Lapset sijaisperheeseen?

Onko teillä mitään tukipalveluja? Jos ei, niin ei nyt kannata sijaisperhettä ajatella ensimmäisenä vaihtoehtona. Perhetyötä, lapsille tukihenkilöt ja tukiperhe - nämäkin esim. voisivat auttaa jo pitkälle! Saatan hoitoa masennukseesi? Tsemppiä!

En ihan usko että huostaanotto tulisi kyseeseen ensimmäisenä.

Apua tarvitsette koko perhe, ja sitä pitäisi nyt alkaa hakea. On olemassa muitakin vähemmn radikaaleja toimenpiteitä joita voidaan ja aivan takuulla halutaan kokeilla ensin!  

Tärkeintä olisi nyt HETI kaivaa jostain ne voimat, että kertoisit jollekin taholle, koulu, sossu (?) rehellisesti mikä tilanne on. Apua ei saa jos ei pyydä! Kerrot että lapset oireilee jo! Hälytyskellot soi ja lujaa!

Masentuneen äidin lapsena sanon että teet lapsillesi palveluksen jos annat heidät sijaisperheeseen. He voivat saada normaalin elämän.

Ap vielä. Meillä on ollut perhetyötä. Tukiperhe haussa. Vanhempi lapsi on jo yläasteikäinen, hänelle tukiperhe ei tule kysymykseen ja hyväksyn sen. Tukiperhettä jonotettu vasta puoli vuotta ja kestäähän siinä. Ongelmahan tässä olen minä, en jaksa hoitaa asiaani lääkärille, syön vain edelleen vuosia sitten aloittamaani lääkitystä. En oikein tiedä muuta kuin, että lapseni ansaitsevat parempaa ja minusta ei ole enää oikein mihinkään.

Onko teidän sosiaalityöntekijä tietoinen siitä, että masennuksen hoito on retuperällä etkä saa mentyä lääkäriin? Saisitko siihen jotain apua, että saisit asian hoidettua? Oletko työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän sosiaalityöntekijä tietoinen siitä, että masennuksen hoito on retuperällä etkä saa mentyä lääkäriin? Saisitko siihen jotain apua, että saisit asian hoidettua? Oletko työelämässä?

En ole töissä. En yhtään tiedä mitä tehdä. Näen sen verran että lapset voivat huonosti enkä onnistu tehtävästäni vanhempana. Oikeasti haluaisin vain lakata elämästä.

Jo vähän vanhemmat lapset päätyisi luultavammin laitokseen, eli johonkin "perhekotiin", kuin sijaisperheeseen.

Tukiperhe on parempi vaihtoehto. Yhteys perheneuvolaan/perhetukikeskukseen/lastensuojeluun/ihan mihin vain joka auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä. Meillä on ollut perhetyötä. Tukiperhe haussa. Vanhempi lapsi on jo yläasteikäinen, hänelle tukiperhe ei tule kysymykseen ja hyväksyn sen. Tukiperhettä jonotettu vasta puoli vuotta ja kestäähän siinä. Ongelmahan tässä olen minä, en jaksa hoitaa asiaani lääkärille, syön vain edelleen vuosia sitten aloittamaani lääkitystä. En oikein tiedä muuta kuin, että lapseni ansaitsevat parempaa ja minusta ei ole enää oikein mihinkään.

Mistä olet keksinyt että yläkouluikäinen ei voi saada tukiperhettä? Siskoni perhe toimii tukiperheenä ja heillä juurikin on yläkouluikäisiä tukilapsia useampia, sekä yhdet sisarukset joista nuorempi on alakoulussa ja vanhempi yläkoulussa.

Jos jaksat tänne kirjoittaa niin ei se lääkäriajankaan varaaminen ole kuin yhden puhelinsoiton päässä. Tai seuraavassa perhetyön tapaamisessa sanot ääneen asian. Näytät vaikka tämän ketjun perhetyöntekijälle jos tuntuu ettet saa sanaa suustasi. Koska hän on teidän perhettä varten ja sitä perhettä ei ole jos ei sua saada kuntoon.

Up