Miltä sinusta tuntui kun päätit erota kirkosta?

Eipä miltään tuntunut. Olisi halunnut liittyä takaisin, mutta en ole rippikoulua käynyt nuorena niin ei onnistunut. Olisi pitäny ripari käydä ensin ja sitten olisin voinut liittyä takaisin, niin antaa olla.

Minua harmittaa se liberaaliteologia mutta haluan välttää myös kaikki lahkot.

'Tulipahan sekin viimein hoidettua.' taisi olla päällimmäinen ajatus kun kirkkoherranvirastosta, vai mikä se nyt sitten olikaan, pois kävelin .

nythän olisi vaalit jossa vaikuttaa

350€ ylimääräistä rahaa vuosi.

Pahalta tuntuisi jos vielä kuuluisi kirkkoon ja minun verorahojani käytettäisiin muiden maiden rikollisten piilotteluun ja hyysäämiseen.

Aika hupia se oli, ja olisi saanut tulla tehtyä aikaisemmin. Muistan hyvin kuinka kiemurtelin inhosta uskontotunneilla. 

Ei juuri miltään. Lähinnä mietin, että miksen ole aiemmin jo eronnut. Olisi säästynyt jo aiemmin rahaa.

Yksi niistä harvoista hyvistä valinnoista elämässäni.

Musta surma tuloo. Enkä tarkoota mitään aikuisviihre vireota, vaan paiseruttoa johonka kualoo pualet kirkosta eronneista.

Erosin kirkosta jo kolkyt v. sitten kun olin aina ajatellut, että minun ei tarvitse maksaa jos uskon jumalaan. Tänä päivänä hirvittää muutenkin tuo kirkon touhu kun piilotellaan ihmisiä ja tuo Porin keissikin... ihan hirvee ja mies vielä ehdolla srk vaaleissa. Ollaan niin sinisilmäisiä ja uskotaan kaikki mitä sanotaan, ihan kun tagiasta ei oltais kuultukaan.

Hieman pahalta, kun seurakunnan kirkkoherra on ihan hyvä jätkä.

Viimeisenä tekonani seurakunnassa ennen eroa äänestin häntä.

Muutenkin luterilainen tapakulttuuri on ok minulle.

Mutta:

Kahden nuorimman lapsemme ristiäisissä tunsin itseni halpamaiseksi teeskentelijäksi, koska en usko enää mihinkään yliluonnolliseen.

Kirkon suojissa ja tukea nauttien toimii

fundamentalistisia kuppikuntia levittäen keskiaikaista takapajuisuutta.

Hyvältä tuntui. 18-vuotiaana erosin, oltuani ateisti parisen vuotta.