Miten määrittelet uskosi ja miksi se usko on juuri oikea?

Minä erosin kirkosta, mutta uskon silti johonkin suurempaan henkeen taikka jumaluuteen, alkulähteeseen joka on luonut koko tämän universumi-hässäkän. Uskonnot ovat ihmisten keksimiä ja osa politiikkaa.

Kaikki Maapallolla ja maailmankaikkeudessa vertautuu ja kertautuu isosta pienimpään: yhteiskunnat-bakteerit, puiden oksat-juuret... on myös vastakohtia: tuli-vesi, kylmä-kuuma, maa-ilma. Kaikki on balanssissa ja hakeutuu takaisin tasapainoon.

On materia ja henki. Kun ruumiimme rapistuu ja kuolee, henki vapautuu. Henkimaailmassa on samanlaista kuin täällä. Voimme syntyä uudelleen kokemaan materiaalisen maailman rajoitukset (aika, esteet, esineet) ja oppia.

Kaiken yläpuolella on rakkaus ja se, että olemme kaikille hyviä. Siihen pyritään.

Miksi uskon näin? Koska minulla on ollut selittämättömiä yliluonnollisia kokemuksia. Olen seurustellut edesmenneiden kanssa unessa ja saanut heiltä viestejä, jotka ovat toteutuneet. Minulla on myös ollut näkyjä tulevasta. Näille kokemuksilleni on todistajia ja olen ihan terve päästäni, koulutuskin tieteen alalta. Eli en minä oikein muutakaan voi.

Käsittääkseni vain kristinuskossa pelastuminen on Jumalan lahja, jota ei voi ansaita omilla teoillaan.

Muut perustuvat jotenkin ihmisen hyviin tekoihin tai kehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon sen mitä Jumala Raamatussa sanoo, Jumalan ilmoituksen siis, ja koska uskon Jumalan omaan Sanaan niin myös usko on silloin oikea kun kohde on oikea.

Entäpä Koraani joka on saman Jumalan sana?

Vaikuttaa epäloogiselta uskoa noista 3 isosta uskonnosta siihen keskimmäiseen.

Eka tai vika ois loogisimmat.

Kristinuskolla on kuitenkin eniten kannattajia eli kai siinä jotain on. Mutta, ainakin Suomessa on uskonnonvapaus, joten voit uskoa ekaan tai vikaan tai olla uskomatta.

Tutkimattomat ovat tiet.

Ja mettäpolut.

Uskon, koska se antaa toivoa. On asioita, kuten vaikka hyvinvointivaltio. Se voidaan osoittaa tieteellisesti mahdottomaksi. Silti uskon, että se on useimmille meistä paras paikka paikka olla ja elää. Tiedän, että on olemassa joukkotuhoaseita, silti haluan uskoa, että niitä ei käytettäsi, vaikka niitä käyttämällä telluksemme saatettaisiin tuhota nopeammin, kuin mitä kolmepäiväinen sota kesti.

En ymmärrä miksi osa pitää tietämistä ja uskomista vastakkaisina asioina. Uskominen antaa minulle myös mahdollisuuden aidosti ihmetellä ja kummastella asioita.

Yksi minulle hämmentävä aihe on, että kun sanon tai kerron olevani uskovainen, niin en ole voinut välttyä mielikuvalta, että osa kokisi, että arvotan ja/ tai tulkitsisin kaiken kohtaamani ja  ohi kiitävät asiat uskoni kautta. Näin ei ole. Usko on vain osa minua ja osa siitä miten näen hahmotan, tulkitsen kohtaamani ja ohitseni menevää ja taakse jäävää.  

Uskoni ei varmasti ole paras, tuskin huonoinkaan. Minulla ei ole mitään tarvetta tai halua kilpailla siitä, että uskoisin paremmin kuin joku toinen tai toiset. Uskoni ei auta minua tietämään ihmisistä paljoakaan, mutta se auttaa uusien ihmisten kohtaamisessa. Sen sijaan, että pelkäsin kohtaamisia minulle entuudestaan tuntemattomia vieraita ihmisiä uskon, että saatan kohdata heitä niin, ettei välillemme synny välitöntä ristiriitaa tai erimielisyyttä, eikä hän tai he halua ensisijaisesi loukata tai satuttaa minua. Ei uusien ihmisten kohtaaminen aina helppoa ja vaivatonta ole, mutta ainakin nykyisessä työssäni melkein päivittäistä. En varmaankaan saattaisi toimia työssäni, jos minut koettaisiin täysin epäuskottavaksi. Eikä perusteeksi riittäsi se, että todistettavasti en olisi tehnyt mitään väärää tai tuomittavaa.