Ovatko vanhempani alkoholisteja?

Kyllä, valitettavasti, he ovat alkoholisteja. Säännöllisesti, vaikkapa kerran viikossa alkoholia nauttiva on alkoholista riippuvainen eli alkoholisti. Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine jota ei missään nimessä kannata käyttää säännöllisesti. Kun ei juo alkoholia, ei sairastu alkoholismiin, niin yksinkertaista se on.

Vanhemmillasi tekee viinaa mieli ja eivät pysty olemaan selvänä viikonloppua, ja tuota on jatkunut jo 20 vuotta. Heillä itsellään pitäisi hälytyskellojen soida. Sinä et voi asialle tehdä mitään, muuta kuin huomauttaa asiasta.

Naurettavia kaikki tuollaiset 60-70 vuotiaat jotka kiskoo viiniä "ruoan kanssa" ja "seurustelu" juomana, vähän saunakaljaa ja lonkeroa, ja miehille vähän terävämpää.  Tunnen säälin sekaista halveksuntaa. Alkoholi on syöpämyrkky ja todella epäterveellistä, mutta silti jatkavat.

Nuoretkin voi olla viinijuoppoja, lasi tai pari tai koko pullo menee useampana iltana. Syövät superfoodeja ja treenavat, juoppoja silti.

Vierailija kirjoitti:

Siis vanhempani kyllä pitävät aina tipattoman tammikuun eli kykenevät olemaan myös ilman alkoholia jos haluavat. Näyttää vain siltä etteivät halua.

En tiedä mitä tuolle voisi tehdä, en voi antaa lapsia heille hoitoon vaikka sitä kärttävät tai viettää mitään juhlia kuten jouluja yhdessä jos tuohon juomiseen ei tule muutosta. Välillä he tosin yllättävät ja ovatkin selvinpäin jossain tapahtumassa, mutta heillä se on aina joko tai täyskänni tai raitis juhla/viikonloppu.

Mutta tänäänkin soitin äidilleni noin kahden aikaan iltapäivästä ja hän oli lähes kykenemätön puhumaan humalatilansa takia.

Ap

Pelkään, että he alkoholisoituvat lopullisesti eläköityään eli haluaisin tilanteeseen muutoksen "ajoissa". Lisäksi äidilläni on tapana alkaa humalassa "selvitellä" asioita. Jos vaikka olen kertonut hänelle, että pomoni/naapurini/sukulainen on sanonut/tehnyt jotain, mistä en ole pitänyt. Saattaa äitini alkaa "selvittää" tätä asiaa ja laittaa facebookissa kiukkuisia viestejä tälle pomolleni/naapurilleni/sukulaiselle. En voi siis kertoa asioistani heille enää.

Olisi kannattanut ottaa vanhempiesi kanssa jo vuosikymmeniä sitten asia puheeksi, nyt on jo se aika ohi.

Anna viettää eläkepäivänsä omalla tavallaan..

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut ottaa vanhempiesi kanssa jo vuosikymmeniä sitten asia puheeksi, nyt on jo se aika ohi.

Anna viettää eläkepäivänsä omalla tavallaan..

Olen jo pienenä lapsena mennyt juhlakansan keskelle ilmoittamaan, että pienempää ääntä, että pikkusisko itkee kun pelottaa.

Olen myös kertonut useaan otteeseen vielä kotona asuessani, mitä mieltä olen heidän alkoholin käytöstään. Olen yrittänyt olla asiallinen, olen huutanut ja raivonnut, olen ilmaissut häpeää ja halveksuntaa sekä kertonut mistä apua saa. Olen kokeillut niin monia näkökulmia.

Vanhempani eivät kuitenkaan ole omasta mielestä alkoholisteja, voivat halutessaan olla myös selvinpäin ja pitää vaikka tipattoman tammikuun. Lisäksi he hoitavat työnsä, eivätkä juo arkisin. Mielestäni sammumiseen asti itsensä juominen kolmena viikonloppuna neljästä sekä perjantaina että lauantaina on alkoholismia.

En pidä vanhempiini kovin paljoa yhteyttä, joten en kovin aktiivisesti muistele heidän juomistaan. Nyt havahduin taas siihen, kun soitin äidilleni kahden aikaan iltapäivällä ja hän oli humalansa takia lähes puhekyvytön.

Epävarma kirjoitti:

Käytiin vanhempieni luona pyhäinpäivän lounaalla tänään. Semmoista sivistynyttä nautiskelua ”normaalien ruokajuomien” parissa. Itse en juonut mitään, kun olin kuskina ja mies otti pari lasia viiniä. Kyllä me taas kerran ihmeteltiin sitä menoa.

Alkuun ottivat kaksi gintonicia, äitini siis myös. Lounaalla meni alkuruokien kanssa pullo valkoviiniä ja pääruuan kanssa kaksi (!) pulloa punaviiniä. Punaviini oli vielä aika tuhtia, 14,5 %:n vahvuista. Ja vanhemmat siis joivat tämän käytännössä kokonaan.

Jälkiruuan kanssa pienet lasilliset portviiniä ja kahvin kanssa kunnon lasilliset konjakkia. Kun lähdettiin, ne rupesivat uudelleen sekoittelemaan niitä gintonikkeja, minun mielestäni ihan mykkyräkännissä, isän mukaan vain pikku hiprakassa.

Ovatko kaikki 40-luvulla syntyneet tällaisia ? Ainakin meillä on joka kerta sama juttu kun käydään kylässä ja sisarukseni ovat kertoneet samaa niistä tilanteista, joissa emme ole olleet läsnä. Taitaa olla heille ihan jokapäiväistä hommaa.

Ovat kuitenkin ihan hyväkuntoisen oloisia, käyvät yhdessä uimassa kerran viikossa, usein kävelyllä ja isä käy kuntosalilla vähintään viikottain. Mutta ovathan melkoisia määriä yli seitsemänkymppisille, eikä heitä enää työkään rajoita, kun ovat olleet jo pitkään eläkkeellä. Kummallakin on hyvä eläke ja omistusasunto, joten rahastakaan ei tule tiukkaa.

Olen hiukan huolestunut. Pitäisiköhän heidän kanssaan puhua asiasta, vai niuhotanko vain turhasta ? Mieheni sanoo, että ei tässä mitään huolestumisen aihetta ole, anna heidän elää omaa elämäänsä.

Vanhempani ovat juuri tuollaisia! He vain juovat viiniä ruoan kanssa tai kilistelevät kuohuviinillä ties millä tekosyillä. Ongelma on vaan juurikin se, että ensin menee kuohuviinipullo puoliksi ja sitten viinitonkka. Määrät ovat järkyttäviä.

Sitten he ihmettelevät kun painoa kertyy vaikka käyvät kuntosalilla ja uimassa, ja valittelevat myös univaivoja, verenpainetta ja ties mitä. Alkoholin käyttöä eivät vähennä, mutta hurahtelevat karppaukseen ja muuhun.

Ap

Nuo määrät on suuria. Lisäksi sitä olennaisempaa on juomisen pakonomaisuus, siis jos joka vkl on juotava, eikä muu tule kyseeseen niin onhan se oikea ongelma. Selittelyt kuuluu taidinkuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Epävarma kirjoitti:

Käytiin vanhempieni luona pyhäinpäivän lounaalla tänään. Semmoista sivistynyttä nautiskelua ”normaalien ruokajuomien” parissa. Itse en juonut mitään, kun olin kuskina ja mies otti pari lasia viiniä. Kyllä me taas kerran ihmeteltiin sitä menoa.

Alkuun ottivat kaksi gintonicia, äitini siis myös. Lounaalla meni alkuruokien kanssa pullo valkoviiniä ja pääruuan kanssa kaksi (!) pulloa punaviiniä. Punaviini oli vielä aika tuhtia, 14,5 %:n vahvuista. Ja vanhemmat siis joivat tämän käytännössä kokonaan.

Jälkiruuan kanssa pienet lasilliset portviiniä ja kahvin kanssa kunnon lasilliset konjakkia. Kun lähdettiin, ne rupesivat uudelleen sekoittelemaan niitä gintonikkeja, minun mielestäni ihan mykkyräkännissä, isän mukaan vain pikku hiprakassa.

Ovatko kaikki 40-luvulla syntyneet tällaisia ? Ainakin meillä on joka kerta sama juttu kun käydään kylässä ja sisarukseni ovat kertoneet samaa niistä tilanteista, joissa emme ole olleet läsnä. Taitaa olla heille ihan jokapäiväistä hommaa.

Ovat kuitenkin ihan hyväkuntoisen oloisia, käyvät yhdessä uimassa kerran viikossa, usein kävelyllä ja isä käy kuntosalilla vähintään viikottain. Mutta ovathan melkoisia määriä yli seitsemänkymppisille, eikä heitä enää työkään rajoita, kun ovat olleet jo pitkään eläkkeellä. Kummallakin on hyvä eläke ja omistusasunto, joten rahastakaan ei tule tiukkaa.

Olen hiukan huolestunut. Pitäisiköhän heidän kanssaan puhua asiasta, vai niuhotanko vain turhasta ? Mieheni sanoo, että ei tässä mitään huolestumisen aihetta ole, anna heidän elää omaa elämäänsä.

Ei ole normaalia. Omat vanhempani ovat 40-l syntyneitä ja he juovat ehkä lasin viiniä jouluaterialla ja vappuna ja juhannuksena. Äitini sisko sen sijaan alkoholisoitui. On nuorempi kuin terve ja hyvinvoiva äitini, mutta jo ihan dementoitunut hoivakodissa. Alkoholi on iso ongelma vanhemmiten ja ap on ihan syystä huolissaan. Tuolla menolla hänen vanhempansa eivät pärjää vanhempina kovin pitkään kotona, vaan vanhenevat ja dementpituvat nuorempina kuin muut ja joutuvat aikaisemmin turvautumaan muiden hoitoon.

Juuri tuota pelkäänkin, että eivät eläkeiässä enää selviäkkään. En haluaisi joutua hoitamaan alkoholisteja, mutta omien vanhempien hylkääminen tuntuu myös kamalalta ajatukselta. He tarvitsisivat uuden suunnan nyt ennen kuin on liian myöhäistä. En kuitenkaan tiedä mitä tehdä, asutaan eri paikkakunnilla, eikä vanhempani pidä alkoholinkäyttöä ongelmana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä lause tuo 40 luvulla syntyneistä. En itse ainakaan tunne tuollaisia. T. 72 v.

Kaikki 40-luvulla syntyneet eivät ole tietenkään samanlaisia. ,40- luvulla syntyneet suurten ikäluokkien edustajat eroavat muista samalla vuosikymmenellä syntyneistä juuri alkoholinkäytön suhteen. Suuret ikäluokat, ja heidän vanavedessään 50-luvun alkuvuosina syntyneet, ovat poikkeuksellisen kosteita vielä eläkeiässäkin. Toki yksilötasolla on eroja juomisessa.

Ovat. Jos alkoholi näyttelee pääosaa heidän vapaa-ajassa ja suunnitelmissa. Vanhemmiten pahenee. En usko, että viikollakaan voivat iltaisin olla ottamatta "pikku yömyssyjä". Jos olet kysynyt, niin voit olettaa että valehtelevat.

Eläkkeelle jäätyä lähtee lapasesta. Et pysty auttamaan kun eivät itse myönnä itselleen ongelmaa.

Olen siis alkoholistien lapsi ja eronnut alkoholistista. Kaikki muuten hienoja ihmisiä, ahkeria ja työtätekeviä, herkkiä ja älykkäitä, mutta. Se iso mutta.

Epävarma kirjoitti:

Käytiin vanhempieni luona pyhäinpäivän lounaalla tänään. Semmoista sivistynyttä nautiskelua ”normaalien ruokajuomien” parissa. Itse en juonut mitään, kun olin kuskina ja mies otti pari lasia viiniä. Kyllä me taas kerran ihmeteltiin sitä menoa.

Alkuun ottivat kaksi gintonicia, äitini siis myös. Lounaalla meni alkuruokien kanssa pullo valkoviiniä ja pääruuan kanssa kaksi (!) pulloa punaviiniä. Punaviini oli vielä aika tuhtia, 14,5 %:n vahvuista. Ja vanhemmat siis joivat tämän käytännössä kokonaan.

Jälkiruuan kanssa pienet lasilliset portviiniä ja kahvin kanssa kunnon lasilliset konjakkia. Kun lähdettiin, ne rupesivat uudelleen sekoittelemaan niitä gintonikkeja, minun mielestäni ihan mykkyräkännissä, isän mukaan vain pikku hiprakassa.

Ovatko kaikki 40-luvulla syntyneet tällaisia ? Ainakin meillä on joka kerta sama juttu kun käydään kylässä ja sisarukseni ovat kertoneet samaa niistä tilanteista, joissa emme ole olleet läsnä. Taitaa olla heille ihan jokapäiväistä hommaa.

Ovat kuitenkin ihan hyväkuntoisen oloisia, käyvät yhdessä uimassa kerran viikossa, usein kävelyllä ja isä käy kuntosalilla vähintään viikottain. Mutta ovathan melkoisia määriä yli seitsemänkymppisille, eikä heitä enää työkään rajoita, kun ovat olleet jo pitkään eläkkeellä. Kummallakin on hyvä eläke ja omistusasunto, joten rahastakaan ei tule tiukkaa.

Olen hiukan huolestunut. Pitäisiköhän heidän kanssaan puhua asiasta, vai niuhotanko vain turhasta ? Mieheni sanoo, että ei tässä mitään huolestumisen aihetta ole, anna heidän elää omaa elämäänsä.

Älä turhaan nipota. Tuossahan on vain ateriaan kuuluvat asialliset ruokajuomat. Menkää ensi kerralla taksilla ja ota itsekin kaksin käsin. Kaikilla on hauskempaa.

Kannattaa ottaa puheeksi. Asiasta voi nostaa esiin oman huolen vaikka terveysvaikutuksista. Se on ehkä helpompi ottaa vastaan kuin alkoholimääristä tai humalasta keskustelu. Alkoholi todella ikääntyville aiheuttaa monia ongelmia ja tuo eläkeiän alkonkäyttö oikeasti todennäköisesti kasvaa kuten pelkäätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävarma kirjoitti:

Käytiin vanhempieni luona pyhäinpäivän lounaalla tänään. Semmoista sivistynyttä nautiskelua ”normaalien ruokajuomien” parissa. Itse en juonut mitään, kun olin kuskina ja mies otti pari lasia viiniä. Kyllä me taas kerran ihmeteltiin sitä menoa.

Alkuun ottivat kaksi gintonicia, äitini siis myös. Lounaalla meni alkuruokien kanssa pullo valkoviiniä ja pääruuan kanssa kaksi (!) pulloa punaviiniä. Punaviini oli vielä aika tuhtia, 14,5 %:n vahvuista. Ja vanhemmat siis joivat tämän käytännössä kokonaan.

Jälkiruuan kanssa pienet lasilliset portviiniä ja kahvin kanssa kunnon lasilliset konjakkia. Kun lähdettiin, ne rupesivat uudelleen sekoittelemaan niitä gintonikkeja, minun mielestäni ihan mykkyräkännissä, isän mukaan vain pikku hiprakassa.

Ovatko kaikki 40-luvulla syntyneet tällaisia ? Ainakin meillä on joka kerta sama juttu kun käydään kylässä ja sisarukseni ovat kertoneet samaa niistä tilanteista, joissa emme ole olleet läsnä. Taitaa olla heille ihan jokapäiväistä hommaa.

Ovat kuitenkin ihan hyväkuntoisen oloisia, käyvät yhdessä uimassa kerran viikossa, usein kävelyllä ja isä käy kuntosalilla vähintään viikottain. Mutta ovathan melkoisia määriä yli seitsemänkymppisille, eikä heitä enää työkään rajoita, kun ovat olleet jo pitkään eläkkeellä. Kummallakin on hyvä eläke ja omistusasunto, joten rahastakaan ei tule tiukkaa.

Olen hiukan huolestunut. Pitäisiköhän heidän kanssaan puhua asiasta, vai niuhotanko vain turhasta ? Mieheni sanoo, että ei tässä mitään huolestumisen aihetta ole, anna heidän elää omaa elämäänsä.

Tämä on ihan normaali tapa käyttää alkoholia. Lakkaa vahtimasta vanhempiesi elämää.

Ei ole normaali tapa käyttää alkoholia, mutta siinä olen samaa mieltä, että et ole vanhempiesi vartija. Jos juominen häiritsee, kerro ettet aio heitä nähdä kuin alkottomana, ja anna heidän päättää pystyvätkö ja haluavatko pitää alkosta taukoa edes vierailujenne ajan.

Ja varaudu siihen, että eivät halua. Näin se menee.

Mun vanhemmat oli just tuollaisia. Isä (80v) kuoli vuosi sitten, sydän vaan petti. Patologin mukaan liiallinen alkoholin käyttö. Veli (50v) kuoli jo viisi vuotta sitten. Pikkuaivojen surkastuma, johtuu alkoholin käytöstä. Äiti (78v) makaa vihanneksena palvelutalossa, pikkuaivot menneet + muuta alkoholista johtuvaa sairautta.

Minä en alkoa käytä, tuli seurattua koko lapsuus vierestä, ja luulin, että se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Siis vanhempani kyllä pitävät aina tipattoman tammikuun eli kykenevät olemaan myös ilman alkoholia jos haluavat. Näyttää vain siltä etteivät halua.

En tiedä mitä tuolle voisi tehdä, en voi antaa lapsia heille hoitoon vaikka sitä kärttävät tai viettää mitään juhlia kuten jouluja yhdessä jos tuohon juomiseen ei tule muutosta. Välillä he tosin yllättävät ja ovatkin selvinpäin jossain tapahtumassa, mutta heillä se on aina joko tai täyskänni tai raitis juhla/viikonloppu.

Mutta tänäänkin soitin äidilleni noin kahden aikaan iltapäivästä ja hän oli lähes kykenemätön puhumaan humalatilansa takia.

Ap

No, voit sanoa ettei heille tule ikinä lapsenlapsia hoitoon koska käyttävät alkoholia viikonloppuisin.

Itse lopetin hyvissä ajoin juomisen juuri siksi että kun lapsenlapsia tulee, saan hoitaa heitä.

Heillä viikonloput kuluvat aika nopeasti.

Ei ole normaalia ja AA auttaisi, valtaosa väestä siellä on yli 50v. Mutta tuossa iässä kiinnostus täysraittiuteen on aika huono.

Miehet ja naiset juovat pohjimmiltaan siksi, että he nauttivat alkoholin vaikutuksesta. Sen kiihottava kokemus on niin vaikeasti määriteltävä, että vaikka he myöntävät sen vahingollisuuden, he jonkin ajan kuluttua eivät erota todellista harhasta. Heidän mielestään heidän alkoholistinen elämänsä näyttää ainoalta normaalilta elämältä. He ovat levottomia, ärtyisiä ja tyytymättömiä, elleivät he saa jälleen kokea rentoutumisen ja mukavuuden tunnetta, joka tulee heti, kun on ottanut muutamia ryyppyjä – ryyppyjä, joita muut näyttävät naukkailevan ilman haittaa. Sitten kun he ovat antaneet taas periksi halulleen, kuten niin monet antavat ja himo kehittyy, he käyvät läpi tunnetut ryyppyretken vaiheet, jotka päättyvät katumukseen ja lujaan päätökseen olla juomatta enää milloinkaan. Tämä toistuu kerta toisensa jälkeen ja jos tämä henkilö ei kykene kokemaan kertakaikkista psyykkistä muutosta, on hyvin vähän toiveita hänen toipumisestaan.

Lainaus alkuperäisestä, vanhasta AA-materiaalista.

Appivanhempani asuvat etelän lämmössä.Kesällä pörhältävät tänne mökille autolla.Päivän ensimmäinen drinkki ottaa jo ennen kahtatoista. Sitten meneekin aika pömpötellessä iltaan asti.Tuhtia juomista joka ilta.Suvussani paljon alkoholismia, esm. molemmat isoisät ,sodan käyneet, käyttivät runsaasti viinaa.Elikkä tottunut että miehet suvussani käyttävät. Sääliksi käy mieheni äiti.Aina naisihminen joka käyttää runsaasti tuomitaan pahemmin. Molemmat apet syntyneet 40 luvulla,joten pystyvät kitata koska vaan.Asiasta olen mieheni kanssa yrittänyt puhua, mutta hän tykkää että tehkööt mitä haluavat.Aikoinaan kun isäni käytti runsaasti niin protestoin, tosin ei auttanut.Nyt sitten asuukin dementiaosastolla.

Sammuvatko oikeasti vai nukahtavatko? Moni tuntuu sekoittavan nämä. Nukkuessa aivot palautuvat rasituksesta, sammuminen on myrkytystila, jossa palautumista ei tapahdu.

Ei kahta sanaa. Ehdottomasti ovat alkoholisteja. Tottakai voi olla alkoholisti, vaikka juo vain viikonloppuisin. Minä pidän itseänikin alkoholistina, vaikka olen ollut raittiina, siis täysin ilman alkoholia jo kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sellaisia ihmisiä, jotka juovat vain viikonloppuisin sanoa alkoholisteiksi? Vanhempani kurvaavat joka perjantai alkon kautta kotiin, juovat tonkan viiniä puoliksi, riitelevät ja sammahtavat. Sama lauantaina, olutta, lonkkua ja viiniä "ruoan kanssa" ja "saunajuomiksi." Voivat olla jo iltapäivästä todella tukevassa humalassa ja alkuillasta sammuneina.

Tämä kuvio on toistunut aivan lapsuudestani saakka ja jatkuu edelleen vaikka olen sisaruksineni muuttaneet jo pois eli ainakin parikymmentä vuotta. Arkisin eivät (kai?) juo, mutta juovat JOKA viikonloppu ja sammumiseen asti.

Voiko heille yritttää saada apua? Alan pelätä, että tilanne pahenee kunhan saavuttavat eläkeiän, eikä työt estä enää juomista. Onko tämä edes alkoholismiksi laskettavaa?

Minulla on n. 70 v. Ystävä, joka kutsuu joskus iltaa istumaan. Itse en juo, mutta hän voi juoda n. 3-4 tunnin aikana kaksi viinipullon tyhjäksi ja lisäksi muutaman drinkin. Hän ei muista , kun olen lähtenyt pois. Hän on mennyt sen jälkeen kaupungille, ja muistaa siitä hämärästi joitakin pätkiä. Kuiteista tarkistetaan, paljonko joi ja mitä maksoi. Tämä tapahtuu 1-2 kertaa viikossa. Joskus teloo itseään, mutta useimmiten selviää ilman kolhuja. Jälkeen päin on paha olo, mutta parin päivän kuluttua sama uudestaan. Hän ei ole omasta mielestään alkoholisti. Käyn hänen luonaan noin joka toinen kuukausi. Minusta hänellä on voimakas riippuvuus alkoholiin. En voi muuta kun katsoa sivusta.

Eksäni ei mielestään koskaan sammunut, hän "nukahti". Kuka leikki-iän ohittanut nukahtaa pää keittiön pöydälle, tai istualleen jonnekin.

Pitää olla huolissaan, jos ovat jo alkaneet teloa itseään, olla "onnettomuusherkkiä".

Eksäni myöskään ei koskaan myöntänyt, ettei olisi muistanut iltojen tapahtumia. Mutta tajusin myöhemmin, että se saattoi selittää ne riidat, jossa hän kivenkovaan väitti että vain kuvittelen hänen sanoneen jotain asioita tai käyttäytuneen jollain lailla.