Hyvänpäiväntutut - ikävän pinnalliset ihmissuhteet

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Ahaa. Kiitos tiedosta. Minulle tällaiset ihmissuhteet eivät riitä.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Minä kammoan näitä ihmisiä. Lopetan tervehtimisen ja haihdutan kokonaan. Täysin turhaa löpinää ja ajanhukkaa.

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Minä kammoan näitä ihmisiä. Lopetan tervehtimisen ja haihdutan kokonaan. Täysin turhaa löpinää ja ajanhukkaa.

Oletko introvertti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Sitten olen tosi pahoillani. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla luotettava tukiverkko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Sitten olen tosi pahoillani. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla luotettava tukiverkko.

Niin pitäisi, mutta hyvä tukiverkko on monille ylellisyyttä. Elämä sitten vain rämmitään jotenkin eteenpäin ilman sitä.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Ahaa. Kiitos tiedosta. Minulle tällaiset ihmissuhteet eivät riitä.

- Ap

Ymmärrän toki. Me kaikki olemme erilaisia. Minä en ole koskaan tykännyt jakaa ja rasittaa huonoilla asioillani muita ihmisiä. Mieluummin käsittelen ne itse ja tuttavien kanssa sitten jaan iloisia juttuja ja vietän mukavia hetkiä.

Koen, että ihmissuhteet muuttaa liikaa muotoaan, jos alan kantamaan heille murheitani. Haluan ihmisistä iloa, en taakanjakajiani. Itse ainakin väsyn, kun tuttavat tukeutuvat minuun ja tuovat murheet minulle ja haluavat apua ja tukea minulta. Jossain vaiheessa sitä vain itsekkin uupuu tähän tukemiseen. Joten itse halua tuttujani rasittaa omilla ongelmillani, vaan haen heistä pikemminkin iloa ja mukavaa yhdessäoloa.

Mutta toivottavasti löydät ystäviä, jotka ovat valmiita seisomaan rinnallasi huonoina päivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Jostakin syystä haistelen vastauksistasi vihamielisyyden ja myös sen, että sinä haluat ottaa, mutta et antaa. Yksikään ihminen ei sellaista tyyppiä halua ystäväksi.

Jos sinulle kriteerinä on vain se, että kun sinulla menee huonosti, niin voit valittaa niin kauan kuin haluat ja muiden pitää ymmärtää ja tukea. Mutta he eivät saa valittaa sinulle ettei sinun mahdollinen hyvä tuulesi häviä.

Myös vastaustesi ylimielisyys on varmaan normaali tilanne elämässäsi, eli ylimielinen käytös karkottaa hyvät ihmiset. Ystävälliset ihmiset löytävät helposti ystäviä ja ystävyyssuhteet ovat ikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Minä kammoan näitä ihmisiä. Lopetan tervehtimisen ja haihdutan kokonaan. Täysin turhaa löpinää ja ajanhukkaa.

Haluatko sinä sitten vain hyötyä ihmissuhteista? Melko raskasta sellainenkin.

Suurin osa ihmissuhteista on hyvänpäiväntuttavuuksia, koska ei ole mahdollista ystävystyä kymmenien tai jopa satojen ihmisen kanssa. Vain pieni osa ihmissuhteista on läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Sitten olen tosi pahoillani. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla luotettava tukiverkko.

Kaikki ihmiset eivät ansaitse ystäviä tai he ovat omalla käytöksellään karkoittaneet ystävät ja tukiverkot.

Joskus "kaikki muut" eivät ole syyllisiä, vaan niitä kaikkia muita yhdistävä tekijä, eli tässä tapauksessa ap, voi olla se syyllinen ystäväkatoon.

Kuormitatko liikaa? Oletko sellainen, että susta kuuluu vain kun menee huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Minä kammoan näitä ihmisiä. Lopetan tervehtimisen ja haihdutan kokonaan. Täysin turhaa löpinää ja ajanhukkaa.

Haluatko sinä sitten vain hyötyä ihmissuhteista? Melko raskasta sellainenkin.

En missään tapauksessa. Päinvastoin. Keveys ei vain istu minun ihmissuhteisiini.

Itse on tässä pimeässä maailmassa selvittävä, turha nojata liikaa muihin ihmisiin. Kaikilla kun se oma prioriteetti on useimmin hän itse viime kädessä. Vaikeaa voi olla muillakin mutta he eivät halua jakaa niitä taakaksi muille vaan jos menee hyvin, ehkä he mieluummin jakavat sen. Ota hyöty keveistä ihmissuhteista, ne ovat yksi mauste elämässä, ei joku tuki ja turva johon vuodattaa kaikki vaikeudet ja paha. Jos on kuitenkin tällainen läheinen, niin se on varmaan hyvä jos sellaista *tarvitsee* mutta jos ei olisi, niin hyvä kysymys on pärjäätkö itsesi kanssa?

Minulla ei ole läheisiä ystäviä enkä tarvitsekaan, nousen ja myös uppoan itsekseni. Helpompaa siten. Maailma on paha paikka, jossa on niitä valopilkkuja silloin tällöin. Joillakin enemmän, joillakin vähemmän.

Joku luottaa Herraan jos on vaikeaa, eikä muihin ihmisiin. Harvassa on ne ihmiset, joilta saa tukea ja apua mutta sellainen rooli voi olla raskas heillekin.

Minulla on pari ystävää, joille itse olen maailman huonoin ystävä, sellaisia, jotka olivat kavereita kun elämä oli ihanaa ja hyvää, kun tuli vaikeuksia, he olivat ne, jotka tulivat ja sanoivat olen tässä anna tulla.

He ovat pysyneet, vaikka välimatka on pitkä ja tapaamiskerrat voivat olla vuodessa 1.

Arjessa on paljon hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa voin lähteä matkalle, istua iltaa, keveää ja kepeää yhdessä oloa, kohteliasta ja harmitonta.

Sitten on pakkopulla ihmisiä, joiden ystävä, kaveri tai edes hyvänpäiväntuttu en olisi jos en olisi työkaveri, sukulainen tai naapuri, vietämme välillä vapaa-aikaa yhdessä, mutta usein jälkeenpäin tulee ajatus, jos elämäntilanne muuttuu emme ole enää missään tekemisissä.

Minusta tätä elämääni kutsutaan tavalliseksi elämäksi, kaikkien kanssa on hyvä tulla jotenkin toimeen, kaikille ei tarvitse sydäntään pohjia myöten avata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Tukeutuvatko he kuitenkin vaikeina hetkinään sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään hyvänpäivän tutuista. En kaipaa mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita. Minulle riittää tuttavat, joista ei tarvitse ottaa vastuuta ja joiden ei tarvitse ottaa vastuuta minusta ja tukea.

Sellaista keveää seuraa, kun tarvitsee. Mutta ei tarvitse olla tilivelvollinen heille

Minä kammoan näitä ihmisiä. Lopetan tervehtimisen ja haihdutan kokonaan. Täysin turhaa löpinää ja ajanhukkaa.

Haluatko sinä sitten vain hyötyä ihmissuhteista? Melko raskasta sellainenkin.

En missään tapauksessa. Päinvastoin. Keveys ei vain istu minun ihmissuhteisiini.

Sitten ei varmaan paljon ihmissuhteita ole, koska suurin osa ihmissuhteista on juuri niitä hyvänpäiväntuttuja eli lasten kavereiden vanhempia, työkavereita, harrastetuttuja yms. Mutta jos haluaa raakata heidät heti pois, koska he ovat ajanhukkaa ja liian keveitä ihmissuhteita, niin vähäksi käy.

Toki tämä sopii sinulle. Mutta kuka jaksaa olla koko ajan se vakava ihmissuhde ihmiselle, joka haihduttaa kaikki tuttavat ympäriltään pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei haittaa se, että suurin osa ihmissuhteista on tuollaisia, jos vaan on edes pari läheisempää ihmistä, jotka kulkevat rinnalla myös pimeässä. En odota kaikilta tuntemiltani ihmisiltä absoluuttista tukea ja minun muistamistani, ainoastaan niiltä läheisimmiltäni. Ei jokaisen ihmissuhteen tarvitse mielestäni olla niin syvällinen ollakseen hyvä ja tärkeä. Se on tietysti kamalaa, jos ei ole yhtään ketään läheisempää ihmistä, johon voi aina luottaa. Mutta aloittaja puhui "suurimmasta osasta", joten oletan, ettei ole kyse siitä.

Suurin osa läheisimmistäkin ihmisistä on sellaisia, ettei heihin voi vaikeina hetkinä tukeutua lainkaan.

- Ap

Tukeutuvatko he kuitenkin vaikeina hetkinään sinuun?

Kyllä.

- Ap