11v tyttö lukee kotona tuntitolkulla Aku Ankkoja, ei kuule eikä näe lukiessaan muuta

Vierailija kirjoitti:

Itsekin luin pienenä hirveästi. Mutta oli myös kavereita, ja luin kaikkea Akuista Sinuheen. Lukeeko tyttö samoja lehtiä uudestaan ja uudestaan? Onko esim. itse kiinnostunut sarjakuvapiirtämisestä?

Jotenkin tuntuu, että pitäisi tietää tytön arjesta/muusta enemmän, että osaisi arvioida onko vaan Aku-fani vai joku hätänä. Entä minkä tyyppinen on muuten, voisiko kyseessä olla sen tyyppinen asia kuin aspergerien erityiset kiinnostuksenkohteet?

Asperger olisi varmasti huomattu jo aikoja sitten, nykyään opettajat jopa lastentarhan opettajat ovat niin hyvin koulutettuja, että osaavat puuttua lapsen poikkeukselliseen käytökseen. En olisi yhtään huolissani. Masennus ja muu näkyisivät varmasti vahvemmin kuin vaan lukemisena, koulusta lintsaaminen on sellainen hälyttävä tekijä mihin kannattaa herättää huolta....

Itse olin samanlainen lapsena. Aku Ankka opetti käyttämään kieltä rikkaasti ja monipuolisesti sekä esimerkiksi sen, että east on suomeksi itä, sillä Aku Ankassa oli hahmo nimeltä Clint Itäpuu. Isäni vanhat lehdet olivat kovassa kulutuksessa ja saatan vieläkin lukea niitä samoja lehtiä kylässä käydessäni.

Herää kysymys mistä lapsi on saanut näitä saastalehtiä haltuunsa?

Jos saa joltain kaveriltaan, niin parempi että kiellätte lainaamasta niitä enää.

Suomalaisista lapsista useimmat ovat lukeneet Aku-ankkoja ja kai te nyt hyvät ihmiset näette mihin se on johtanut.

Aivan järjettömään sipilöintipolitiikkaan ja osasyyksi katsoisin huonon yleissivistyksen, ja amerikkalaisen "kulttuurin"/moraalittomuuden ihannoinnin.

En ole eläissäni lukenut niin paljoa kun luin ala-asteella ja varsinkin sen lopussa, kaiken vapaa-ajan olin siis nenä kiinni kirjoissa. Äiti jaksaa tätä vieläkin ihmetellä. Minulla oli vilkas mielikuvitus ja tunsin oikeasti jotenkin siirtyväni kirjojen maailmoihin lukiessani täysin, en kuullut tai nähnyt muuta. Yläasteen alusta lähtien alkoi sitten lukeminen vähentyä ja nyt kolmekymppisenä luen nelisen kaunokirjallista teosta vuodessa. En mennyt millään tavoin pilalle lapsuuden lukutoukkailusta, päinvastoin koen oppineeni paljon, kielellisten valmiuksien lisäksi myös empatiaa ja avarakatseisuutta.

Luin itsekin pikkutyttönä Akuja tuntitolkulla. Niihin tuli oikein himo ja ajantaju katosi. Akkareiden rinnalle nousi pian oikeaakin kirjallisuutta, mutta kyllä minusta ihan normaali työssäkäyvä aikuinen kasvoi. Enää aika ja mielenkiinto eivät (valitettavasti) riitä sarjiksiin, mutta olen iloinen, että niitä tuli lapsena ahmittua. 

Isompana sitten lukee Nyyrikkiä, Perjantaita ja Reginaa.

Vieroitukseen ja pian. Kohta se siirtyy pelien maailmaan, eikä sieltä ole takaisin tulemista, ilman psykiatrista apua. 

Haha, sulle joka luulet että asperger (etenkään tytöllä, usein tytöillä oireet erilaisia / ei niin ilmeisiä) olisi huomattu jotenkin automaattisesti. :D

Kuinka monen muka saa "herätettyä" yhdellä lauseella, joka lukee Akkaria? Olin itse pienenä samanlainen, samoin poikani nyt on. Luulin, että on kaikilla niin.

Aku Ankoissa on erinomaista ja nokkelaa suomen kieltä. Minun lapseni yläkoulun ope sanoi, että akkarien lukeminen on iso etu, kun pyrkii kielipainotteiseen yläkouluun. Sanavarasto karttuu ihan huomaamatta. Ja kuinka ollakaan, kynnys kaikkeen lukemiseen madaltuu.

Aku Ankka on loistava lehti. Nykypäivän tarinat eivät vedä vertoja 70-, 80-, tai 90-luvun parhaille tarinoille, mutta lapsi kokee (2000-luvun Akut) varmasti samanlaisena kuin itse suhtaudun oman lapsuusaikani Akuihin. Sarjakuvista saa muutenkin hyviä tiedonjyväsiä elämään ja niissä on 99,99% virheetöntä kieltä. 

En lukenut lapsena juuri mitään muuta kuin Aku Ankkoja, ja niitä luinkin sitten paljon. Lopputuloksena laudatur äidinkielestä. En tiedä miten kieli on niissä vuosien varrella muuttunut, mutta ainakin ennen vanhaan niissä oli todellakin lapsen kieliosaamista rikastuttavaa materiaalia - helposti vastaanotettavassa muodossa.

Lukiessa tosiaan uppoaa luetun tekstin tapahtumiin niin, ettei havaitse muuta ympäristöä.

Ei kai Akkari tee poikkeusta?

Minulla on Aku Ankka digipalvelu. Kaikki Suomessa ilmestyneet Aku Ankat 50-luvulta asti luettavissa. Luen vieläkin vanhoja klassikoita ja uusiakin

Kaksikymppinen olen :)

Tytöllä on hyvä keskittymiskyky.

Aku Ankoista oppii tosiaan hyvää kieltä. Monet erikoisemmat suomen kielen sanat olen oppinut lapsena lukemistani Akuista.

Aivan kuin minä pienenä. Luin paljon, tiiviisti ja uppouduin tarinaan niin, etten kuullut mitään. Nykyään työelämässä toivoisin samaa taitoa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kun lukee jotakin, niin ei kuule eikä näe. Hymähtelee vastaukseksi, että muka kuuntelisi, sitten kun olen selittänyt asian ja kysyn mielipidettään, ei vastaa. Kysyn uudestaan, nostaa katseensa ja sanoo "Ai hä?". Luulisi ainakin sisäistävän lukemansa.

Miksi pitää häiritä toisten lukemista???