Lue keskustelun säännöt.
Mitä ostatte 15-17v teineillenne joululahjaksi?
Todella, todella vaikeata ja pelkän rahakuoren antaminen ei tunnu hyvälle eikä korista kuusenalustaa 😕 😢 Lahjoja ei muilta tule kuin meiltä vanhemmilta ja yhdeltä mummolta (rahaa).
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro:lle 71... Tottahan nyt tyttäresi joskus kotoa muuttavat vai mitä? Va vievätköhän sitten sinun astiasi ja pyyhkeesi & petivaatteesi kaapeista lähtiessään? Tietysti vaihtoehto on sekin, ettei ikinä omillaan asuessaan hanki silloinkaan taloustavaraa tai sisusta. Tiedostamisen taso lienee tosin siinä tapauksessa jo ultimaattinen. No, kukin näemmä tyylillään. Enkä voi uskoa, miten joku jättää käyttämättä saamansa elokuvaliput. Meillä menee aina kuin kuumille kiville, vaikka onkin netflixit ja matkaa lähimpään leffaan 100 km. On harvinaisempaa päästä, siksi arvostavatkin. Hmm... tiedä sitten, ovatko tyttäresi niin tiedostavia. Aistin lievää ylenkatsomista, joka on kyllä yleistä nykyään. Kaikki on saatu. Kaikki on koettu. Jo pienenä.
Aisti ihan mitä haluat, voit tulla meille katsomaankin niin näet kuinka ihana perhe meillä on. Ja juu, tytöt muuttavat aikanaan kotoa, mutta ei niitä jotain lautasia tarvitse hyvänen aika vuosia ennen sitä alkaa kasaamaan jonnekin nurkkiin... :) Hamstraamista meillä ei todellakaan harrasteta, vaan tavarat saa hankittua kyllä helposti, kun sen aika tulee. Meillä vanhin tytär sai leffalippuja kummeiltaan vuosi sitten ja hän käytti ne viikkoa ennen kuin päivä meni umpeen. Leffa ei ole mikään sen kummempi elämys, vaikka sinulle ehkä onkin. Tyttöjen ollessa pieniä kävimme leffassa ehkä kerran vuodessa ja se riitti kaikille.
Harrastamme koko perhe mm. vaeltamista, maastopyöräilyä ja kajakeilla melomista, viime lauantaina olimmekin viimeksi vaeltamassa puolen päivän retkellä. Vanhimman kanssa harrastamme myös valokuvausta ja siihen meillä on jo hyvät välineet ja tietokoneet kuvien käsittelyyn. Nuorin harrastaa isänsä kanssa kiipeilyä ja siihenkin on kaikki välineet. Harrastusvälineet eivät mielestäni ole mitään lahjoja, vaan ne kuuluu olla ja jos edellinen on ihan ok, niin uusi ostetaan vasta kun on sen tarve, ei vain kun ei muuta keksinyt.
Lautapelejä meillä on paljon ja niitä pelaamme myös. Meikkejä ostan heille silloin kun yhdessä kaupassa käymme ja tarvetta on, koruja he eivät käytä. Rippilahjaksi nuorempi ei halunnut mummoilta ja kummeilta mitään. Tyttäreni ovat upeita nuoria, iloisia, auttavaisia ja rauhallisia ihmisiä, joiden kaveripiiri on täsmälleen samanlainen. Kaikkien nuorien ei tarvitse olla roinan kerääjiä, vaikka se tuntuu olevan nykymaailmassa tärkeää.
Eli lapsesi ovat tottuneet elämään yltäkylläisyydessä, kaikki mitä tarvitaan, ostetaan oitis. Kaikilla ei ole rahaa niin paljon, että ostetaan esim. kaikki kerralla, kun nuori muuttaa kotoa. Kyllä useimmat alkavat haalia " kapioita" muutamaa vuotta ennen. Ajokortit, autot, asunnot, kaikki ostetaan itsestäänselvyytenä. Sitten hyväntahtoisesti hymähtelet, kun tavalliset kuolevaiset ostavat joululahjaksi yöpaitoja, villasukkia, meikkejä ja festarilippuja. Sun lapsiasi ei ilahduta enää mikään lahja.
Niinpä!
Kuljette yhdessä kaupoissa, jolloin ostatte vaatteet ja meikit, yhdessä vaeltamassa, kotona teette parempaa ruokaa. Ihan tosi kiva kyllä, ei siinä mitään, mutta mites kaverien kanssa olemiset? Eivätkö koskaan mene kavereiden kanssa istumaan johonkin kivaan kahvilaan (lahjakortteja sinne kahvilaan), kavereiden kanssa leffaan (joo, eivät, tuli jo selväksi), ystävien kanssa syömään, joogaan tai kiipeilemään?
Tässä joku surettaa, enkä ole se, joka aikaisemmin kommentoi.
Olet aika erilainen tyyppi kuin me.
Ystäviä tytöillä on, mutta samanhenkisiä ystäviä ja kahvilassa istumisen sijaan on normaalia että he lähtevät vaikka poimimaan sieniä metsään ja tekevät saaliistaan toisen luona hyvän sienipiiraan. Sure rauhassa siis, se suotakoon sinulle. *kahden teinin äiti pyörittelee silmiään täällä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös ikävää pahoittaa mummien ja kummien mieli sanomalla, ettei tarvii tai halua mitään lahjaa. Siitä välittyy viesti, että ne sun lahjas ovat kuitenkin jotain turhaa roinaa, en haluu niitä.
Huokaus... Mummot tuntevat lapsenlapsensa ainakin meillä, ei heidän tarvitse rakkautta roinalla ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro:lle 71... Tottahan nyt tyttäresi joskus kotoa muuttavat vai mitä? Va vievätköhän sitten sinun astiasi ja pyyhkeesi & petivaatteesi kaapeista lähtiessään? Tietysti vaihtoehto on sekin, ettei ikinä omillaan asuessaan hanki silloinkaan taloustavaraa tai sisusta. Tiedostamisen taso lienee tosin siinä tapauksessa jo ultimaattinen. No, kukin näemmä tyylillään. Enkä voi uskoa, miten joku jättää käyttämättä saamansa elokuvaliput. Meillä menee aina kuin kuumille kiville, vaikka onkin netflixit ja matkaa lähimpään leffaan 100 km. On harvinaisempaa päästä, siksi arvostavatkin. Hmm... tiedä sitten, ovatko tyttäresi niin tiedostavia. Aistin lievää ylenkatsomista, joka on kyllä yleistä nykyään. Kaikki on saatu. Kaikki on koettu. Jo pienenä.
Aisti ihan mitä haluat, voit tulla meille katsomaankin niin näet kuinka ihana perhe meillä on. Ja juu, tytöt muuttavat aikanaan kotoa, mutta ei niitä jotain lautasia tarvitse hyvänen aika vuosia ennen sitä alkaa kasaamaan jonnekin nurkkiin... :) Hamstraamista meillä ei todellakaan harrasteta, vaan tavarat saa hankittua kyllä helposti, kun sen aika tulee. Meillä vanhin tytär sai leffalippuja kummeiltaan vuosi sitten ja hän käytti ne viikkoa ennen kuin päivä meni umpeen. Leffa ei ole mikään sen kummempi elämys, vaikka sinulle ehkä onkin. Tyttöjen ollessa pieniä kävimme leffassa ehkä kerran vuodessa ja se riitti kaikille.
Harrastamme koko perhe mm. vaeltamista, maastopyöräilyä ja kajakeilla melomista, viime lauantaina olimmekin viimeksi vaeltamassa puolen päivän retkellä. Vanhimman kanssa harrastamme myös valokuvausta ja siihen meillä on jo hyvät välineet ja tietokoneet kuvien käsittelyyn. Nuorin harrastaa isänsä kanssa kiipeilyä ja siihenkin on kaikki välineet. Harrastusvälineet eivät mielestäni ole mitään lahjoja, vaan ne kuuluu olla ja jos edellinen on ihan ok, niin uusi ostetaan vasta kun on sen tarve, ei vain kun ei muuta keksinyt.
Lautapelejä meillä on paljon ja niitä pelaamme myös. Meikkejä ostan heille silloin kun yhdessä kaupassa käymme ja tarvetta on, koruja he eivät käytä. Rippilahjaksi nuorempi ei halunnut mummoilta ja kummeilta mitään. Tyttäreni ovat upeita nuoria, iloisia, auttavaisia ja rauhallisia ihmisiä, joiden kaveripiiri on täsmälleen samanlainen. Kaikkien nuorien ei tarvitse olla roinan kerääjiä, vaikka se tuntuu olevan nykymaailmassa tärkeää.
Eli lapsesi ovat tottuneet elämään yltäkylläisyydessä, kaikki mitä tarvitaan, ostetaan oitis. Kaikilla ei ole rahaa niin paljon, että ostetaan esim. kaikki kerralla, kun nuori muuttaa kotoa. Kyllä useimmat alkavat haalia " kapioita" muutamaa vuotta ennen. Ajokortit, autot, asunnot, kaikki ostetaan itsestäänselvyytenä. Sitten hyväntahtoisesti hymähtelet, kun tavalliset kuolevaiset ostavat joululahjaksi yöpaitoja, villasukkia, meikkejä ja festarilippuja. Sun lapsiasi ei ilahduta enää mikään lahja.
Niinpä!
Kuljette yhdessä kaupoissa, jolloin ostatte vaatteet ja meikit, yhdessä vaeltamassa, kotona teette parempaa ruokaa. Ihan tosi kiva kyllä, ei siinä mitään, mutta mites kaverien kanssa olemiset? Eivätkö koskaan mene kavereiden kanssa istumaan johonkin kivaan kahvilaan (lahjakortteja sinne kahvilaan), kavereiden kanssa leffaan (joo, eivät, tuli jo selväksi), ystävien kanssa syömään, joogaan tai kiipeilemään?
Tässä joku surettaa, enkä ole se, joka aikaisemmin kommentoi.
Olet aika erilainen tyyppi kuin me.
Ystäviä tytöillä on, mutta samanhenkisiä ystäviä ja kahvilassa istumisen sijaan on normaalia että he lähtevät vaikka poimimaan sieniä metsään ja tekevät saaliistaan toisen luona hyvän sienipiiraan. Sure rauhassa siis, se suotakoon sinulle. *kahden teinin äiti pyörittelee silmiään täällä*
Vielä kerran tähdennän, etten ole tuo sama vastaaja:)
Kuten sanottu, ihan kivaltahan tuo kuulostaa, enkä minäkään missään nimessä kannata tavaraa tavaran vuoksi. Ihmetyttää vain, ettei nuorilla, joilla olisi vaikka mitä edessään, vaikka mitä koettavana, ole mitään toiveita, eivät ilahdu mistään mitä voisivat saada. Eikä kyse ole välttämättä tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro:lle 71... Tottahan nyt tyttäresi joskus kotoa muuttavat vai mitä? Va vievätköhän sitten sinun astiasi ja pyyhkeesi & petivaatteesi kaapeista lähtiessään? Tietysti vaihtoehto on sekin, ettei ikinä omillaan asuessaan hanki silloinkaan taloustavaraa tai sisusta. Tiedostamisen taso lienee tosin siinä tapauksessa jo ultimaattinen. No, kukin näemmä tyylillään. Enkä voi uskoa, miten joku jättää käyttämättä saamansa elokuvaliput. Meillä menee aina kuin kuumille kiville, vaikka onkin netflixit ja matkaa lähimpään leffaan 100 km. On harvinaisempaa päästä, siksi arvostavatkin. Hmm... tiedä sitten, ovatko tyttäresi niin tiedostavia. Aistin lievää ylenkatsomista, joka on kyllä yleistä nykyään. Kaikki on saatu. Kaikki on koettu. Jo pienenä.
Aisti ihan mitä haluat, voit tulla meille katsomaankin niin näet kuinka ihana perhe meillä on. Ja juu, tytöt muuttavat aikanaan kotoa, mutta ei niitä jotain lautasia tarvitse hyvänen aika vuosia ennen sitä alkaa kasaamaan jonnekin nurkkiin... :) Hamstraamista meillä ei todellakaan harrasteta, vaan tavarat saa hankittua kyllä helposti, kun sen aika tulee. Meillä vanhin tytär sai leffalippuja kummeiltaan vuosi sitten ja hän käytti ne viikkoa ennen kuin päivä meni umpeen. Leffa ei ole mikään sen kummempi elämys, vaikka sinulle ehkä onkin. Tyttöjen ollessa pieniä kävimme leffassa ehkä kerran vuodessa ja se riitti kaikille.
Harrastamme koko perhe mm. vaeltamista, maastopyöräilyä ja kajakeilla melomista, viime lauantaina olimmekin viimeksi vaeltamassa puolen päivän retkellä. Vanhimman kanssa harrastamme myös valokuvausta ja siihen meillä on jo hyvät välineet ja tietokoneet kuvien käsittelyyn. Nuorin harrastaa isänsä kanssa kiipeilyä ja siihenkin on kaikki välineet. Harrastusvälineet eivät mielestäni ole mitään lahjoja, vaan ne kuuluu olla ja jos edellinen on ihan ok, niin uusi ostetaan vasta kun on sen tarve, ei vain kun ei muuta keksinyt.
Lautapelejä meillä on paljon ja niitä pelaamme myös. Meikkejä ostan heille silloin kun yhdessä kaupassa käymme ja tarvetta on, koruja he eivät käytä. Rippilahjaksi nuorempi ei halunnut mummoilta ja kummeilta mitään. Tyttäreni ovat upeita nuoria, iloisia, auttavaisia ja rauhallisia ihmisiä, joiden kaveripiiri on täsmälleen samanlainen. Kaikkien nuorien ei tarvitse olla roinan kerääjiä, vaikka se tuntuu olevan nykymaailmassa tärkeää.
Eli lapsesi ovat tottuneet elämään yltäkylläisyydessä, kaikki mitä tarvitaan, ostetaan oitis. Kaikilla ei ole rahaa niin paljon, että ostetaan esim. kaikki kerralla, kun nuori muuttaa kotoa. Kyllä useimmat alkavat haalia " kapioita" muutamaa vuotta ennen. Ajokortit, autot, asunnot, kaikki ostetaan itsestäänselvyytenä. Sitten hyväntahtoisesti hymähtelet, kun tavalliset kuolevaiset ostavat joululahjaksi yöpaitoja, villasukkia, meikkejä ja festarilippuja. Sun lapsiasi ei ilahduta enää mikään lahja.
Ohis, mutta jos rahaa ei ole paljon, niin kannattaa käyttää se viisaasti. Paras lahja on elämys, siitä jää muistoihin jopa loppu iäksi. Lahjaksi tullut yöpaita tai ripsiväri unohtuu jo ennen vuoden vaihdetta. Mukava ilmapiiri ja hyvä ruoka ovat varmasti tärkeämpiä jouluna niin muksun kuin mummonkin mielestä, kuin lahja, jota ei tarvitse.
Auto+ajokortti (synttäri-ja joululahja samassa) ja applen tietokoneen kun vanha meni rikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan perheessämme varsin samanlaisia piirteitä kun tämä yksi melova perhe. En koe, että lapsemme eläisivät erityisen yltäkylläistä elämää, mutta ovat nykyiseen tyytyväisiä. Kun tavaroita tai ostettuja elämyksiä tarvitaan tai saadaan halvalla, niin ostetaan. Lapset eivät missään nimessä tykkää siitä, että joulun vuoksi tuhlataan johonkin turhaan. Vaikka viidenteen yöpukuun. Harrastusvälineet ja vaatteet ostetaan kun tarvitsee. Ei odotella jouluun uusien kitarankielten oston kanssa.
Itse keräsin pitkään"oman kodin" tavaroita. Silloin ei Ikeaa ollut. Osa noista merkkiastioista on valitettavasti yhä käytössä vaikka en niistä ole pariinkymmeneen vuoteen pitänyt. Ei vaan raaski heittää pois kalliita kippoja. Omille lapsille ostetaan sitten tarvittaessa astiat ja silitysraudat.
22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös ikävää pahoittaa mummien ja kummien mieli sanomalla, ettei tarvii tai halua mitään lahjaa. Siitä välittyy viesti, että ne sun lahjas ovat kuitenkin jotain turhaa roinaa, en haluu niitä.
Näinpä!
Astioiden, liinavaatteiden tms. keräilyssä on sekin hyvä puoli, että niistä on hyvä vinkata innokkaille isovanhemmille ja kummeille.
Tämä menee samaan sarjaan häälahjalistan kanssa, yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhimmalle 19.v pojalle ostan lakanoita, astioita yms, kun muuttaa varmaan ensivuoden puolella omaan kotiin. Käytännön tavaroita. Toiselle 17.v pojalle meikkejä, alusvaatteita ja myöskin kerätään hänelle pikkuhiljaa tavaroita omaan kotiin. Ja 13.v tytölle maalaustarvikkeita, värityskirjoja, kylpytakki yms.
Jotain mitä itse toivovat ja jotain pientä ekstraa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan pitänyt mainita etteivät harrasta sen kummemmin mitään eli se lahjaidea vesittyy siinä, samoin vaatelahjat-ja kortit evvk, leffoissa eivät käy. Viinejouluiset paketit joissa tuoksuva dödö, vartalonpesuaine jne ovat edelleen avaamattomina.
Eli jooo, vaikeata on.Ap
Kyllähän kaikki jotakin harrastaa, kaikkea ei vain rekisteröidä harrastuksena. Eli mitä tekee vapaa-ajallaan liittyi se sitten älypuhelimeen tai lemmikkiin. Mitä paremmin toisen tuntee ja on perillä hänen ajatusmaailmastaan sitä helpompaa lahjan ostaminen on. Jos kuuntelee musiikkia niin keikkaliput lempibändin keikalle, jos tykkää hengailla kavereiden kanssa niin vaikka lahjakortti matkustamiseen, netflixiin tai pääsyliput johonkin tapahtumaan, jos taas pelaaminen lähellä sydäntä niin jotain suosikkipeliin liittyvää (monesti peleissä on maksullisia lisäominaisuuksia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksullisen naaraan.
Heppu on 16.
Pitää päästä jo tatsille.
Mitä haluaa. Eli saa itse toivoa max 200 e lahjan. Toinen haluaa puhelimen, ja annan siihen rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on jo kaikkea mitä tarvivat, annan rahaa.
Meillä tulee 12-17-vuotiaille kirjat, kuten joka joulu. Tykkäävät lukea joulun pyhinä. Lisäksi bensiksen lahjakortti, kampaamolahjakortti ja nuorimmalle PS-lahjakortti peliostoja varten. Yleensä suklaata pitää myös löytyä paketeista. Toissa jouluna oltiin Kanarialla, olipa helppoa. Nyt ei kestä budjetti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 15v poika toivoo tietokoneeseen pelihärpäkkeitä, esim. tietynlaista hiirtä jne. Tytär 17v toivoo aamutakkia ja muita pehmeitä paketteja. Tykkää myös kirjoista ja kosmetiikasta. Pojallekin pehmeät paketit ovat mieluisia. Yhteiseksi lahjaksi olen ostanut erikoisristeilyn, joka tehdään tammikuussa. Se tulee yllätyksenä heille.
Meidän 15-v poika ei kyllä enää lähde vanhempien kanssa risteilylle, eikä etelänlomallekaan. Luuletko tämän risteilyn olevan mieleinen lahja teidän 15-17 -vuotiaille?
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan pitänyt mainita etteivät harrasta sen kummemmin mitään eli se lahjaidea vesittyy siinä, samoin vaatelahjat-ja kortit evvk, leffoissa eivät käy. Viinejouluiset paketit joissa tuoksuva dödö, vartalonpesuaine jne ovat edelleen avaamattomina.
Eli jooo, vaikeata on.Ap
Siis ostitko omille lapsillesi ne marketin suihkusaippua lahjapakkaukset? Jestas sentään, luulin ettei niitä hirvityksiä osta kukaan kenellekään 😂 voiko vähemmän henkilökohtaista ja tylsää lahjaa olla.
Hassuja nuoria sulla, eivät käytä vaatteita, käy leffoissa, harrasta tai tee yhtään mitään. Ei kai ne sitten mitään lahjojakaan tarvi sängyssä maksamiseen. Jos haluat jatkaa viime vuoden hittilahjaa niin joku pandan suklaarasia on sit varmaan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro:lle 71... Tottahan nyt tyttäresi joskus kotoa muuttavat vai mitä? Va vievätköhän sitten sinun astiasi ja pyyhkeesi & petivaatteesi kaapeista lähtiessään? Tietysti vaihtoehto on sekin, ettei ikinä omillaan asuessaan hanki silloinkaan taloustavaraa tai sisusta. Tiedostamisen taso lienee tosin siinä tapauksessa jo ultimaattinen. No, kukin näemmä tyylillään. Enkä voi uskoa, miten joku jättää käyttämättä saamansa elokuvaliput. Meillä menee aina kuin kuumille kiville, vaikka onkin netflixit ja matkaa lähimpään leffaan 100 km. On harvinaisempaa päästä, siksi arvostavatkin. Hmm... tiedä sitten, ovatko tyttäresi niin tiedostavia. Aistin lievää ylenkatsomista, joka on kyllä yleistä nykyään. Kaikki on saatu. Kaikki on koettu. Jo pienenä.
Aisti ihan mitä haluat, voit tulla meille katsomaankin niin näet kuinka ihana perhe meillä on. Ja juu, tytöt muuttavat aikanaan kotoa, mutta ei niitä jotain lautasia tarvitse hyvänen aika vuosia ennen sitä alkaa kasaamaan jonnekin nurkkiin... :) Hamstraamista meillä ei todellakaan harrasteta, vaan tavarat saa hankittua kyllä helposti, kun sen aika tulee. Meillä vanhin tytär sai leffalippuja kummeiltaan vuosi sitten ja hän käytti ne viikkoa ennen kuin päivä meni umpeen. Leffa ei ole mikään sen kummempi elämys, vaikka sinulle ehkä onkin. Tyttöjen ollessa pieniä kävimme leffassa ehkä kerran vuodessa ja se riitti kaikille.
Harrastamme koko perhe mm. vaeltamista, maastopyöräilyä ja kajakeilla melomista, viime lauantaina olimmekin viimeksi vaeltamassa puolen päivän retkellä. Vanhimman kanssa harrastamme myös valokuvausta ja siihen meillä on jo hyvät välineet ja tietokoneet kuvien käsittelyyn. Nuorin harrastaa isänsä kanssa kiipeilyä ja siihenkin on kaikki välineet. Harrastusvälineet eivät mielestäni ole mitään lahjoja, vaan ne kuuluu olla ja jos edellinen on ihan ok, niin uusi ostetaan vasta kun on sen tarve, ei vain kun ei muuta keksinyt.
Lautapelejä meillä on paljon ja niitä pelaamme myös. Meikkejä ostan heille silloin kun yhdessä kaupassa käymme ja tarvetta on, koruja he eivät käytä. Rippilahjaksi nuorempi ei halunnut mummoilta ja kummeilta mitään. Tyttäreni ovat upeita nuoria, iloisia, auttavaisia ja rauhallisia ihmisiä, joiden kaveripiiri on täsmälleen samanlainen. Kaikkien nuorien ei tarvitse olla roinan kerääjiä, vaikka se tuntuu olevan nykymaailmassa tärkeää.
Eli lapsesi ovat tottuneet elämään yltäkylläisyydessä, kaikki mitä tarvitaan, ostetaan oitis. Kaikilla ei ole rahaa niin paljon, että ostetaan esim. kaikki kerralla, kun nuori muuttaa kotoa. Kyllä useimmat alkavat haalia " kapioita" muutamaa vuotta ennen. Ajokortit, autot, asunnot, kaikki ostetaan itsestäänselvyytenä. Sitten hyväntahtoisesti hymähtelet, kun tavalliset kuolevaiset ostavat joululahjaksi yöpaitoja, villasukkia, meikkejä ja festarilippuja. Sun lapsiasi ei ilahduta enää mikään lahja.
Voi tsiisus mamma sinun kanssasi, olet naurettava!! :D
Näillä meidän lapsilla on jo muutama yöpaita, mutta kymmentä yöpaitaa he eivät tarvitse tai jos vastaan tulee hyvä yökkäri vaikka lokakuussa, niin sen voi ostaa ilman jouluakin. Villasukkia on riittämiin, kiitos kahden kutovan mummon, meikkejä ei nuorilla paljoa mene, koska meikkaavat aika kevyesti arkena, viikonloppuna ei sitäkään, meikkejä sitä paitsi ostetaan silloin kun edellinen alkaa loppumaan, ei muuten vain laatikkoon. He ostavat meikkejä itse omilla kesätyörahoillaan halutessaan. Kapioita saa vaikka Ikeasta sitten kun sen aika tulee, kaiken kun ei tarvitse olla kallista, vaan ruoka maistuu samalta euron lautaseltakin.
Festari- tai konserttilippuja he eivät kaipaa, kun eivät konserteissa käy, mitään lempiesiintyjiä heillä ei myöskään ole. Autokouluun ei meidän 17 vuotias ole menossa aikoihin, sillä bussilla pääsee hyvin ja itsekin ajoin ajokortin vasta, kun 17 vuotias oli jo syntynyt ja olin 27 vuotias.
Menikö jakeluun, että lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten pitäisikö minun luoda heille tarve tai haalia heille joululahjaksi jotain tarpeetonta? Uskomatonta... Harrastamme koko perheen voimin erilaisia liikuntamuotoja ja esimerkiksi kajakkeja yms. tavaraa ei tarvitse ostaa kovin usein. Vaellusharrastuksessakin mennään samoilla hyvillä kengillä ja vaatteilla pitkään, valokuvausharrastuksessa yhdellä hyvällä kameralla ja sen lisävarusteilla samoin. Kamera on muuten minun vanha, mutta hyvä järkkäri, uutta emme tarvitse ellei tuo hajoa. Elämyksiä ei voi ostaa, esimerkiksi kun saimme pari viikkoa sitten kävelyreissulla lähikuvia uroshirvestä, niin se oli iso juttu, ei joku Savonian aterinsarja laatikossa sängyn alla.
Eli vielä kerran: ostamme lähinnä tarpeeseen, emme tuhlaa ylimääräisiä turhaan. Miksi lapsille pitäisi opettaa roinan kerääminen ja hamstraaminen? Sehän on ihan sairasta. Voit urputtaa tähänkin vastauksen, mutta se kertoo jo sinun jostakin pakonomaisesta tarpeesta tavaran keräämiseen ja lahjojen saamiseen.
No mitä se suihkusaippua lahjapakkaus on, jos ei roinaa 😂 veikkaanpa, että lapsesi kyllä kuuntelevat musiikkia ja katsovat leffoja, sinä et vain tunne lapsiasi niin hyvin, että tietäisit minkälaista. Tai sitten ovat äääääärimmäisen poikkeuksellisia ihmisiä. En minäkään muuten käynyt nuorena juuri elokuvissa, koska ei ollut varaa. Jos olisin saanut lahjalippuja, niin varmasti olisi tullut käytettyä. Elämyksiä ne elokuvat ja konsertitkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro:lle 71... Tottahan nyt tyttäresi joskus kotoa muuttavat vai mitä? Va vievätköhän sitten sinun astiasi ja pyyhkeesi & petivaatteesi kaapeista lähtiessään? Tietysti vaihtoehto on sekin, ettei ikinä omillaan asuessaan hanki silloinkaan taloustavaraa tai sisusta. Tiedostamisen taso lienee tosin siinä tapauksessa jo ultimaattinen. No, kukin näemmä tyylillään. Enkä voi uskoa, miten joku jättää käyttämättä saamansa elokuvaliput. Meillä menee aina kuin kuumille kiville, vaikka onkin netflixit ja matkaa lähimpään leffaan 100 km. On harvinaisempaa päästä, siksi arvostavatkin. Hmm... tiedä sitten, ovatko tyttäresi niin tiedostavia. Aistin lievää ylenkatsomista, joka on kyllä yleistä nykyään. Kaikki on saatu. Kaikki on koettu. Jo pienenä.
Aisti ihan mitä haluat, voit tulla meille katsomaankin niin näet kuinka ihana perhe meillä on. Ja juu, tytöt muuttavat aikanaan kotoa, mutta ei niitä jotain lautasia tarvitse hyvänen aika vuosia ennen sitä alkaa kasaamaan jonnekin nurkkiin... :) Hamstraamista meillä ei todellakaan harrasteta, vaan tavarat saa hankittua kyllä helposti, kun sen aika tulee. Meillä vanhin tytär sai leffalippuja kummeiltaan vuosi sitten ja hän käytti ne viikkoa ennen kuin päivä meni umpeen. Leffa ei ole mikään sen kummempi elämys, vaikka sinulle ehkä onkin. Tyttöjen ollessa pieniä kävimme leffassa ehkä kerran vuodessa ja se riitti kaikille.
Harrastamme koko perhe mm. vaeltamista, maastopyöräilyä ja kajakeilla melomista, viime lauantaina olimmekin viimeksi vaeltamassa puolen päivän retkellä. Vanhimman kanssa harrastamme myös valokuvausta ja siihen meillä on jo hyvät välineet ja tietokoneet kuvien käsittelyyn. Nuorin harrastaa isänsä kanssa kiipeilyä ja siihenkin on kaikki välineet. Harrastusvälineet eivät mielestäni ole mitään lahjoja, vaan ne kuuluu olla ja jos edellinen on ihan ok, niin uusi ostetaan vasta kun on sen tarve, ei vain kun ei muuta keksinyt.
Lautapelejä meillä on paljon ja niitä pelaamme myös. Meikkejä ostan heille silloin kun yhdessä kaupassa käymme ja tarvetta on, koruja he eivät käytä. Rippilahjaksi nuorempi ei halunnut mummoilta ja kummeilta mitään. Tyttäreni ovat upeita nuoria, iloisia, auttavaisia ja rauhallisia ihmisiä, joiden kaveripiiri on täsmälleen samanlainen. Kaikkien nuorien ei tarvitse olla roinan kerääjiä, vaikka se tuntuu olevan nykymaailmassa tärkeää.
Eli lapsesi ovat tottuneet elämään yltäkylläisyydessä, kaikki mitä tarvitaan, ostetaan oitis. Kaikilla ei ole rahaa niin paljon, että ostetaan esim. kaikki kerralla, kun nuori muuttaa kotoa. Kyllä useimmat alkavat haalia " kapioita" muutamaa vuotta ennen. Ajokortit, autot, asunnot, kaikki ostetaan itsestäänselvyytenä. Sitten hyväntahtoisesti hymähtelet, kun tavalliset kuolevaiset ostavat joululahjaksi yöpaitoja, villasukkia, meikkejä ja festarilippuja. Sun lapsiasi ei ilahduta enää mikään lahja.
Voi tsiisus mamma sinun kanssasi, olet naurettava!! :D
Näillä meidän lapsilla on jo muutama yöpaita, mutta kymmentä yöpaitaa he eivät tarvitse tai jos vastaan tulee hyvä yökkäri vaikka lokakuussa, niin sen voi ostaa ilman jouluakin. Villasukkia on riittämiin, kiitos kahden kutovan mummon, meikkejä ei nuorilla paljoa mene, koska meikkaavat aika kevyesti arkena, viikonloppuna ei sitäkään, meikkejä sitä paitsi ostetaan silloin kun edellinen alkaa loppumaan, ei muuten vain laatikkoon. He ostavat meikkejä itse omilla kesätyörahoillaan halutessaan. Kapioita saa vaikka Ikeasta sitten kun sen aika tulee, kaiken kun ei tarvitse olla kallista, vaan ruoka maistuu samalta euron lautaseltakin.
Festari- tai konserttilippuja he eivät kaipaa, kun eivät konserteissa käy, mitään lempiesiintyjiä heillä ei myöskään ole. Autokouluun ei meidän 17 vuotias ole menossa aikoihin, sillä bussilla pääsee hyvin ja itsekin ajoin ajokortin vasta, kun 17 vuotias oli jo syntynyt ja olin 27 vuotias.
Menikö jakeluun, että lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten pitäisikö minun luoda heille tarve tai haalia heille joululahjaksi jotain tarpeetonta? Uskomatonta... Harrastamme koko perheen voimin erilaisia liikuntamuotoja ja esimerkiksi kajakkeja yms. tavaraa ei tarvitse ostaa kovin usein. Vaellusharrastuksessakin mennään samoilla hyvillä kengillä ja vaatteilla pitkään, valokuvausharrastuksessa yhdellä hyvällä kameralla ja sen lisävarusteilla samoin. Kamera on muuten minun vanha, mutta hyvä järkkäri, uutta emme tarvitse ellei tuo hajoa. Elämyksiä ei voi ostaa, esimerkiksi kun saimme pari viikkoa sitten kävelyreissulla lähikuvia uroshirvestä, niin se oli iso juttu, ei joku Savonian aterinsarja laatikossa sängyn alla.
Eli vielä kerran: ostamme lähinnä tarpeeseen, emme tuhlaa ylimääräisiä turhaan. Miksi lapsille pitäisi opettaa roinan kerääminen ja hamstraaminen? Sehän on ihan sairasta. Voit urputtaa tähänkin vastauksen, mutta se kertoo jo sinun jostakin pakonomaisesta tarpeesta tavaran keräämiseen ja lahjojen saamiseen.
No mitä se suihkusaippua lahjapakkaus on, jos ei roinaa 😂 veikkaanpa, että lapsesi kyllä kuuntelevat musiikkia ja katsovat leffoja, sinä et vain tunne lapsiasi niin hyvin, että tietäisit minkälaista. Tai sitten ovat äääääärimmäisen poikkeuksellisia ihmisiä. En minäkään muuten käynyt nuorena juuri elokuvissa, koska ei ollut varaa. Jos olisin saanut lahjalippuja, niin varmasti olisi tullut käytettyä. Elämyksiä ne elokuvat ja konsertitkin on.
Ja ehkäpä voisi käydä keikalla, jos ei ole käynyt? Ihan samoin kuin se paljon keikoilla käyvä nuori voisi käydä välillä metsässä.
Ja eikö 17-vuotias haluaisi jo oman järkkärin, vai onko aina äidin kanssa samassa paikassa kuvaamassa?
Voi tsiisus mamma sinun kanssasi, olet naurettava!! :D
Näillä meidän lapsilla on jo muutama yöpaita, mutta kymmentä yöpaitaa he eivät tarvitse tai jos vastaan tulee hyvä yökkäri vaikka lokakuussa, niin sen voi ostaa ilman jouluakin. Villasukkia on riittämiin, kiitos kahden kutovan mummon, meikkejä ei nuorilla paljoa mene, koska meikkaavat aika kevyesti arkena, viikonloppuna ei sitäkään, meikkejä sitä paitsi ostetaan silloin kun edellinen alkaa loppumaan, ei muuten vain laatikkoon. He ostavat meikkejä itse omilla kesätyörahoillaan halutessaan. Kapioita saa vaikka Ikeasta sitten kun sen aika tulee, kaiken kun ei tarvitse olla kallista, vaan ruoka maistuu samalta euron lautaseltakin.
Festari- tai konserttilippuja he eivät kaipaa, kun eivät konserteissa käy, mitään lempiesiintyjiä heillä ei myöskään ole. Autokouluun ei meidän 17 vuotias ole menossa aikoihin, sillä bussilla pääsee hyvin ja itsekin ajoin ajokortin vasta, kun 17 vuotias oli jo syntynyt ja olin 27 vuotias.
Menikö jakeluun, että lapset eivät tunne tarvitsevansa mitään, joten pitäisikö minun luoda heille tarve tai haalia heille joululahjaksi jotain tarpeetonta? Uskomatonta... Harrastamme koko perheen voimin erilaisia liikuntamuotoja ja esimerkiksi kajakkeja yms. tavaraa ei tarvitse ostaa kovin usein. Vaellusharrastuksessakin mennään samoilla hyvillä kengillä ja vaatteilla pitkään, valokuvausharrastuksessa yhdellä hyvällä kameralla ja sen lisävarusteilla samoin. Kamera on muuten minun vanha, mutta hyvä järkkäri, uutta emme tarvitse ellei tuo hajoa. Elämyksiä ei voi ostaa, esimerkiksi kun saimme pari viikkoa sitten kävelyreissulla lähikuvia uroshirvestä, niin se oli iso juttu, ei joku Savonian aterinsarja laatikossa sängyn alla.
Eli vielä kerran: ostamme lähinnä tarpeeseen, emme tuhlaa ylimääräisiä turhaan. Miksi lapsille pitäisi opettaa roinan kerääminen ja hamstraaminen? Sehän on ihan sairasta. Voit urputtaa tähänkin vastauksen, mutta se kertoo jo sinun jostakin pakonomaisesta tarpeesta tavaran keräämiseen ja lahjojen saamiseen.