Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkakokous ja ahdistus omasta elämästä.
03.11.2018 |
Ei ole lapsia eikä miestä. Ei omakotitaloa tai mahtavaa talolainaa. On yritys jota rakastan ja jolle annan melkein kaiken aikani. Mutta eihän sillä ole mitään väliä kun kuulumisia vaihdellaan, pitää olla lauma lapsia ja upea uros miehenä.
Ja kumpa voisin olla luonteeltaan sellainen joka uskaltaa rehellisesti sanoa päin kotimammojen naamoja että ei, minua ei haittaa etten ole äiti, mielestäni lapset ovat äänekkäitä bakteerikasoja enkä halua lisääntyä tälle tuhoon tuomitulle pallolle.
Että semmosta hauskaa tänään luvassa. Ja ai miksi menen paikalle? Koska kaikesta huolimatta haluan. Siellä on kuitenkin monia sellaisia ihmisiä jotka olivat minulle ennen niin tärkeitä. Ja tavallaan ovat vieläkin vaikkakin äitiys on heidän aivojaan saattanut hieman pehmentää. En vaan meinaa kestää sääliä omaa elämääni kohtaan, minun on erittäin hyvä olla näin.
Mitä kokemuksia teillä on luokkakokouksista?
Kommentit (20)
Kyllähän se vähän niin on että luokkakokouksiin mennessä pitää olla tietyt meriitit suoritettuina. Puoliso, häät, omakotitalo, lapset, hyvä työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoinen asenne sulla. Pelkäät että sua halveksitaan, mutta samalla halveksit muita vielä enemmän. Harmittelet kun ei ole rohkeutta haukkua muita päin naamaa. Tuo epävarmuus on ihan sun omassa päässä. Jos olet aidosti tyytyväinen elämääsi, ei sulla ole mitään tarvetta yrittää todistella, häpeillä tai lytätä muita. Et ole ollut näiden ihmisten kanssa tekemisissä aikoihin, mutta olet jotenkin jo päättänyt mitä mieltä he ovat sinusta. Kyllä se on enemmänkin sinun oma mielipiteesi itsestäsi.
En ole koskaan mennyt luokkakokouksiin. Ihan joutavanpäiväistä. Olen yhteydessä kerran vuodessa tai harvemmin niiden kanssa, joiden kanssa vietin aikaa kouluaikana. Muutaman entisen luokkakaverin kanssa nähdään useammin.
Miksi ihmeessä verrata omaa elämää toisten elämään? Ei se mies, lapsi, talolaina ja pallogrilli ole enää tänä päivänä mikään merkki "menestyksestä". Ole ylpeä itsestäsi ja omista saavutuksistasi. Ihailtavaa, että kaikki eivät mene saman muotin mukaan!
Ne ovat itsensä kehumis tilaisuuksia tai itsensäkehumistilaisuuksia riippuen siitä, tuleeko paikalle koulupudokkaita vai menestyjiä. Itse en viitsisi kuunnella näiden ensiksi mainittujen typeriä jorinoita, mutta menisin silti.
Oli myös aikoinaan hyvä henki ja aikuisiällä sitten joidenkin välit poikki.Taas eräs koulukiusaaja oli olevinaan mahdoton seuramies vaikka niin juntit jutut työukkona.
Monasti pahempi kuin pikkujoulut kun vanhat hekumat nousee pintaan promillien myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. mä en ole koskaan mennyt paikalle, olen aina vastannut kutsuun kohteliaasti, että valitettavasti en nyt voi tulla.
Niihin pariin hyvään tyyppiin pidän yhteyttä ihan muilla konsteilla (puhelut ja facebook). Kesäisin käyn moikkaamasssa ja kahvittelemassa.
Meillä oli ainakin oikein kiva luokkakokous. Se oli muutama vuosi sitten ala-asteaikasen luokan kanssa ja oltiin vasta 23 vuotiaita. Ei siis ollut paineita että pitäs olla saavutettuna mitään erikoista. Syötiin hyvin ja mentiin siitä bailaamaan, isolla porukalla ja monia tyyppejä en ollut nähnyt ala-asteen loputtua, oli ihana vahtaa kuulumisia. Suurimmalla oli opinnot vielä menossa tai työelämä aika aluillaan niin ei se sen kummempaa vertailua ollut x) Ihan kaikki ei tulleet paikalle, mut suurin osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole kokemusta, kun ei ole koskaan kutsuttu. Olen kuitenkin kuullut, että luokkakokouksia on järjestetty. Vaikuttaa ahdistavalta, jos etukäteen täytyy miettiä meriittejä millä kehuskella.
Yrittivät pyytää mua kokokoukseensa. Lopettivat , kun uhkasin lähestymiskiellolla. 30 v sitten tehdyt vittuilut eivät unohdu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se on yksinkertaista, älä mene. :) Minäkään en mennyt. Olin kouluvuodet rankasti kiusattu ja ulkopuolelle suljettu ihan vain sen vuoksi, että olin varhaiskypsä sekä poikkeuksellisen hyvä oppilas. Kateelliset basic bitchit tekivät kaikkensa että mieleni murtuisi, mutta eivätpä luuserit onnistuneet. Sain lopulta opiskeltua kahdessakin yliopistossa mm. kieliä, ja teen nykyään myös töitä kyseiseen alaan liittyen. Maailman paras puolisokin löytyy kainalosta, ja vastaanotin aika mukavan perinnönkin ruotsalaiselta sukulaistädiltä. Silti ei ole mitään tarvetta kehuskella ja päteä näillä asioilla.
En itse asiassa olisi edes saanut kutsua koko luokkakokoukseen, ellei yksi yhtä epäsuosittu ex-koulukaveri olisi sattumalta hoksannut lisätä minuakin luokkakokousta käsittelevään keskusteluun. Koska ei kuitenkaan huvittanut lässyttää näiden typerysten kanssa menneistä "hyvistä" ajoista, poistin itseni aikani ihmeteltyä tästä ryhmästä. En henkilökohtaisesti näe mitään syytä roikkua menneisyydessä ja tavata pakolla jotain ihmisiä vain sen vuoksi, että satuimme joskus päätymään samalle luokalle. Se olisi teeskentelyä. Eivät heidän kohtalonsa ja mitättömät tekemisensä jaksa enää yksinkertaisesti kiinnostaa. Oma elämäni (ja vapaa-aikani!) on paljon tärkeämpää minulle.
Kivat teille joita on edes pyydetty. Tiedän että kokouksia on pidetty, mutta mua ei ole koskaan kutsuttu niihin. En tiedä olisinko mennyt, mutta pidän törkeänä että ei edes kutsuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kutsuttu. Olin kiusattu. En olisi kyllä mennytkään, on sen verran pahasti elämä potkinut päähän..
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehumis tilaisuuksia.
Niin on. Säälittävää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi vaihtoehdot ovat olla hiljaa ja hymistellä kun muut säälii tai haukkua lapset bakteerikasoiksi. Näinkö hukassa on vuorovaikutustaidot nykyään? Eikö voisi sanoa, että on tehnyt päätöksen elää ilman lapsia ja että on hyvä näin. Tehdä ystävällisesti, mutta napakasti selväksi ettei omassa tilanteessa ole mitään säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Kivat teille joita on edes pyydetty. Tiedän että kokouksia on pidetty, mutta mua ei ole koskaan kutsuttu niihin. En tiedä olisinko mennyt, mutta pidän törkeänä että ei edes kutsuta.
Olitko kiusattu tai muuten syrjitty? Miksi he eivät kutsuneet sinua?
Sain kutsun, mutta läheisen sairastuminen vei ajan ja voimavarat, en jaksanut osallistua. Jälkeenpäin kuvissa oli niin tympääntyneitä ilmeitä hämärässä ravintolassa, että kävi jo sääliksi:(
Jos olisit oikeasti ylpeä saavutuksistasi etkä kateelinen muille miehistä ja lapsista, sinua ei ahdistaisi.
On todella moukkamaista ja alhaista jättää kutsumatta neutraaliin tilaisuuteen kuten luokkakokous...huh!
Alue: Aihe vapaa
Itsensä kehumis tilaisuuksia.