Viikon työmatkan jälkeen mies romahtaa sohvalle tuijottamaan lätkää

Meinaatko että niillä työmatkoilla ollaan kuin lomalla? Käydään parissa palaverissa ja sitten poolille, niinkö?

Voin kuule sanoa, että ainakin omat työmatkani ovat todella raskaita. Työpäivän pituus minimissään 12 tuntia ja vielä senkin jälkeen pitää käydä meilit läpi hotellihuoneessa. Ei ihan ekana tule mieleen olla täysin perhe-orientoitunut, kun tulee kotiin. Pakko levätä.

On se kumma jos ei edes työmatkan jälkeen saisi rentoutua haluamallaan tavalla.

Ainakin omat työmatkani ovat melkein aina aika rasittavia reissuja. Herätys kuudelta ja hotellilla takaisin iltamyöhään. Kun tulen kotiin niin todellakin haluan vain maata sohvalla ja katsella jotain hömppää telkkarista.

On se myös aika raskasta hoitaa miehen työmatkan aikana yksin arkea. Mä olen ainakin ihan naatti tuollaisten jaksojen jälkeen. Ja vielä pahempas, jos itse olen työmatkalla ja mies hoitaa kotiarkea. Siinä saa sitten työmatkalta palattuaan käyttää pari päivää kaaoksen raivaamiseen.

Puolusta lastasi. Joskus tarvitaan terrierin tarmokkuus, että viesti menee perille.

Tosin, joskus tarvitaan myös lempeän kettuilun taitoa. Yksi vino hymy ja sopivasti mäjäytetty sarkasmin taidonnäyte.

Työmatkat on rankkoja: päivät on pitkiä, mahdollisesti työpäivän jälkeen vielä illallinen asiakkaiden kanssa ja ennen nukkumaan menoa täytyy vielä vastailla sähköpostiin. Silti, kun on lapsia hankkinut, ne pitää myös huomioida. AP:n kertomuksen mukaan lapsen nukkumaan menoon oli 15 min. Sen aikaa väsynytkin aikuinen jaksaa tsempata, keskittyä lapseen, joka on ikävöinyt isää viikon ja kun lapsi on nukkumassa, voi levät ja tuijottaa lätkää.

Mieheni tekee paljon työmatkoja ja välillä on tosi voipunut matkan jälkeen. Saa rauhassa maata sohvalla, MUTTA kyllä siinä maatessaan hän tulee antaa lapsille huomiota. Ainakin omat lapset ikävöivät isäänsä enemmän tai vähemmän ja on paljon kerrottavaa viikosta, kun tulee kotiin. Varsinkin jos lapsi on menossa vartin päästä nukkumaan, kuten ap tilannetta kuvaili. Sen verran jaksaa aina aikuinen skarpata, että huomioi lapsen tunteet ja vastaa niihin rakkaudella. 

Haloo, kyseessä on ilmeisesti melko pieni lapsi, joka on kaivannut isäänsä. Jos isä ei viitsi edes varttia uhrata aikaansa lapselleen, niin ei lasta myöhemmin kiinnosta kertoa asioistaan isälle. Aivan järkyttäviä kommentteja, ilmeisesti jokainen kirjoittaja on lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Haloo, kyseessä on ilmeisesti melko pieni lapsi, joka on kaivannut isäänsä. Jos isä ei viitsi edes varttia uhrata aikaansa lapselleen, niin ei lasta myöhemmin kiinnosta kertoa asioistaan isälle. Aivan järkyttäviä kommentteja, ilmeisesti jokainen kirjoittaja on lapseton.

Puhuin eilen juuri läheisen isäni kanssa siitä, kuinka tärkeää oli, että vaikka oli paljon työmatkoilla (ja harrastuksessakin) niin kotona oli läsnä. Teki meidän lasten kanssa asioita ja kuunteli, ja jutteli kanssamme. Eikä se tarvinnut edes olla mitään ihmeellistä. Vaikka kävimme paljon reissussakin jne, niin ihan parasta oli vaan se, kun mentiin vaikka kauppaan ja ajettiin vähän kauemmaksi kauppaan, vain sen vuoksi että juttuseura oli hyvää ja meillä oli hauskaa yhdessä.

Mies sekä nainen voi päivässä antaa edes vartin lapselle aikaa. Se akkujen lataus saa sen lapsen onnelliseksi ja rauhalliseksi. Isä tai äiti tuli kotiin: Onpa kivaa, kaikki on taas ok. Joskus olen huomannut töistätullessani et takki vielä päälläni joudun kuulemaan ne lapseni tärkeimmät jutut. Sitten saan olla siihen ilta halaukseen asti suht rauhassa. Joskus kyllä on tarvetta ladata se oma akkukkin on niin ikävä lapsia. Läsnä voi olla tietysti monella tavalla. Valitaan se paras ja kuullaan ne lapsen elämän tärkeimmät jutut ja levätään sitten vasta. Tietysti sitä on noitten työpäivien ja työmatkojen jälkeen tattis ja haluis just heittää aivot pellolle, mut se 10-15 minsaa voi olla sulle ja lapselle ne elämän tärkeimmät. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Työmatkat on rankkoja: päivät on pitkiä, mahdollisesti työpäivän jälkeen vielä illallinen asiakkaiden kanssa ja ennen nukkumaan menoa täytyy vielä vastailla sähköpostiin. Silti, kun on lapsia hankkinut, ne pitää myös huomioida. AP:n kertomuksen mukaan lapsen nukkumaan menoon oli 15 min. Sen aikaa väsynytkin aikuinen jaksaa tsempata, keskittyä lapseen, joka on ikävöinyt isää viikon ja kun lapsi on nukkumassa, voi levät ja tuijottaa lätkää.

Lapsi jäi valvomaan reilun puoli tuntia ylimääräistä eilen, koska odotti isää kotiin. Normaali-iltana olisi tämä ekaluokkalainen ollut jo sängyssä yhdeksän jälkeen kun se lätkän ihanuus töllöstä alkoi.

Ap

Mun mies reissaa myös ja on tosi puhki kotiuduttuaan.

Silti jaksaa kuunnella lapsia, lasten nukkumaan mentyä juodaan lasit viiniä ja jutellaan ja sekstataan.

Annan aamulla miehen nukkua, mennään lasten kanssa ulos.

Loppu viikonlopun mieskin jaksaa toihuta normaalisti.

Hommatkaa nyt äkkiä toinen telkkari, että sä voit katsoa niitä hölypöly salkkareitas..

Niin ja että puolisoa olisi jotenkin huomioinut... juu ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On se kumma jos ei edes työmatkan jälkeen saisi rentoutua haluamallaan tavalla.

Milloin luulet että se sun työmatkan aikana kotona perheen arkea pyörittävä puoliso vaan rentoutuu haluamallaan tavalla ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmatkat on rankkoja: päivät on pitkiä, mahdollisesti työpäivän jälkeen vielä illallinen asiakkaiden kanssa ja ennen nukkumaan menoa täytyy vielä vastailla sähköpostiin. Silti, kun on lapsia hankkinut, ne pitää myös huomioida. AP:n kertomuksen mukaan lapsen nukkumaan menoon oli 15 min. Sen aikaa väsynytkin aikuinen jaksaa tsempata, keskittyä lapseen, joka on ikävöinyt isää viikon ja kun lapsi on nukkumassa, voi levät ja tuijottaa lätkää.

Lapsi jäi valvomaan reilun puoli tuntia ylimääräistä eilen, koska odotti isää kotiin. Normaali-iltana olisi tämä ekaluokkalainen ollut jo sängyssä yhdeksän jälkeen kun se lätkän ihanuus töllöstä alkoi.

Ap

Mä jaksan aina näitä lukiessani olla kiitollinen, että mulla on perheensä huomioiva mies eikä itsekäs paska.

Ja kyllä se iskä/aviomies saa huomionsa takaisin perheeltään.

Ilman muuta lapselle pitäisi jaksaa antaa huomiota, mutta muuten allekirjoitan kyllä ihan täysin edellisten huomiot siitä, että työmatkat on kyllä kaikkea muuta kuin lomaa. Jos on neljäkin päivää ollut aamukuudesta vähintään iltakymmeneen ihmisten parissa ja sen jälkeen vielä hoitanut akuuteimmat sähköpostit, niin ihan varmasti kotiin päästyään haluaa rentoutua.

Onko ero siinä onko mies vai nainen?

Itse olen kyllä puhki poikki työmatkan jälkeen, mutta olen myös ikävöinyt perhettäni, joten haluan halia ja suukotella lapsia ja kuulla juttujaan.

Samoin lasten nukkumaan mentyä, on ihana istua miehen kainalossa hellittynä ja rentoutuneena.

Miksi vaihtaisin nuo hetket telkan katsomiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta lapselle pitäisi jaksaa antaa huomiota, mutta muuten allekirjoitan kyllä ihan täysin edellisten huomiot siitä, että työmatkat on kyllä kaikkea muuta kuin lomaa. Jos on neljäkin päivää ollut aamukuudesta vähintään iltakymmeneen ihmisten parissa ja sen jälkeen vielä hoitanut akuuteimmat sähköpostit, niin ihan varmasti kotiin päästyään haluaa rentoutua.

Niin se on kotona olevan puolisokin kanssa, aamukuudesta tukka putkella hoidetaan työt että ehtii sitten hoitaa lapset ja heidän viennit, tuonnit, ruokailut ja varusteet. Että ei se kotiarkikaan mitään lomaa ole. Kyllä sitä rentoutumista kaipaa myös ei-reissaava puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta lapselle pitäisi jaksaa antaa huomiota, mutta muuten allekirjoitan kyllä ihan täysin edellisten huomiot siitä, että työmatkat on kyllä kaikkea muuta kuin lomaa. Jos on neljäkin päivää ollut aamukuudesta vähintään iltakymmeneen ihmisten parissa ja sen jälkeen vielä hoitanut akuuteimmat sähköpostit, niin ihan varmasti kotiin päästyään haluaa rentoutua.

Eikö puolison joka on aamukuudelta herännyt, tekee työt, hoitaa lapset ja näiden arjen sekä vielä hoitaa ne akuuteimmat sähköpostit tarvitse rentoutua? Ihan vaan siksi että tekee ympäripyöreän päivän matkustamatta?

Kyllä kotona arkea pyörittävänkin puolison on jaksettava lapsia huomioida, ihan koko viikon.