Jumala loi minut ateistiksi

Ei omaksi kuvakseen, mutta olen kuitenkin kaukaa viisas ja läheltä komea.

Heräsin tänä aamuna mikkeli piirrettynä otsaani. Olin siis ollut eilen selvästi päihtynyt. Oudoksi asian tekee tietysti se, että olin vetänyt yksin kalsarikännit. Olihan se lääkärini aiemmin käskenyt tarkkailla juomistani. Tiirailin sitä siis intensiivisesti peilistä. Ei auttanut. Pitäisi muistaa kohtuus kaikessa. Kuitenkin myös siinä kohtuudessa.

Syynä tähän krapulaan oli lauantaimakkaran hailakka pomoni. Pitkään jatkunut alamäki saavutti vihdoin lakipisteensä. Hän antoi minulle potkut huutaen föönihoitoa niin, että sateessa kastunut tukkani kuivui. Minun olisi kuulema pitänyt olla töissä se mulkku, joka kasvaa tehtäviensä mukana. En ollut. Olinhan minä hieman hidas tehtävissäni, mutta se vain johtui siitä, että lempiaineeni koulussa oli erikeepperi ja viime kesän helteet olivat tehneet hallaa aivoileni.

No nyt sitten on sitä omaa aikaa runsaasti. Pienenä halusin haudankaivajaksi, mutta onhan se ihan kiva harrastuksenakin. Oli myös aika, jolloin naiset juoksivat perässäni, mutta sitten lopetin käsilaukkujen varastamisen. Nykyään olen ekologinen kun se on muotia. Pyrin käyttämään vanhaksi meneviä kortsujani ripeästi. Joskus ei vain käy flaksi. Silloin ilmaantuu Titinallen syntymätön veli Lakanalle. Sitten joudun perumaan ajan spermapankkiin : "en nyt juuri pysty tulemaan".

Lopuksi ajatelma tälle päivälle. Muistakaa luottaa niihin, jotka etsivät totuutta. Älkääkä niihin, jotka väittävät jo sen löytäneensä.