Miten voisin muuttua ns. kunnon ihmiseksi? Apua tarvitaan.
Haluaisin olla kunnollinen ja sellainen, että ihmiset suhtautuisivat minuu positiivisesti sekä en joutuisi tuntemaan jatkuvaa alemmuudentunnetta. Haluaisin tehdä kaikkeni, että voisin muuttua paremmaksi. Nyt olen melko yksinäinen ja esim. naapurini suhtautuvat minuun nihkeästi (eivät välttämättä tervehdi kovin innokkaasti jne.).
Olen siis yh-äiti (häpeällistä ja noloa), minulla on kaksi villihköä lasta, käyn töissä keskipalkkaisessa siistissä sisätyössä, yksi korkeakoulututkinto löytyy, mutta olen vielä yliopistolla kirjoilla (toinen ja kolmas tutkinto kesken). Olen hieman liian ruma (liian erikoiset kasvonpiirteet, mua luullaan joskus venäläiseksi tai muuten ulkomaalaiseksi). Olen aika hiljainen hissukka, pukeudun tylsästi, sillä häpeän ulkoista olemustani, mutta olen ihan kohtalaisissa mitoissa 174cm/63kg, en kuitenkaan kunnolla treenattu lihaskimppu, mutta sellainen peruskiinteä. Olen sinänsä raitis, mutta teoriassa voin joskus pikkujouluissa (kerran vuodessa siis) maistaa lasillisen tai pari. Haluan todella, todella mielelläni muuttua paremmaksi kaikilla tavoin. Miten pääsisin alkuun?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
I smell provo. 0/5.
Ei ole provo. Ihmiset eivät livenä yleensä uskalla antaa toisista palautetta, joten olisi mukavaa kuulla anonyymisti palautetta ja ideoita, miten muuttua mahdollisimman radikaalilla tavalla erilaiseksi. Myös inhoan tiettyä perusluonnettani ja temperamenttiani ja siitä ole kuullut ikävää palautetta ympäristöstäkin (olen liian haaveileva mietiskelijä - pitäisi olla hieman sähäkämpi luonne kuulemma).
T. Ap
Mitäs vikaa sinussa muks on?
Opettele pitämään itsestäsi ja elä elämääsi.
Et voi olla kaikille mieliksi.
Luettelit useitakin asioita joista voit olla ylpeä.
Yh-äitiys on noloa vain sellaisten miesten mielestä jotka eivät saa ikinä naista ja sitten katkerana kostavat sen haukkumalla naisia. Sinussa ei varmasti ole muuta vikaa kuin tosi huono itsetunto ja sitä voisit alkaa kehittämään lopettamalla itsesi mollaamisen ja negatiivisiin asioihin keskittymisen. Keskity positiivisiin puoliisi. Olet esimerkiksi varmasti fiksu ja älykäs kun olet kouluttautunut hyvin sekä saanut hyvän työpaikan jne. Olet hyväkroppainen ja persoonallisen näköinen jne. Sinusta löytyy tuon yhden tekstin perusteellakin vaikka mitä hyvää.
Tuo on jo ensimmäinen askel, että myönnät lastesi olemassaolon. Senhän sinä yhdessä vaiheessa näissä tarinoissasi kategorisesti kielsit. :)
Ekaksi rupea kunnioittamaan itseäsi.
Ne naapurit voi olla ihan oman itsensä takia nuivia.
Ne eivät ole mittari.
Kuulostat kivalta tyypiltä.
Miksi opiskelet niin paljon, miksi sinulle ei riitä se mikä jo olet?
Psykologi olisi hyvä apu. Käy lääkärissä ja kerro tilanteesi.
Selvästi yrität suotitta jotakin ja hakea hyväksyntää...se kai tulee lapsuudesta...ketä sieltä lapsuudesta yrität miellyttää..kuka ei sinua hyväksynyt sellaisenaan?
Olet arvokas ja hieno ihminen.
Energiset lapset ...miten saisi suunnattua energiaansa?
Ja tosiaan, kaikille ei tarvi olla mieliksi! Lopeta heti se muiden miellyttäminen ja miettiminen mitä muut sinusta ajattelee.
Assburger kirjoitti:
Mitäs vikaa sinussa muks on?
Opettele pitämään itsestäsi ja elä elämääsi.
Et voi olla kaikille mieliksi.
Useimmat sukulaiseni pitävät minua jotenkin epäonnistuneena luuserina ja erikoisena, hiljaisena ja ujona hissukkafriikkinä ja nysväkkeenä. Olen myöskin todella yksinäinen, parisuhdetta ei ole ja kaksi tutkintoa on kesken sekä en ole tavanomaisilla suomalaiskriteereillä kauniskaan (pitäisi olla pieninenäinen ja isorintainen blondi, mitä en siis ole). Inhoan elämääni.
T. Ap
Mihinkäs sinulta tällä kertaa unohtuivat suunnitelmat kauneuskirurgisista operaatioista ja rakkaus äidilliseen psykiatriseen sairaanhoitajaan? :)
Sinun ei tarvitse kelvata kenellekään muulle kuin itsellesi. Opettele siis ensin se. Sitten kun hyväksyt itsesi ja kelpaat itsellesi, sillä ei enää olekaan mitään väliä mitä muut sinusta ajattelevat. Koska olet itsellesi parasta seuraa ja se vaikuttaa sitten kaikkeen, eli susta aletaan tykkäämään kun et yritä mitään ja kun osoitat että et ole riippuvainen muista ja muiden hyväksynnästä, alat saamaan ihmissuhteita ja uusia ystäviä elämääsi. Ja vaikka et saisikaan, niin se ei haittaa koska sähän tulet hienosti toimeen itsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Mitäs vikaa sinussa muks on?
Opettele pitämään itsestäsi ja elä elämääsi.
Et voi olla kaikille mieliksi.
Useimmat sukulaiseni pitävät minua jotenkin epäonnistuneena luuserina ja erikoisena, hiljaisena ja ujona hissukkafriikkinä ja nysväkkeenä. Olen myöskin todella yksinäinen, parisuhdetta ei ole ja kaksi tutkintoa on kesken sekä en ole tavanomaisilla suomalaiskriteereillä kauniskaan (pitäisi olla pieninenäinen ja isorintainen blondi, mitä en siis ole). Inhoan elämääni.
T. Ap
Nyt alkoi vaikuttaa vähän trollilta...
Vierailija kirjoitti:
Yh-äitiys on noloa vain sellaisten miesten mielestä jotka eivät saa ikinä naista ja sitten katkerana kostavat sen haukkumalla naisia. Sinussa ei varmasti ole muuta vikaa kuin tosi huono itsetunto ja sitä voisit alkaa kehittämään lopettamalla itsesi mollaamisen ja negatiivisiin asioihin keskittymisen. Keskity positiivisiin puoliisi. Olet esimerkiksi varmasti fiksu ja älykäs kun olet kouluttautunut hyvin sekä saanut hyvän työpaikan jne. Olet hyväkroppainen ja persoonallisen näköinen jne. Sinusta löytyy tuon yhden tekstin perusteellakin vaikka mitä hyvää.
Yh-äitiys on kyllä surkeaa, miksei noloakin. Ainakin nykyäitien tyhmyyttä ja oma vika. Jos ero on miehestä johtuvaa, saa silti katsoa peiliin miksi on sellaisen miehen kanssa
1. päättänyt olla yhdessä
2. tehnyt lapsia.
Se että tilanne ajautuu Yh-äitiyteen on äidin heikkoutta. Ainoastaan miehen kuolema on hyväksyttävä syy olla yksinhuoltajaäiti.
Juupa juu...
Ja mahtaisiko se apu löytyä sen ruskeasilmäisen, kauniisti hymyilevän naispuolisen terapeutin vastaanotolta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äitiys on noloa vain sellaisten miesten mielestä jotka eivät saa ikinä naista ja sitten katkerana kostavat sen haukkumalla naisia. Sinussa ei varmasti ole muuta vikaa kuin tosi huono itsetunto ja sitä voisit alkaa kehittämään lopettamalla itsesi mollaamisen ja negatiivisiin asioihin keskittymisen. Keskity positiivisiin puoliisi. Olet esimerkiksi varmasti fiksu ja älykäs kun olet kouluttautunut hyvin sekä saanut hyvän työpaikan jne. Olet hyväkroppainen ja persoonallisen näköinen jne. Sinusta löytyy tuon yhden tekstin perusteellakin vaikka mitä hyvää.
Yh-äitiys on kyllä surkeaa, miksei noloakin. Ainakin nykyäitien tyhmyyttä ja oma vika. Jos ero on miehestä johtuvaa, saa silti katsoa peiliin miksi on sellaisen miehen kanssa
1. päättänyt olla yhdessä
2. tehnyt lapsia.
Se että tilanne ajautuu Yh-äitiyteen on äidin heikkoutta. Ainoastaan miehen kuolema on hyväksyttävä syy olla yksinhuoltajaäiti.
Terveisin 40 v. ja neitsyt ”mies”
Vierailija kirjoitti:
Ekaksi rupea kunnioittamaan itseäsi.
Ne naapurit voi olla ihan oman itsensä takia nuivia.
Ne eivät ole mittari.
Kuulostat kivalta tyypiltä.Miksi opiskelet niin paljon, miksi sinulle ei riitä se mikä jo olet?
Psykologi olisi hyvä apu. Käy lääkärissä ja kerro tilanteesi.
Selvästi yrität suotitta jotakin ja hakea hyväksyntää...se kai tulee lapsuudesta...ketä sieltä lapsuudesta yrität miellyttää..kuka ei sinua hyväksynyt sellaisenaan?
Olet arvokas ja hieno ihminen.
Energiset lapset ...miten saisi suunnattua energiaansa?
Kiitos kommenteistasi. ❤ En silti voi olla ajattelematta puutteitani ja epäonnistumisiani. Joskus tuntuu siltä, että ei elämässäni ole oikeastaan mitään järkeä, kun se on niin raskasta ja vajavaista samanaikaisesti. Haluaisin kyllä hyväksyntää, mutta en varmaankaan saa sellaista enää mistään tai keneltäkään. :/ Haluaisin muuttua kaikin puolin paremmaksi todellakin; olisi mukavaa olla edes hieman tyytyväinen tekemisiinsä. Onnistumisen elämykset toisivat hyvää mieltä arkeen.
T. Ap
Häh, siis sullahan kuulostaa ainakin mun korvaan asiat olevan ihan mallillaan. On tutkinto, työ, ei päihdeongelmaa. Ja lisääkin olet jaksanut opiskella. Yksinhuoltajuudessa ei ole mielestäni mitään kummallista tai hävettävää. Vaikuttaa lähinnä siltä, että et itse arvosta ollenkaan itseäsi. Se on kyllä todella sääli, joten jos jotain muutosta niin sen asian kanssa kannattaisi töitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Mitäs vikaa sinussa muks on?
Opettele pitämään itsestäsi ja elä elämääsi.
Et voi olla kaikille mieliksi.
Useimmat sukulaiseni pitävät minua jotenkin epäonnistuneena luuserina ja erikoisena, hiljaisena ja ujona hissukkafriikkinä ja nysväkkeenä. Olen myöskin todella yksinäinen, parisuhdetta ei ole ja kaksi tutkintoa on kesken sekä en ole tavanomaisilla suomalaiskriteereillä kauniskaan (pitäisi olla pieninenäinen ja isorintainen blondi, mitä en siis ole). Inhoan elämääni.
T. Ap
Sinulla on kumma suku. Tulkitsetko vai onko noin?
Lue tutkinto loppuun. Yrität niin kovaan miellyttää joka suuntaan, että et saa mitään valmiiksi ja olet tyytymätön.
Sehän jo masentaa , että asiat on kesken. Onko siellä joku opintoneuvoja, joka voisi auttaa, niin että,saat tehtyä tutkinnon. Tutkinnon loppuun tekeminen on uskaltamista ja rohkeutta vaativaa. Meidän maassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät saa laitettua pistettä loppututkielmaan.
Tutki itseäsi, että mitä sinä pelkäät? Rupea purkamaan sitä vyyhti niistä opinnoista.
Joku keskusteluapu muutenkin olisi hyvä. Olet analyyttinen ja sinä hyötyisi keskustelusta.
Yritä tsempata itse itseäsi. Annna nyt vähän aikaa olla, kun et jaksa ja ryhdy sitten toimeen. Ehkä terkkari, lääkäri, opo, psykologi.
Miten lapsesi jaksavat?
No kiva kuulla. :'( Tuota pelkäsinkin.
T. Ap