Ovatko lapsesi OIKEESTI kauniita?
Vanhemmat näkee omat lapsensa sokeasti kauniina.
Viimeistään aikuisiän kynnyksellä huomataan, että rumiahan niistä tuli.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tosin molemmat ovat poikia. Molemmat olivat sööttejä pienenä.
Pienempi oli pienenä aivan syötävän söpö. Pallinaamainen ja perunanenäinen 16-vuotias nyt.
Miten joku puhuu lapsestaan näin?
Vanhempi, jolla on realistinen kuva jälkikasvustaan. Sitten tulee ”kaunottarelle” pettymys, kun paljastuukin, ettei tavallinen pallinaama olekaan mikään seurapiirikaunotar, vaikka mummit ja kummit niin väittävätkin.
Sitä mä vain mietin, että jos lapsi on kaunis, tarkoittaako se sitä, että hänelle puhutaan jatkuvasti siitä? Mä en oo ainakaan ikinä kommentoinut lapsilleen heidän ulkonäöstään (paitsi tyyliin kun ollaan leikattu uusi tukkamalli tai on jotkut hienommat vaatteet, tai lapsi kysyy jostain asusta, onko hyvä).
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi poikani on sellainen josta tytöt tykkäävät. Jotenkin onnistunut perimään parhaat piirteet kummaltakin vanhemmalta.
Nuorempi on aika keskiverto ulkonäkönsä puolesta.
Meidän poika on ihan tavallisen näköinen mutta tytöt, jopa poikaa vanhemmat, ovat aina tykänneet hänestä. Hän on ennakkoluuloton keskustelija, joka jo ekaluokkalaisena halusi saattaa tyttöjä kotiin koska puhuinheidän kanssaan mielenkiintoisista asioista. Eikä hämmästys ole ollut sekään, että keittiöstä löytyy poika ja joku saman koulun tyttö syömästä välipalaa ja puhumasta vaikka avaruusasioista tai tietokoneista.
Hän näki vahingossa pienenä Casanovasta kertovan leffan ja oppi siitä kysymään aina tyttöjen ja naisten mielipiteitä. Fiktiivinen Casanova osallistui siis ratkaisevasti kasvatustyöhön? Joka tapauksessa hän on aina mennyt rohkeasti istumaan kirjastossa tyttöjen kanssa samalle sohvalle ja tehnyt muita poikien kammoamia asioita.
Nyt hänellä on paljon tyttöjä sekä poikia kavereina. Hän on kiinnostunut tytöistä ihmisinä mutta uskoo romanttiseen rakkauteen ja on sanonut suoraan, ettei halua seurustella kuin sen yhden oikean kanssa jonka kanssa klikkaa sitten kun on klikatakseen. Ihan hyvä periaate koska siten hänellä jää mielettömästi energiaa muihin asioihin ja hän ei ole mitenkään teennäinen tapaus. Hän hyväksyy itsensä sellaisen avuin on tietäen, että aina löytyy joku häntä komeampi, varakkaampi tai isokaluisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika on hyvännäköinen ja näkee että hänestä tulee aikuisena komea mies. Tyttö on tavis ja vähän pullukka.
Minkä ikäset lapset? Poika 3vee ja tyttö 1vee😃
10 ja 12
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi poikani on sellainen josta tytöt tykkäävät. Jotenkin onnistunut perimään parhaat piirteet kummaltakin vanhemmalta.
Nuorempi on aika keskiverto ulkonäkönsä puolesta.
Onkohan meillä yhteiset lapset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkee omat lapsensa sokeasti kauniina.
Viimeistään aikuisiän kynnyksellä huomataan, että rumiahan niistä tuli.Minun lapseni on keskinkertainen, ei susiruma, mutta ei kaunis tai komeakaan, kun pojasta on puhe. Olen ollut asiasta tietoinen koko ajan ja en yritä hehkuttaa lastani somessa, suvulle, kavereille tai muillekaan miten ihku-nappisilmä pikkuhurmuri lapsi on, kun asia ei kerta niin ole.
Nuo kiitoksenkerjääjät ovat rasittavia ihmisiä! Suurin osa lapsista ja nuoristahan on kauniita kirkkaine silmineen ja pehmeine ihoineen.
Muutenkin kannattaa kyllä varoa liikaa lapsen ulkonäköön tarrautumista koska se aiheuttaa teininä ulkonäköpaineita. Fiksumpaa on kehua vaikka hyväksi ihmiseksi koska se auttaa lasta näkemään itseään positiivisemmassa valossa sekä kehittymään siinä lajissa vielä paremmaksi koska tietää saavansa siitä positiivista palautetta.
Oman 5-vuotiaan poikani "virheet":
- Suora maantienharmaa ohut tukka (Lapsen isällä on vahva kihara tukka, jota poika ei harmiksemme perinyt.)
- Ulkonevat korvat (Piilotetaan polkkatukkakampauksella, mutta korvien leikkaustakin ollaan harkittu.)
- Pallinaamaisuus (Olemme molemmat kapeakasvoisia, mies todella klassisen kapeakasvoinen, joten odotellaan, että se pojan pallinaamaisuus menee ohi pikkulapsiajan jälkeen.)
- Ohuet huulet (Ja kun poika on kyseessä niin ei voi tulevaisuudessa edes meikata muhkeampia huulia.)
- Lyhyt
Ja "edut":
- Ruskeat silmät
- Kapea nenä
- Hoikka
Meille naapurin nainen sanoi, että älkää lopettako perheen kasvattamista kun jokainen lapsi on toinen toistaan kauniimpi. Outona kommenttina pidin, että kukaan vertailisi lasten ulkonäköä keskenään.
Lasten luokkakuvat on aina kivoja katsella kun lapset - KAIKKIEN! - ovat niin suloisia. Jotkut ovat kuin söpömpi painos äidistään tai isästään, sellainen kiva pehmoinen nalleversio. Ei rumia lapsia olekaan!
Narsisti pitää omaa lastaan kauniina tai komeana, koska näkee lapsensa oman itsensä jatkeena.
Minulla on 5 poikaa, joista 2 vanhinta (9v, 7v, 5v ja 1v8kk) ovat hyvän näköisiä ja kauniita, mutta nuorin on ainakin nyt 4 kk iässä todella ruma. Se ihmetyttää kovasti esim. meitä vanhempia kun me olemme kumpikin hyvän näköisiä, mutta tuo vauva on todella vastenmielinen, ruma, pieni, laiha ja kalpea kuin suoraan haudasta noussut kummitusvauva.
Vierailija kirjoitti:
Oman 5-vuotiaan poikani "virheet":
- Suora maantienharmaa ohut tukka (Lapsen isällä on vahva kihara tukka, jota poika ei harmiksemme perinyt.)
- Ulkonevat korvat (Piilotetaan polkkatukkakampauksella, mutta korvien leikkaustakin ollaan harkittu.)
- Pallinaamaisuus (Olemme molemmat kapeakasvoisia, mies todella klassisen kapeakasvoinen, joten odotellaan, että se pojan pallinaamaisuus menee ohi pikkulapsiajan jälkeen.)
- Ohuet huulet (Ja kun poika on kyseessä niin ei voi tulevaisuudessa edes meikata muhkeampia huulia.)
- Lyhyt
Ja "edut":
- Ruskeat silmät
- Kapea nenä
- Hoikka
Suora ohut maantienharmaa tukka ja te pidätte sitä polkkana pojalla? Auts...
No jaa, minä olin (olen) se ruma lapsi eikä äitini ole koskaan mielipidettään peitellyt. Muistan, kun vanhojentanssien jälkeen innoissani kerroin saaneeni kehuja kauneudestani tanssiparin vanhemmilta. "Jaa, mekkoa vai kampaustako tarkoittivat?", oli äitini vastaus.
Isäni taas on sanonut minun perineen häneltä kauniin ulkonäön ja taipumuksen rattiraivoon 😃 Näytän siis kasvoistani aivan isältäni, vain silmien ja hiusten väri sekä kulmakarvojen muoto on äidiltä peritty. Luulisi äidin valinneen lisääntymiskumppanikseen itseään miellyttävän näköisen tyypin??? Ehkä olisinkin hyvännäköinen miehenä 😂
Vierailija kirjoitti:
Lasten luokkakuvat on aina kivoja katsella kun lapset - KAIKKIEN! - ovat niin suloisia. Jotkut ovat kuin söpömpi painos äidistään tai isästään, sellainen kiva pehmoinen nalleversio. Ei rumia lapsia olekaan!
Huoh. Tietenkin rumia lapsia on olemassa siinä missä kauniitakin.
Ei sitä tietenkään lapsille tarvitse sanoa tai kohdella heitä jotenkin toisin.
Mutta naurettavaa ja naiivia esittää, etteikö lapsia voisi jaotella ulkonäön perusteella.
On kaunis. Sitä kymmenet tuhannet someseuraajatkin toistelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat näkee omat lapsensa sokeasti kauniina.
Viimeistään aikuisiän kynnyksellä huomataan, että rumiahan niistä tuli.
Ei se ole sokeutta, vaan rakkautta. Totta kait vanhemmat näkevät lapsensa kauniina, koska he rakastavat heitä.
Ihan samalla tavalla kuin rakastuneet näkevät kumppaninsa kauniina. Tai onnellinen ja tasapainoinen ihminen näkee kaikkialla kauneutta, kun onneton näkee rumuutta ja kokee sen myös tunnetilassaan.
Vai oletko koskaan nähnyt ap. vihamiehessä kauneutta. Tuskin. Sun silmä etsii vain rumuutta.
Sellainen nyt on vain ihmismieli.
Itse odotin saavani kauniimpia lapsia, mutta taviksia nuista tuli. Ihan fiksuja kylläkin. Josko teini-iässä kuoriutuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Aivan vit.un rumia ovat 👹
Tää on hauska. Epäilen että ovat oikeesti kaikkea muuta kun rumia😀
Todella kaunis tyttö. Ihan minun näköinen😍
Minun tyttöni on kaunis kuin karamelli. On mantelinmuotoiset kasvot hymykuoppineen, suuret kirkkaan siniset silmät ja pitkät ripset. Tukka on vaalea, kiiltävä ja tuuhea. Olen todella ylpeä lapseni kauneudesta ja en häpeile sanoa sitä ääneen.
Minkä ikäset lapset? Poika 3vee ja tyttö 1vee😃