11v tyttö lukee kotona tuntitolkulla Aku Ankkoja, ei kuule eikä näe lukiessaan muuta

Ole iloinen. Tuo ei ole niitä asioita joista motkotetaan!

Lukeminen on hyvä harrastus, on normaalia, voisit kannustaa lukemaan enemmän, ehkä välillä jotain muutakin kuin Aku ankkaa, käykää vaikka yhdessä kirjastossa siellä nuorten puolella. Tuo lukeminen on paljon parempi ja kehittävämpi vaihtoehto kuin pelata tai roikkua somessa...

Toisaalta parempi noin, kun että viettäisi tuntikausia tietokoneen äärellä.

Älä puutu asiaan, lukeminen on hyvä harrastus. Toki jos tärkeät asiat kuten läksyt jää hoitamatta lukemisen takia niin asiasta voi keskustella, mutta muuten antaisin itse lukea niin paljon kuin huvittaa.

Itsekin luin pienenä hirveästi. Mutta oli myös kavereita, ja luin kaikkea Akuista Sinuheen. Lukeeko tyttö samoja lehtiä uudestaan ja uudestaan? Onko esim. itse kiinnostunut sarjakuvapiirtämisestä?

Jotenkin tuntuu, että pitäisi tietää tytön arjesta/muusta enemmän, että osaisi arvioida onko vaan Aku-fani vai joku hätänä. Entä minkä tyyppinen on muuten, voisiko kyseessä olla sen tyyppinen asia kuin aspergerien erityiset kiinnostuksenkohteet?

Ihan perus. Niissä on hyvää ja rikasta kieltä.

Kuulostaa fiksulta ja rauhalliselta nuorelta tytöltä. Valitettavasti sellainen ennustaa koulukiusaamista, syrjintää ja altistaa myöhemmällä iällä masennukselle. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.

Tiukat rajat laitettava. Tunti päivässä läksyjen, ulkoilun, ruokailun ja harrastusten jälkeen max. ja viikonloppuisin kaksi. Näinhän palstalla suositellaan videopelien rajoittamistakin.

Hienoa!

Kannusta vaan lisää lukemaan.

Aku Ankka on hyvä lehti/kirja

Kuulostaa aivan minun 11v pojalta. Aku ankkojen ja Simpsonit sarjakuvien parissa menee helposti tunteja.

Minä puuhasin tuota samaa ja sain varmaan kuivaa köhää niistä pölyävistä 70-l Akuista. Äitiltä meni hermot ja jouduin lukemaan salaa niitä.

Vanhat oli kyllä parhaita.

Elämme kovia aikoja ystävä hyvä.

Eikö tuon ikäisen pitäisi jo alkaa kiinnostua meikeistä ja pojista?

Tuttua touhua omasta lapsuudesta. Vähemmänhän Akkareissa on tuon ikäiselle sopimatonta matskua kuin peleissä tai tv-ohjelmissa. Ja että eläytyy vielä niin vahvasti, sehän on vaan hyvä. Kehittyy sanavarasto ja mielikuvitus, plussana myös kärsivällisyys.

Luen välillä raamattua noin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon ikäisen pitäisi jo alkaa kiinnostua meikeistä ja pojista?

Jäkäti jäkäti

Vierailija kirjoitti:

Elämme kovia aikoja ystävä hyvä.

Mun lempi!!!

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa ihmetyksen aihe. Tämä Akujen lukeminen on kestänyt nyt muutaman vuoden ja useamman tunnin päivässä. Lukiessaan niitä ei kuule eikä näe mitään ympärillä tapahtuvaa. Kun kysyy miksi uppoutuu niihin, vastaa, että ne on niin kivoja.

Onko normaalia?

Tuo ei ole normaalia vaan normaalia parempaa! Kertoo hyvästä keskittymiskyvystä. Ja kun on lisäksi vahva mielikuvitus, pystyy tarinaan uppoutumaan sisään niin ettei samaan aikaan huomaa mitään ulkopuolista.

Itse olin samanlainen tuon ikäisenä. Minusta kasvoi ihan normaali hyvin pärjäävä aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon ikäisen pitäisi jo alkaa kiinnostua meikeistä ja pojista?

Minä ainakin leikin vielä Barbieilla ja luin Akua samaan aikaan kun olin josksus murrosiässä ihastunut poikiin ja aloin huolehtia ulkonäöstäni enemmän. Mites ne nyt tosiaan pois sulkisi?

Akkarit on just hyviä ja niistä oppii vaikka mitä. Viktor Hugon Kurjat ja se, että Englannin kanaalin kapein kohta on 33 km, sekä kaikenmaailman asteekki-seikkailuja. Uppouduin itsekin 11-vuotiaana noihin tuntikausiksi aivan onnessani.

Meillä mies kun lukee jotakin, niin ei kuule eikä näe. Hymähtelee vastaukseksi, että muka kuuntelisi, sitten kun olen selittänyt asian ja kysyn mielipidettään, ei vastaa. Kysyn uudestaan, nostaa katseensa ja sanoo "Ai hä?". Luulisi ainakin sisäistävän lukemansa.