Teinkö rumasti kun kerroin lapsilleni (4v ja 6v) että joulupukkia ei ole olemassa?

Teit ihan oikein kun et valehdellut että on olemassa.

Kai sä kiellät muutkin sadut, ja luetutat lapsilla vain tietokirjallisuutta?

Lapsilta ei saisi viedä joulun taikaa. He elävät satujen maailmassa eka kymmenen vuotta koska tarvitsevat satuja. Mutta joop, alappa kertoa seuraavaksi ilmastonmuutoksesta.

Minusta lapsille voi ihan hyvin alusta saakka kertoa, että joulupukki on keksitty juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Kai sä kiellät muutkin sadut, ja luetutat lapsilla vain tietokirjallisuutta?

Kyllä, melko lailla just noin. Haluan lapsistani älykkäitä todellisuudessa eläviä, enkä mitään haavemaailmassa epätodellisuudessa eläviä kakaroita

Teit väärin. Minusta oli mukava uskoa joulupukkiin tosi pitkään. 

Hyvät muistot jäi noista jouluista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsilta ei saisi viedä joulun taikaa. He elävät satujen maailmassa eka kymmenen vuotta koska tarvitsevat satuja. Mutta joop, alappa kertoa seuraavaksi ilmastonmuutoksesta.

Itseasiassa aika hyvä huomio. On hyvä opettaa lapsia siihen, että maailmaa ei saa kuluttaa loppuun, vaan sen takia että jotain haluaa. Ilmastonmuutoksesta pitäisi kertoa kaikille lapsille.

On eri asia kertoja satuja kuin väittää niitä todeksi. Ensimmäistä olen tehnyt lapsieni kanssa aina ja jatkan yhä, vanhin on neljäntoista. Toista en ole tehnyt ikinä, eli en ole uskotellut mitään joulupukkijuttujakaan.

Lapsillani on kyllä kyky ymmärtää joulun taikaa, sillä yksi heistä kirjoitti viime vuonna äidinkielen tehtävässä sen olevan ”Sitä kun ihan kylmään ja pimäeen aikaan kaiki tärkeät ihmiset on yhdessä ja siitä tulee valoa ja lämpöä”.

Itselläni ei ole lapsia, ettei oo kokemusta. Mut jos tuommonen tilanne tulisi niin en kertoisi joulun alla. Ottaisin puheeksi joulun jälkeen, olisi vuosi aikaa käsitellä asiaa ja se tuore järkytys ei pilaisi lapsen joulua.

Jokainen tutkija tietää, miten tärkeää mielikuvitus ja luovuus on tieteen tekemisessä, ilman sitä tutkija etsii vastauksia vain valmiiden oletustensa joukosta. Riistät lapsiltasi siis mahdollisuuden suuriin saavutuksiin.

Minä olen alusta alkaen kertonut lapselleni, että joulupukki on vain satua, se on semmoinen aikuisten ja lasten yhteinen joulusatu jota on kiva kertoa ja leikkiä jouluisin. Lapsi on nyt viisi. Ihan samoin sanon hammaskeijusta ja kaikista muistakin satuhahmoista. Silti lapsi uskoo niihin. En halua valehdella, että ovat tosia, ja sitten joskus myöhemmin sanoa, että olen huijannut koko hänen lapsuutensa.

Kuulumme kirkkoon ja käymme joskus jumalanpalveluksissa. Silti sanon lapselle, että Jumala ja enkelitkin ovat sellaisia hahmoja, joihin jotkut uskovat ja jotkut eivät. Toiset pitävät heitä semmoisina satuhahmoina kuin joulupukkia, ja toisten mielestä he ovat oikeasti olemassa, ja lapseni saa ihan itse päättää, mitä mieltä hän itse on.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilta ei saisi viedä joulun taikaa. He elävät satujen maailmassa eka kymmenen vuotta koska tarvitsevat satuja. Mutta joop, alappa kertoa seuraavaksi ilmastonmuutoksesta.

Mitä hiton joulun taikaa!? Meille joulu on rauhoittumisen aikaa perheen kesken ja lapselle opetetaan, että on mukavaa muistaa läheisiä ajatuksella valituilla lahjoilla, ja voi saada itsekin lahjoja läheisiltä. Lapsi oppii, että on ihania, mutta höpsöjä satuja, joita yhdessä luetaan ja haaveillaankin, mutta todellisuudessakin on ihania asioita, ilman tarvetta huijaamiseen.

Ja ei, joulu EI ole lasten juhla, se on kaikkien juhla ja jokaisella omanlaisensa. Se joka haluaa, satuilkoon joulupukista, mutta totuuden kertomisessa ei ole mitään väärää.

Mun lapseni olivat juurikin 6 ja 4, kun he löysivät joulupukin kätkön vierassängyn alta. Se oli oikeastaan helpotus, lapsille valehtelu on mulle tosi vaikeaa. Mitenkään se ei ole heidän luovuuttaan vähentänyt, molemmat rakastavat lukemista ja leikkivät edelleen pitkiä juonileikkejä yhdessä.

Ja on meillä ilmastonmuutoksestakin puhuttu.

Ihan oma päätöksesi on tuo.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tutkija tietää, miten tärkeää mielikuvitus ja luovuus on tieteen tekemisessä, ilman sitä tutkija etsii vastauksia vain valmiiden oletustensa joukosta. Riistät lapsiltasi siis mahdollisuuden suuriin saavutuksiin.

Se, että ei valehtele lapselle, ei vaikuta lapsen mielikuvituksen kehittymiseen.

Minä olen kertonut ihan alusta saakka, että joulupukki, pääsiäiskukko, hammaskeiju ja mökin saunatonttu ovat satuja, joita leikitään yhdessä.

Hauskaa on lapsilla tuntunut olevan. Hauskuutta kuulemma lisää se, että saa arvuutrlla, kuka on joulupuki, joulumuori tai tonttu...

Kyllä Joulupukki on olemassa. 

Idiootti 6-vuotias, jos vielä uskoo. Normaali eskarilainen tajuaa, että mahdoton stoori. 

Nelivuotiaalle annan anteeksi. 

Se, kasvatetaanko lapsi alunperin uskomaan joulupukkiin ja se, paljastetaanko tälle totuus pukista ovat kaksi eri asiaa. Monet eivät salaile totuutta missään vaiheessa ja lapset oppivat, että joulu on hyvän tahdon aikaa, jolloin ilahdutetaan läheisiä ja joulupukkileikki on ikään kuin taianomainen satu. Lapsilla totuuden ja mielikuvituksen välinen raja on sen verran häilyvä, että lapsi pystyy tuohon leikkiin hyvin uppoutumaan joka tapauksessa. Mutta jos lapsi on joulupukkimyyttiin kasvatettu ja sitten joulun alla raa'asti tempaistaan matto jalkojen alta, kun lapsi ei ole totuuteen vielä valmis, voi se olla traumaattista ja vanhemmalta aika ikävästi tehty. Joulun sillä saa tehokkaasti pilattua. Lapsen pitää saada oivaltaa asia itse omalla tavallaan ja ajallaan. Minulle vanhempani paljastivat asian juuri ennen joulua ollessani kuusivuotias ja se oli surullisin joulu ikinä. Vaikka pyhäkoulun tarinoita olinkin epäillyt, ei skeptisyyteni ollut yltänyt joulupukkiin. 

En nyt oikein ymmärrä. Joulupukki on kuitenkin olemassa.