Lue keskustelun säännöt.
Miltä sinusta tuntui kun päätit erota kirkosta?
Kommentit (33)
Ei se lopulta tuntunut. Tottakai ensin mietti onko se pois joltain köyhältä avuntarvitsijalta, mutta sitten luin tutkimuksen jossa kerrottiin ettei siitä rahasta niille köyhille mene kuin murto-osa. Olen myös osallistunut kaikissa sukujuhlissa ihan normaalisti kirkko-osuuteen, se on kuitenkin osa perinnettä luterilaisessa seurakunnassa kasvaneelle, vaikkei siihen kolminaisuusoppiin uskokaan.
Lahjoitan silti vuosittain pelastusarmeijan joulupataan ihan tuntuvan summan. Se menee ainakin oikeaan osoitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin niin ylpeä kuin vain 16-vuotiaana pystyy olemaan. Voi sitä riemua, kun jäin koulun uskontotunneilta pois. Ja rippikoulusta kysyttäessä sain sanoa, että eipä ole kokemusta.
Miltä aloittajasta tuntui kun alkoi spämmätä kirkosta eroamisjuttuja urakalla? Alkah vai Stalin käski?
Miltä aloittajasta tuntui kun alkoi spämmätä kirkosta eroamisjuttuja urakalla? Allah vai Stalin käski?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miltään.
Luther oli yksi elävä saatana maan päällä, enkä halua kuulua hänen seuraajiinsa edes nimellisesti.
Kirkko tekee paljon hyvää, mutta ei ole minun juttuni.
Olin 18-vuotias kun erosin kirkosta, ja lukenut siinä vaiheessa Raamatun kannesta kanteen.
Ei miltään. En ollut edes tapauskovainen vain ainoastaan saamattomuuteni oli pitänyt minut kirkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miltään. Erosin heti kun täytin 18-vuotta
Olen eronnut kirkosta yli 30 vuotta sitten. Helsingissä kirkollisvero on 1% joten säästän joka vuosi yli 500 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miltään. Se oli vain yksi asia pois todo-listalta. Kuin jonkin haisevan roskaämpärin peseminen. Elämässä yksi pikku murhe vähemmän sen jälkeen.
3430e säästö vuodessa tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuntunut miltään. Kirkkoon kuulumisella ja uskolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Ärsytti, etten saanut erota heti, vaan piti odottaa 18-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tonni vuodessa ylimääräistä käyttörahaa. Ei tuntunut pahalta.
Erosin ollessani ehkä 22v?
Rippikoulu jäi aikanaan käymättä vaikka kirkkoon kuuluinkin. Tiesin jo silloin, että ei ole minun juttuni.
En usko siihen, mitä kirkko opettaa.
Naimisiin olen päässyt ja lapset on saaneet nimensä ilman taikavettäkin. Lapsetkaan eivät kirkkoon kuulu. Isompi koulussa et-ryhmässä ja tykkää kovasti. Siellä on meidän koulussamme kaikki et-oppilaat 1-6-luokalta samalla tunnilla. Ja mietitään paljon elämään liittyviä asioita ilman uskontoa. On lapsikin tykännyt kovasti.
Hiljattain lapseni joutui onnettomuuteen. Silloin huomasin, että en ollut koskaan ajatellut, että minä olisin se, jonka pitäisi oman lapseni hautajaiset mahdollisesti järjestää. Tai kirkkoon kuulumattoman mieheni.
Perehdyin siis siihenkin, miten asiat käytännössä sitten menisivät. Ajatus siitä, että pappi olisi tullut lapseni hautaan siunaamaan jeesuksesta ja iänkaikkisesta elämästä puhuen oli kamala. Päälle pari virttä.
Nyt olemme miehen kanssa miettineet tämänkin valmiiksi. Molempien oma tahto on selvillä kuoleman varalle ja myös se, että lapsillemmekaan emme pappia ko. tilanteeseen halua.
En ole katunut. Tämä tuntuu omalta ja hyvältä.
Kyllä se hyvältä tuntui, kun tiesin ettei verorahoillani enää ylläpidetä valtionkirkkoa. Tästä on jo aikaa. Viime aikoina olen ollut iloinen siitä ettei viimeaikaisia aborttimielipiteitä ole tuettu minun rahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään.
Luther oli yksi elävä saatana maan päällä, enkä halua kuulua hänen seuraajiinsa edes nimellisesti.
Kirkko tekee paljon hyvää, mutta ei ole minun juttuni.
Olin 18-vuotias kun erosin kirkosta, ja lukenut siinä vaiheessa Raamatun kannesta kanteen.
Oletko nyt uskossa?
No ei tuntunut miltään. En halunnut maksaa kirkon keinotellessa rahoillani.
Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä