Miksi synnyttäjillä on niin kiire laitokselta kotiin?

Olen yhden lapsen synnyttänyt, ja silloin oli muistaakseni ruuhkaa (TYKSissä). Maito ei meinannut nousta, joten olin vähän yli viisi vuorokautta sairaalassa.



En ollut kipeä ja olin muutaman päivän synnytyksen jälkeen ihan hormonihuuruissa, hyvällä tuulella, nukuin samassa tahdissa kuin vauva mutta en ollut väsynyt, ja olin siis ihan toimintakykyinen, mutta en selvästikään (näin jälkeen päin ajatellen) läheskään täysillä tehoilla käynyt. Olin iloinen kaikista "uusista jutuista", kuten ahaa, voin käydä suihkussa, ooh, voin hakea puhtaita vaatteita, ihanaa, aurinko paistaa, mutta olin ihan itseeni ja vauvaani käpertynyt ja oma aivotoiminta oli tosi alhaista. Muistan että olin yöllä kaatanut mehulasin yöpöydälle vahingossa, mutta en ollut tajunnut edes sitä kuivata millään käsipyyhkeellä tms. Siivoojalle sitten selitin seuravaana päivänä, että voi voi kun tämä pöytä ja lattia on nyt ihan tällainen tahmainen :D. Ruokajonossa olin omasta mielestäni säteilevänä kun olin tyyliin hiukset harjannut ja saanut aamutakin päälle, ja ihmettelin vähän miten muut vastasynnyttäneet on niin väsyneen ja kipeän oloisia. Olin tyytyväinen ja ihan iloinen että sain olla siellä osastolla. Lisäksi mulla oli onni, että osastolla oli harjoittelijana "ylimääräinen" kätilö, jolla oli paljon aikaa neuvoa ja jutella.



Mun äiti oli sanonut, että aikanaan synnytysosastolla oli sellainen rauhallinen, unelias tunnelma, kun vauvat oli vauvalassa, ja että hänestä oli ihanaa siellä levätä ja olla "täysihoidossa", hoitajat toi vauvan aina sopivaan aikaan imetettäväksi jne. Mutta eihän se samanlaista ole enää.



Kun muutama päivä oli mennyt, aloin ajatella vähän selkeämmin, alkoi jo vähän ärsyttää milloin mikäkin, ahdas huone, huonekaverin vierailijat, kapea sänky jne, kävin välillä oikein "ulkomaailmassa" sairaalan kahviossa, muistin miten koirat on kotona ja mies niitä tuskin kovin hyvin ulkoiluttaa jne. Oli kans joku asia joka olisi pitänyt hoitaa, ja lopulta sitten ehdin jo toivoa että kunpa pääsisin jo tänään lähtemään. Ja kun sitten pääsin kotiin, oli toimintakyky tuhannesti parempi ja olo skarpimpi. Ja tosiaan, vauva tuntui sairaalassa vielä sairaalan vauvalta, vaikka häntä koko ajan pidinkin vieressä.



Jos hyvin käy ja pääsen vielä uudestaan sairaalaan synnyttämään ja jos vielä selviän ilman pahoja vammoja, niin varmaan taas viihdyn alkuun ihan hyvin, mutta varsinkin kun sitten on esikoinen kotona odottamassa, niin tuskin yhtään pidempään haluan siellä lojua. Koska tosiaan, ei se ole mikään täyshoitohotelli.

ja selän vahvistus jumppia ja tietoiskuja imetyksestä ja kipeiden rintojen hoidosta/äidinmaidon luovutuksesta. Lypsämis opetuksia ja kaiken maailman jumpista äidille, joka päivä oli jotain

onnea tulevan pienokaisen johdosta!!! haluan tuoda sinulle mieleen asioita joita ei välttämättä ajattelekkaan. yksi syy siihen että haluaa nopesti sairaalasta pois, olet 9kk tehnyt kodistasi "pesää" tietämättäsikin, sitä omaa turvapaikkaa jossa on turvallista. sairaalassa joutuu olemaan kuin vieraan luona, ei mitään omaa. se on myös suojelu vaisto pienokaista kohtaan, huomaat sen kun "leijona-emo synnytyksen jälkeen syttyy sisälläsi" itselläni on kaks lasta ja molempien jälkeen olisin voinut lähteä vaikka heti kotiin, kun kaikki oli jo valmiina itselle ja pienokaiselle...