Lue keskustelun säännöt.
Ystävä, joka saa käytöksellään olon tuntumaan mitättömältä
02.11.2018 |
Miten tällaiselle ihmiselle voisi jotenkin kohteliaasti hänen ottaessaan yhteyttä ilmoittaa, ettei seura enää kiinnosta? Olen yrittänyt kertoa minkä toisen käytöksessä koen ongelmaksi, mutta toinen on sivuuttanut juttuni useampaan kertaan "minä vain olen tällainen" -mantralla.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kertoa vähän tarkemmin miten nuo mitätöivät ystävät käyttäytyvät teitä kohtaan?
Itsekin olen tilanteessa erään ystävän kanssa, jossa vielä mietin hämmentyneenä, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu ja syytän omaa hitauttani/tyhmyyttäni/huumorintajuttomuuttani, kun usein pahoitan mieleni.
No avaa itse tilannettasi, niin voidaan kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen ihminen kylmästi ulos omasta elämästä! Mulla oli myös tuollainen kaveri. Puhui välillä todella töykeästi. Varsinkin julkisella paikalla sai olla varpaillaan mitä hän laukoisi suustaan yrittäen nolata. Aloin olla todella tympääntynyt ihmiseen. Pakotin hänet kuunteleen ja kerroin etten todellakaan pidä käytöksestä. Vastauksena oli vain irvailua. Olin kuulemma tiukkis ja huumorintajuton. Hän ei kestänyt, kun joku asetti rajat.
Katunut en ole tippaakaan kaveruuden lopettamista. Ei ole ollut ikävä.
Samis.. Toiset frendit vaan vie eikä anna mitään tilalle. No more.
Ystävä on ihan herttainen tyyppi, mutta todella usein reilusti myöhässä tapaamisista ja yhteydenpito hänen kanssaan on kuin venäläistä rulettia. Et koskaan tiedä vastataanko yhteydenottoihin ja milloin. Välttämättä uudestaan perään kyselykään ei aina tuota tulosta. Asioista sopiminen vie niin paljon aikaa ja teettää niin paljon työtä, ettei sitten enää tapaamista odotakaan enää kovin suurella innolla (vielä kun usein toinen saattaa olla sen puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta).
Voitteko kertoa vähän tarkemmin miten nuo mitätöivät ystävät käyttäytyvät teitä kohtaan?
Itsekin olen tilanteessa erään ystävän kanssa, jossa vielä mietin hämmentyneenä, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu ja syytän omaa hitauttani/tyhmyyttäni/huumorintajuttomuuttani, kun usein pahoitan mieleni.