Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan valinta, tunteilla vai järjellä?
Järki vai tunteet
08.11.2018 |
Valinta:
Vakituinen paikka, minulle tuntematon. Mahdollisesti pitää venyä ja paukkua uupumuksen rajalle. Pitää olla enemmän kuin olen, vastuuta enemmän, mutta sama palkka.
Määräaikainen paikka, tuttu ja turvallinen, olen kiintynyt ihmisiin ja pidän työstä. Työhyvinvoinnista välitetään. Yleensä hyvät työntekijät pidetty talossa määräaikaisuudenkin päätyttyä. Etenemismahdollisuuksia on.
Järki tietysti valitsee vakituisen paikan, mutta tunteet määräaikaisen. Vakituisesta ei pääse millään irti, jos se onkin huono paikka? Koeaikakin puoli vuotta. Määräaikaisessa tarvitsee vain kestää määräaikaisuuden loppuun eikä koeaikaa. Määräaikaisuudessa sekin hyvä puoli, että voi sitten kokeilla jotain muuta taas seuraavaksi. Tulevaisuus siis täynnä mahdollisuuksia! Vakituinen tuo turvaa, mutta vastuu kova ja palkka ei kuitenkaan vastuuseen nähden ole riittävä. Vakituisesta ei uskalla sitten koskaan lähteä eikä siellä ole etenemismahdollisuuksia.
Määräaikaisesta jo kokemusta ja koko homma työpaikan sijainnista lähtien toimii. Minut tunnetaan ja työpaikka tietää mitä saa. Ei epärealistisia odotuksia. Hypätäkö tuntemattomaan vain vakituisen työn takia?
Onko kokemusta ja kaduttaako valinta?
Kommentit (3)
Nyt on jo luksusongelma että ihan voi valita ..
Miten sun talous kestää jos/kun määräaikainen loppuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkoja olen siis hakenut yhtä aikaa, tottakai, kaikkia avoimia pitää hakea! Toisesta on harjoittelusta kokemusta. Ongelmahan on vain positiivinen..
Taloudellisestihan ei ole merkitystä, ansiosidonnainen on lähes saman verran kuin palkka. Kun hoitomaksuthan syö aina sen palkkatulon tuoman lisän. Tietysti ajatus olisi se, että joko saan sieltä jatkon tai suoraan jostain muualta jatkoa. Mutta sehän se oikeastaan ainoa mietityttävä tässä onkin! Jos voisin luottaa, että töitä on kyllä tulevaisuudessa, valitsisin suoraan tuon määräaikaisen.
Miksi olet hakenut sitä vakipaikkaa?
Tulee hieman vaikutelma, että olet halunnut muutosta: uuden vastuullisemman työn. Nyt kun se olisi mahdollista, muutos jännittää.