Miten reagoisitte, jos omasta lapsestanne tulisi teiniäiti tai -isä?

up

Olisin pettynyt. Jos nuoret pitäisivät lapsen, auttaisin tietysti mahdollisuuksien mukaan heitä elämään perheenä. Hoitoapua voisin tietysti antaa että nuori saisi hoidettua koulun loppuun.

Olisin kyllä ihmeissään, että valistus on mennyt ohi korvien, koska aion jankuttaa ehkäisystä ja tukea sen käyttöä. Tilanne riippuu siitä, kuinka kypsä kumpikin on, ovatko parisuhteessa ja millaiset toiset isovanhemmat on. Kannustaisin ehkä hakemaan perhetukea jos näyttäisi siltä, itselle kaksi sosiaalityöntekijää oli mukava kokemus auttamaan alkuun kun olin melko nuori (20v.) äiti. Uskon, että lapsestani tulisi ihan hyvä nuori isä ja kannustaisin itse ottamaan vastuuta ja hankkimaan hyvän elannon.

Yksi entinen kaverini sai lapsen alaikäisen pojan kanssa, itse oli pari vuotta vanhempi. Lapsi oli jatkuvasti hoidossa joko pojan vanhemmilla tai pojalla itsellään ja kaverini juoksi baareissa.

Ennen tuota vaihtoi miestä kuin sukkia, joka baarireissulla oli eri mies kainalossa ja juoksi baareissa melkein joka päivä. Kertoi minulle ennen raskauttaan, että pelkäsi olevansa raskaalle eräälle miehelle, vaikka oli seurustellut jo useamman kuukauden toisen kanssa. Petti myös siis aina miehiään, jos alkoi seurustella. Nämä suhteet kestivät 1 viikosta muutamiin kuukausiin.

Tuon teini-ikäisen pojan kanssa oli aika pitkään, erosivat kun lapsi täytti 5kk vai 6kk. Sen jälkeen lapsi oli viikko-viikko systeemillä, poika kyllä hoitaa lasta hyvin, eikä lykkää vanhemmilleen. Entinen kaverini sen sijaan omilla viikoillaan on pari päivää lapsen kanssa, sitten lykkää pojan vanhemmille tai omille vanhemmilleen, kun tarvitsee omaa aikaa. Tätä nykyä on toinen lapsi eri miehelle, erosivat tosin hekin, jo ennen lapsen syntymää. Nyt on aivan helisemässä, kun tämä "mies" ei suostunutkaan viikko-viikko systeemiin, eikä näekään lasta. 

Säälittää lapset.

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaverini sai lapsen alaikäisen pojan kanssa, itse oli pari vuotta vanhempi. Lapsi oli jatkuvasti hoidossa joko pojan vanhemmilla tai pojalla itsellään ja kaverini juoksi baareissa.

Ennen tuota vaihtoi miestä kuin sukkia, joka baarireissulla oli eri mies kainalossa ja juoksi baareissa melkein joka päivä. Kertoi minulle ennen raskauttaan, että pelkäsi olevansa raskaalle eräälle miehelle, vaikka oli seurustellut jo useamman kuukauden toisen kanssa. Petti myös siis aina miehiään, jos alkoi seurustella. Nämä suhteet kestivät 1 viikosta muutamiin kuukausiin.

Tuon teini-ikäisen pojan kanssa oli aika pitkään, erosivat kun lapsi täytti 5kk vai 6kk. Sen jälkeen lapsi oli viikko-viikko systeemillä, poika kyllä hoitaa lasta hyvin, eikä lykkää vanhemmilleen. Entinen kaverini sen sijaan omilla viikoillaan on pari päivää lapsen kanssa, sitten lykkää pojan vanhemmille tai omille vanhemmilleen, kun tarvitsee omaa aikaa. Tätä nykyä on toinen lapsi eri miehelle, erosivat tosin hekin, jo ennen lapsen syntymää. Nyt on aivan helisemässä, kun tämä "mies" ei suostunutkaan viikko-viikko systeemiin, eikä näekään lasta. 

Säälittää lapset.

Siis raskaana, ei raskaalle. 

Kun tuli raskaaksi, kertoi minulle, että unohti ottaa pillereitä. Itse uskon, että teki sen tahallaan.

Kyllä mä olisin pettynyt. Keskity sinäkin siihen 4 vuotiaan kasvatukseen, niin ei tarvi pohtia moisia.

Ensialkuun tulisi varmaan motkotettua ja sanottua rumasti. Toivon kuitenkin, että jos lapsen päätyisivät pitämään, olisivat edes niin tosissaan että pysyisivät yhdessä ja pääsisin sekä isoäidiksi että anopiksi. Liikaa näkee näitä "pareja" joilla jo lapsikin on ja sitten pitäisi vielä päästä baareihin ja kavereiden kanssa reissaamaan.

Helkkari kun kuulostankin vanhalta pierulta. Sain omani kun olin 20-v. enkä koe että olisin mistään jäänyt paitsi. Tuo ehkä puolustuksena tuolle marmatukselle...

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaverini sai lapsen alaikäisen pojan kanssa, itse oli pari vuotta vanhempi. Lapsi oli jatkuvasti hoidossa joko pojan vanhemmilla tai pojalla itsellään ja kaverini juoksi baareissa.

Ennen tuota vaihtoi miestä kuin sukkia, joka baarireissulla oli eri mies kainalossa ja juoksi baareissa melkein joka päivä. Kertoi minulle ennen raskauttaan, että pelkäsi olevansa raskaalle eräälle miehelle, vaikka oli seurustellut jo useamman kuukauden toisen kanssa. Petti myös siis aina miehiään, jos alkoi seurustella. Nämä suhteet kestivät 1 viikosta muutamiin kuukausiin.

Tuon teini-ikäisen pojan kanssa oli aika pitkään, erosivat kun lapsi täytti 5kk vai 6kk. Sen jälkeen lapsi oli viikko-viikko systeemillä, poika kyllä hoitaa lasta hyvin, eikä lykkää vanhemmilleen. Entinen kaverini sen sijaan omilla viikoillaan on pari päivää lapsen kanssa, sitten lykkää pojan vanhemmille tai omille vanhemmilleen, kun tarvitsee omaa aikaa. Tätä nykyä on toinen lapsi eri miehelle, erosivat tosin hekin, jo ennen lapsen syntymää. Nyt on aivan helisemässä, kun tämä "mies" ei suostunutkaan viikko-viikko systeemiin, eikä näekään lasta. 

Säälittää lapset.

Lapsi oli hoidossa omalla isällään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaverini sai lapsen alaikäisen pojan kanssa, itse oli pari vuotta vanhempi. Lapsi oli jatkuvasti hoidossa joko pojan vanhemmilla tai pojalla itsellään ja kaverini juoksi baareissa.

Ennen tuota vaihtoi miestä kuin sukkia, joka baarireissulla oli eri mies kainalossa ja juoksi baareissa melkein joka päivä. Kertoi minulle ennen raskauttaan, että pelkäsi olevansa raskaalle eräälle miehelle, vaikka oli seurustellut jo useamman kuukauden toisen kanssa. Petti myös siis aina miehiään, jos alkoi seurustella. Nämä suhteet kestivät 1 viikosta muutamiin kuukausiin.

Tuon teini-ikäisen pojan kanssa oli aika pitkään, erosivat kun lapsi täytti 5kk vai 6kk. Sen jälkeen lapsi oli viikko-viikko systeemillä, poika kyllä hoitaa lasta hyvin, eikä lykkää vanhemmilleen. Entinen kaverini sen sijaan omilla viikoillaan on pari päivää lapsen kanssa, sitten lykkää pojan vanhemmille tai omille vanhemmilleen, kun tarvitsee omaa aikaa. Tätä nykyä on toinen lapsi eri miehelle, erosivat tosin hekin, jo ennen lapsen syntymää. Nyt on aivan helisemässä, kun tämä "mies" ei suostunutkaan viikko-viikko systeemiin, eikä näekään lasta. 

Säälittää lapset.

Lapsi oli hoidossa omalla isällään?

Tarkoitin tuolla sitä, että kaveri lykkäsi lapsen nimenomaan lapsen isälle, että itse pääsi juoksemaan ympäri kyliä. Kyllähän sen niinkin voi sanoa.

Ainakin paremmin, kuin omat vanhempani, kun itse tulin 16-vuotiaana raskaaksi. Minulle etsittiin asunto toiselta puolelta kaupunkia ja sanottiin moro.

Nyt lapsi on jo teini. Olisin varmasti hölmistynyt asiasta. Mutta elämä saattaa yllättää. Toivoisin, että nuori mahdollisen perheensä kanssa jäisi kotiin asumaan tai muuttaisi lähelle. Pyrkisin auttamaan niin paljon kuin pystyisin. Hoitaisin vauvaa ja antaisin nuorille aikaa. Hekin vielä kuitenkin vasta kasvavat aikuisiksi.

Missään tapauksessa en olisi niin kylmä, kuin omat vanhempani minulle.

Niskaperseotteella ulos talosta.

Mulla on 17-v tyttö. Seurusteli taannoin pari vuotta, ja oli auringontarkka ehkäisystä (olin mukana hakemassa jälkiehkäisyä, kun epäilivät kumin pettäneen). Osansa lienee aikaisin aloitetutlla ehkäisyjankutuksella, sillä, että olen ollut rehellinen siinä, minkälaista vauvaperhe-elämä oli, ja ehkä silläkin, että ollaan keskusteltu jo etukäteen, että mummula ei ole mikään päiväkoti, jos lapsenlapsia joskus tulee. (Pakko varautua kaikkeen, kun kasvattaa lapsirakasta lasta.)

Olisin erittäin pettynyt ja kannustaisin aborttiin.

Kultainen keskitie pitäisi löytää auttamisessa. Esim. joka kuukausi yhtenä iltana voisin hoitaa, että nuoret pääsevät menoihinsa. Sitten satunnaisesti, kun apua pyytäisivät. Jos kovin vastuuttomilta tuntuisivat, en kovin usein, että ymmärtävät mitä se on, kun on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaverini sai lapsen alaikäisen pojan kanssa, itse oli pari vuotta vanhempi. Lapsi oli jatkuvasti hoidossa joko pojan vanhemmilla tai pojalla itsellään ja kaverini juoksi baareissa.

Ennen tuota vaihtoi miestä kuin sukkia, joka baarireissulla oli eri mies kainalossa ja juoksi baareissa melkein joka päivä. Kertoi minulle ennen raskauttaan, että pelkäsi olevansa raskaalle eräälle miehelle, vaikka oli seurustellut jo useamman kuukauden toisen kanssa. Petti myös siis aina miehiään, jos alkoi seurustella. Nämä suhteet kestivät 1 viikosta muutamiin kuukausiin.

Tuon teini-ikäisen pojan kanssa oli aika pitkään, erosivat kun lapsi täytti 5kk vai 6kk. Sen jälkeen lapsi oli viikko-viikko systeemillä, poika kyllä hoitaa lasta hyvin, eikä lykkää vanhemmilleen. Entinen kaverini sen sijaan omilla viikoillaan on pari päivää lapsen kanssa, sitten lykkää pojan vanhemmille tai omille vanhemmilleen, kun tarvitsee omaa aikaa. Tätä nykyä on toinen lapsi eri miehelle, erosivat tosin hekin, jo ennen lapsen syntymää. Nyt on aivan helisemässä, kun tämä "mies" ei suostunutkaan viikko-viikko systeemiin, eikä näekään lasta. 

Säälittää lapset.

Lapsi oli hoidossa omalla isällään?

Tarkoitin tuolla sitä, että kaveri lykkäsi lapsen nimenomaan lapsen isälle, että itse pääsi juoksemaan ympäri kyliä. Kyllähän sen niinkin voi sanoa.

Voi, mutta kuulosti siltä kuin olisit tarkoittanut että kaverin olisi pitänyt alkaa vastuulliseksi yh:ksi ja antaa teini-isän rauhassa elää nuoruutensa, kun kerran kaveri oli sentään täysi-ikäinen.

Yrittäisin puhua abortin puolesta siihen kuitenkaan painostamatta, mutta jos eivät sitä jostain syystä tekisi (tai olisi jo liian myöhäistä tehdä, teineillähän ei ole mitenkään tavatonta huomata raskaus vasta liian myöhään), niin toki olisin tukena ja kasvattaisin osaltani lasta.

Painottaisin opiskelun tärkeyttä, tarjoutuisin maksamaan opiskelukustannukset, hoitaisin lasta aina kun vanhemmat tarvitsevat aikaa itselleen/toisilleen/lukemiselle ja sponssaisin (lapsivapaita) reissuja sitä mukaa kun opinnot etenevät.

Tarvittaessa ottaisin lapsen kokonaan itselleni, mutta tukisin ensisijaisesti lapsen ja hänen vanhempien perheyksikköä.

Samalla tavalla siis tukisin kuin vanhempanakin isäksi tai äidiksi tulevia lapsia, paitsi nuoren kohdalla panostaisin erityisesti opintoihin.

Noin ovat omatkin vanhempani toimineet, eli malli läheiseen perheyhteyteen, toisten auttamiseen ja isovanhemmuuteen kulkee suvussa.

Myös sisarukset auttavat paljon toisiaan lastensa kanssa.

No kyllä minä auttaisin. Esikoinen on ainakin maailman empaattisin henkilö, hänestä tulee varmasti parempi vanhempi kuin mitä itse olen ikinä ollut. Mutta auttaisin järkevissä asioissa, kuten tukisin kouluttautumisessa vauvan kanssa. Toki joskus pitäisi olla omia menoja mutta ei pikkulasten vanhemmat baarissa juokse, se aika on ohi joksikin aikaa. Paljon kuitenkin riippuu siitäkin, kenen kanssa se lapsi on tehty ja millaiseen tilanteeseen syntyy. Esim 13-14v peruskoulua käymätön teiniäiti on aika eri kuin 18-19v ammattiin valmistunut tai yliopistoon hakeva. Ja eri asia ovatko nuoret rakastuneet riparilla ja olleet yhdessä 3v kun vauva syntyy, tai tuleeko vauva lyhyemmästä jutusta. Tai kuinka päihdehakuinen nuori on, millaisissa porukoissa liikkuu.

Olisi hienoa jos asuisi vielä siinä vaiheessa niin lähellä että voisin auttaa. Itse kun sain hänet 17-vuotiaana niin asuttiin monien satojen kilometrien päässä kummankaan vanhemmista niin itse oli hoidettava. Olihan se toki tiedossa jo siinä vaiheessa kun vauvaa suunniteltiin. En tosin olisi raskinutkaan antaa hoitoon ensimmäiseen kolmeen vuoteen kovin pitkäksi aikaa. Oma tyttö on nyt 11 vuotta joten ei ole vielä ajankohtaista mutta kyllä minä toivon tulevani mummoksi myös kohtuullisen varhain.

Olen miettinyt tätä lievän kauhun vallassa, kun on kaksi seurustelevaa teiniä. Jos nyt kävisi niin, että lapsi on tulossa, niin eihän siinä voisi muuta kuin yrittää suhtautua positiivisesti ja tehdä mahdollisimman hyvät olosuhteet syntyvälle lapselle.

Ap sitten kannattais varmaan katsoa peiliin ja miettiä mikä siinä sukupuolivalistuksessa meni pieleen. Mulla tuota ongelmaa ei ole koska lapset ovat jo aikuisia  - ja lapsettomia.