituksen syy: Kotoa pois perheväkivallan takia ja sijoitus laitokseen jossa ohjaajat kohdistivat nuoriin todella rajua väkivaltaa. Yhdeltä nuorelta rikkoivat selän. Lähettivät jatkuvasti nuoria suljetulle osastolle koska itekin totesivat ettei niidenkaa pärjänneet, kunnes psyk.osaston lääkäri jyrähti että "nuoren lähettäminen osastolle ei ole mikään ratkaisu siihen, että te ette pärjää niiden kanssa." Sen jälkeen eivät sinne yhtään nuorta lähettäneet.

Nimim. useampi leikkaus takana lastensuojelun työntekijöiden tekemän pahoinpitelyn takia... ja kohta taas tod.näk uusintaleikkaus edessä.

Nykyään en voi käydä siellä kaupungissa, jossa nää asiat tapahtui koska tulee niin pahat traumaoireet päälle. Liikaa pahoja muistoja.

Ja joo, nyt voi tulla joku tähän mussuttamaan kuinka on keksitty juttu, mut joo, olisikin. Ikävä kyllä täyttä faktaa.

Uskon, että kuvailemaasi väkivaltaa on ollut ja olen pahoillani puolestasi. Samalla ihmettelen nuorisopsykiatrin jyrähdystä : mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Olin itse noin 25v ikäisenä töissä lastenkodissa ja se oli ihan hirveää, lapset ja nuoret olivat kuin villipetoja ja isokokoisia teinejä sai oikeasti pelätä. Ovet rikkoutuivat ja tavarat lensivät. Itse naiivina kuvittelin, että kun vaan puhun ystävällisesti ja yritän auttaa, saadaan kyllä kompromissejä sovittua. Mutta se oli todella naiivi ja älytön ajatus: nuoret raivosivat ja ampuivat päälle vaikka miten yritit nätisti ja neuvotellen. Ei voinut mitään muuta kuin antaa heidän painella ulos ja lukita ovi etteivät pääse takaisin sisälle riehumaan. Muistan mikä helpotus oli jos sai ambulanssin ja poliisin paikalle viemään psykiatrialle, enkä todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä jos herra lääkäri olisi noin todennut.

Ovatko nämäkään lapset ja nuoret alunpitäen pahoja? Vai ovatko traumat, kaltoinkohtelu, hellyyden puute yms tehneet heistä hankalia? Olisivatko saaneet oikeanlaista apua?

Mitä väliä mistä syystä henkilöt sekoilee? Ei sitä pidä hyväksyä ja ymmärtää. Se oikeanlainenkaan apu ei auta sekunnisa tai kahdessa.

Pahinta koulukiusattuna nörttityttönä oli kodin tuoman turvan riistäminen kiusaamiselta. Vaikka kotioloni olivatkin huonot, laitoksessa joutui asumaan erittäin epämiellyttävien nuorten parissa, joita ei päässyt pakoon, muuten kuin yöllä. Kotona sain sentään paeta omiin oloihini ja olla rauhassa.

Laitoksen stressissä ja ahdistuksessa eläminen sekä jatkuva varuillaan olo on varmasti jättänyt jälkensä psyykkeeseeni. Kyllä siellä menetti viimeisetkin luottamuksen rippeet toisiin ihmisiin, jos niitä nyt oli vielä jäljellä alkoholistivanhempien jäljiltä. Ainakaan vanhempani eivät pyrkineet satuttamaan minua henkisesti ja fyysisesti toisin kuin laitoksen kanssaeläjät. Noiden kokemusten vaikutuksesta aloin varmaan itsekin muuttua vähemmän empaattiseksi ja tietyllä tavalla "julmemmaksi", ihan vain selviytymisen takia.

Huostaanotto ja sijoitus olivat kuitenkin oikea ratkaisu kannaltani. Ei minulla ollut hyvät puitteet kotona, mutta ei se laitoksessa eläminen pelastukselta tuntunut.

Mielestäni lastensuojelujärjestelmää pitäisi uudistaa niin, että lapset ja nuoret otettaisiin huomioon yksilöllisesti, että heille voitaisiin turvata heidän kasvunsa ja kehityksensä kannalta parhaimmat olosuhteet. Mikä järki on laittaa asiansa hoitavat fiksut lapset saman katon alle ongelmatapausten kanssa, joiden elämäntehtävä on tehdä muiden elämästä helvettiä? Siinä tuhotaan monen lupaavan lapsen tulevaisuus ihan turhaan, kun mennään niiden häiriköiden ehdoilla.