Milloin voi tehdä lasun siitä kun lapsi pakotetaan harrastamaan?
Riittääkö että lapsi ilmaisee olevansa väsynyt lajiin mutta äiti haluaa että hän menestyy ja voittaa ja hommaa jatketaan? Äiti kohtelee lasta todella kovakouraisesti edellään työntäen tai kädestä vetäen kun lähtevät treeneihin. Sama meno jatkunut päiväkodista, eskarista ja nyt koulusta/ip:sta lähtiessä. Isä huutaa usein lapselle myös jos ei ole valmiina ajoissa kun treenit alkavat.
Lapsi vastustelee lähes aina, tosin melko vaisusti sanallisesti tai alistuneesti ruumiin kielellä, harvoin näyttävästi, ei ehkä uskalla. Mitä tapahtuu silloin kun lähtevätkin kotoa, pahoinpitelyä/uhkailua? Treenejä lähes joka päivä.
Lapsi näyttää onnettomalta ja hänellä vähän ystäviä, sosiaalisesti taitamaton mutta joskus kehuskelee kuinka hyvä on lajissaan muille lapsille.
Puuttuvatko valmentajat koskaan näihin hulluihin vanhempiin? Vai ovatko vaan sitä enemmän onnessaan mitä enemmän kotoa ruoskitaan?