Onko normaalia ikävöidä ja kaivata naisen syliä ja läheisyyttä?
Olen itsekin nainen ja kaipaan ihan mielettömän paljon yhden melko pinnallisesti tuntemani naisen läheisyyttä ja läsnäoloa. Tulen todella onnelliseksi aina, kun näen hänet ja hän melkeinpä herättää minussa jonkun sisäisen "vauvan", joka janoaa äitinsä huomiota ja rakkautta. Käytännössä olen ystävällinen ja kohtelias häntä kohtaan, mutta olen ehkä sosiaalisesti kömpelö hänen seurassaan, ja olen joistain tunteistani häntä kohtaan hieman kertonut hänelle, vaikka kyllähän se nolotti ja pelkäsin hänen reaktioitaan. En ole kehityshäiriöinen, eikä minulla ole mitään diagnoosiakaan. Olen siis ihan normaali, vastuullinen, testiälykäskin.
Jos olen jostain asiasta huolissani ja onneton, alan miettiä hänen suloisia kasvojaan, jolloin tulen onnelliseksi ja rauhoitun. Kun menen nukkumaan, suljen silmäni ja uneksin siitä, että hän olisi siinä vieressäni, jolloin nukahdan helposti ja tyytyväisenä. Miksi tunnen näin? Oletan, että tämä ei ole täysin normaaliakaan. Mikä minussa on vikana ja miten voisin muuttua normaalimmaksi?
Kommentit (28)
Yritä saada apua tunne-elämän epävakauteen.
Vierailija kirjoitti:
Olet rakastunut :)
Juuri näin. Minulla samat fiilikset yhdestä naisesta
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada apua tunne-elämän epävakauteen.
Täytyy tarttua tähän. Vastaavaa ongelmaa minulla ei ole ollut teini-iän jälkeen, jolloin muistaakseni nukuin nalle sylissä ja kuvittelin, että se oli ihastukseni kohde (eli eräs ulkomainen pop-muusikko). Säälittävää, tiedän.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet rakastunut :)
Juuri näin. Minulla samat fiilikset yhdestä naisesta
Omasta mielestäni olen myös rakastunutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada apua tunne-elämän epävakauteen.
Täytyy tarttua tähän. Vastaavaa ongelmaa minulla ei ole ollut teini-iän jälkeen, jolloin muistaakseni nukuin nalle sylissä ja kuvittelin, että se oli ihastukseni kohde (eli eräs ulkomainen pop-muusikko). Säälittävää, tiedän.
T. Ap
Mä en nuku nallen kanssa mutta aina nukkumaan mennessä haaveilen että saisin nukahtaa jonkun ihanan miehen kyljessä tai kainalossa.
Onneksi mun ihastukseni pysyy asiassa, eikä ala puhua asian vierestä vain siksi, kun jokin asia harmittaa häntä. Hän on niin älyllinen, looginen, älykäs ja viisas. <3 Jotkut kommentoijat kommentoivat aloitustani todella erikoisesti ja alkavat syytellä jostain ihan muusta kuin mistä oikeasti on kyse. Kiitos noista mukavista ja rakentavista kommenteista muille kuitenkin. <3
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut.
Olen kyllä ihastunut ja omasta mielestäni rakastunutkin, todin olen alkanut tässä miettiä, että tekeekö oma psyykeni vain jotenkin oudosti tepposet itselleen tässä asiassa. Kun siis en ole koskaan aiemmin tuntenut mitään niin intensiivistä ja voimakasta rakkaudentäyteistä tunnetta ketään kohtaan.
Mulla on vähän sama tunne esimieheni kanssa. En tosin halua siliteltäväksi sentään. Esimieheni on jotenkin ihanan äidillinen mua kohtaan ja muutenkin tosi välittävä ja mukava persoona. Haluaisin joskus halata tätä ja sanoa, miten arvostan häntä. Mutta tää olis varmaan todella creepyä. Esimies on noin 40v nainen jolla on omia teini-ikäisiä lapsia. Itse olen 25v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut.
Olen kyllä ihastunut ja omasta mielestäni rakastunutkin, todin olen alkanut tässä miettiä, että tekeekö oma psyykeni vain jotenkin oudosti tepposet itselleen tässä asiassa. Kun siis en ole koskaan aiemmin tuntenut mitään niin intensiivistä ja voimakasta rakkaudentäyteistä tunnetta ketään kohtaan.
No rakastuminen on psyyken outo tepponen itselleen. Ei siinä sen kummempaa. Ikävä tilanne jos teillä ei ole yhdessäolon mahdollisuutta.
Voisiko siinä olla kyse jostain turvan ja lohdun tarpeesta tai kaipuusta? Ja se miksi se kohdistuu juuri tiettyyn henkilöön, onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Ehkä vaistoat tuosta henkilöstä jotain sellaista, että luotat häneen ja koet että hän ymmärtää sinua ja välittää sinusta tms. Tai sitten sinulla tosiaan on syvempiä tunteita häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama tunne esimieheni kanssa. En tosin halua siliteltäväksi sentään. Esimieheni on jotenkin ihanan äidillinen mua kohtaan ja muutenkin tosi välittävä ja mukava persoona. Haluaisin joskus halata tätä ja sanoa, miten arvostan häntä. Mutta tää olis varmaan todella creepyä. Esimies on noin 40v nainen jolla on omia teini-ikäisiä lapsia. Itse olen 25v nainen.
Mä todellakin haluaisin siliteltäväksi ja silitellä itsekin.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko siinä olla kyse jostain turvan ja lohdun tarpeesta tai kaipuusta? Ja se miksi se kohdistuu juuri tiettyyn henkilöön, onkin sitten kokonaan toinen kysymys. Ehkä vaistoat tuosta henkilöstä jotain sellaista, että luotat häneen ja koet että hän ymmärtää sinua ja välittää sinusta tms. Tai sitten sinulla tosiaan on syvempiä tunteita häntä kohtaan.
On siinä sellaistakin. Ja mulle tulee hänen seurassaan sellainen olo, että luotan häneen aivan täysin, enemmän kuin vaikkapa omaan äitiini tai parhaaseen ystävääni. En tiedä, mitä hän ajattelee minusta oikeasti, mutta mielestäni hän on aivan ihastuttava ihminen.
T. Ap
Jos nainen kaipaa naisen (ehkä "äidin") rakkautta tai mies miehen (ehkä "isän"), niin ei sitä tarvitse heti ruveta seksualisoimaan. Antaa olla sellaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen kaipaa naisen (ehkä "äidin") rakkautta tai mies miehen (ehkä "isän"), niin ei sitä tarvitse heti ruveta seksualisoimaan. Antaa olla sellaisenaan.
Ei toki. Minulla tosin ne tunteet sekoittuivat jotenkin jännästi. Olen siis aivan mielettömän ihastunut häneen fyysisessäkin mielessä, vaikka en _todellakaan_ haluaisikaan tuntea siten. Kaikki hänessä on jotenkin äärimmäisen kiehtovaa, kaunista ja houkuttelevaa. Toisaalta haluaisin vain ihan viattomasti pörräillä hänen lähellään ja silitellä ja ihastella ja ahmia hänen kauneuttaan visuaalisesti eli siis katsella ja suunnilleen hukkua niihin hänen ihaniin silmiinsä. Lisäksi ne mun tunteeni häntä kohtaan eivät tunnu laimenevan oikein millään.
T. Ap
Anna lääkärisi jo olla.