Jouluapua.fi kartta avattu

Vierailija kirjoitti:

"Yh-äiti jolla 6 lasta ja seitsemäs tulossa" Oliskohan aika katsoa peiliin? Eipä hirveästi huvita lahjuksia tuollaisille lähetellä. Tai ehkä jonkun kondomipaketin vois...

Sterilointi operaatio joululahjaksi tommosille.

Vierailija kirjoitti:

Eurokaupoista saa barbeja ja My Little Pony jäljitelmiä esim. 3kpl 2€

Eivät ole ihan niin laadukkaita kuin ”aidot”, mutta onko kaiken pakko olla aina priimaa?

Teen ihan leikin tässä. Sanotaan, että perheessä on kaksi teiniä (tyttö ja poika) ja 3 pienempää.

Kuulokkeet teini-pojalle Clasulta: 9€

Uusi sisustusvalo teini-tytölle Clasulta: 9€ (ilman lamppua)

Design jäljitelmä radio yhteiseksi, jossa liitäntä (voi kuunnella puhelimen kautta biisejä) Tokmannilta 14€

Pieni 1. = palapeli Tokmannilta 2€

Pieni 2. = Prinsessa Barbie vaatteineen Eurokaupasta ( löytyy ainakin Hki) 2€

Pieni 3. = Kolme pikkuautoa Citymarketista (1€/kpl eli 3€)

Lisäksi lapsille Tokmannilta joulusuklaata vaikka 10 € edestä yhdessä nautittavaksi.

Yhteensä 49€

Onko tosiaan perheissä, jossa ei VUODEN aikana voida säästää 49€ VIIDEN lapsen lahjoihin?

Mistä tämä ajatus, että ”varakkaammissa” perheissä olisi valtavat lahjavuoret? Meillä hyvät tulot, mutta lapsi sai yhden lahjan meiltä, yhden mummolta ja yhden tädiltä. Ihan iloinen ja normaali lapsi hän on.

Surkeita lahjoja - krääsää. Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän tuilla elävän tarvitsee saada merkkituotteita kun keskiluokkaan kuuluva saa ostaa Tokmannista kun muuhun ei palkka riitä kun itse saa maksaa kaikki omat ja lastensa kulut.

Tämä! Koko elämä kustannetaan taikaseinän raha-automaatista ja joulun koittaessa vaaditaan luksusta. 

Vierailija kirjoitti:

Selasin eilen kartalta pyyntöjä ja mieleeni juolahti ilkeämielinen TE-hengessä aktivoiva kirjoitustehtävä. Jos näkee asiat mustien linssien läpi, tulee tarinasta melko erilainen kuin vahvuuksiin keskittyen. Millainen sinun jouluapupyyntösi olisi versus optimistinen näkemys?

Omani: "Pienituloinen lapsiperhe toivoo jouluruokia ja pukin vierailua kun kiireessä ei ehdi itse järjestää. Isä on työssä, äiti opiskelee vain opintorahan turvin. Perheessä on kolme pientä lasta, joilla on atooppista ihottumaa ja täytyy ostaa rasvoja. Äidin vanhemmat ovat kuolleet ja muu tukiverkko kaukana. Lasten ainoat harrastukset ovat viulun- ja pianonsoitto. Perhe toivoo valmiita jouluruokia, lahjoja ja pukin vierailuja."

Mehän olemme tuikitavallinen ruuhkavuosia elävä perhe, totta kai silloin tulee välillä kiire. Toimeen tulemme rahallisesti ihan hyvin vaikka tilastollisesti toki pienituloisia. Valmistun ensi vuonna korkeakoulusta varmasti työllistävään ammattiin ja elintaso noussee rytinällä. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia. Lääkevoiteisiin saa reseptin lääkäriltä jolloin itse maksettava summa on pieni, ja rasvaus on iltarutiini. Menoihin palkataan lapsenvahti, mennään lasten kanssa tai karsitaan menoja, no problem. Mutta tästäkin tavallisesta tarinasta olisi voinut muotoilla joulunyyhkytyksen. Millaisia teidän kynästä ja arjesta irtoaa kun pysytään kuitenkin faktoissa?

Mietin juuri samaa. Minulla kaksi kroonista diagnoosia, lapsilla atopiaa. Samoin miehellä ja epäily selkärankareumasta. Itsellä osa-aikainen työsuhde, tulot alle 400€/kk. Lisäksi opiskelen, niin en saa mitään tuon päälle. Mies pienipalkkaisessa työssä, kolme lasta. Joulua ei ole tänä vuonna varaa viettää, mutta ei meistä arvaisi ulospäin. Joten ensimmäistä kertaa ikinä mennään isovanhemmille jouluksi, ihan mukavat instakuvat sieltä sitten someen. Epävarmuus pahinta, haen koko ajan kokoaikaista työtä. Ei tulisi mieleenkään kerjätä keneltäkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selasin eilen kartalta pyyntöjä ja mieleeni juolahti ilkeämielinen TE-hengessä aktivoiva kirjoitustehtävä. Jos näkee asiat mustien linssien läpi, tulee tarinasta melko erilainen kuin vahvuuksiin keskittyen. Millainen sinun jouluapupyyntösi olisi versus optimistinen näkemys?

Omani: "Pienituloinen lapsiperhe toivoo jouluruokia ja pukin vierailua kun kiireessä ei ehdi itse järjestää. Isä on työssä, äiti opiskelee vain opintorahan turvin. Perheessä on kolme pientä lasta, joilla on atooppista ihottumaa ja täytyy ostaa rasvoja. Äidin vanhemmat ovat kuolleet ja muu tukiverkko kaukana. Lasten ainoat harrastukset ovat viulun- ja pianonsoitto. Perhe toivoo valmiita jouluruokia, lahjoja ja pukin vierailuja."

Mehän olemme tuikitavallinen ruuhkavuosia elävä perhe, totta kai silloin tulee välillä kiire. Toimeen tulemme rahallisesti ihan hyvin vaikka tilastollisesti toki pienituloisia. Valmistun ensi vuonna korkeakoulusta varmasti työllistävään ammattiin ja elintaso noussee rytinällä. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia. Lääkevoiteisiin saa reseptin lääkäriltä jolloin itse maksettava summa on pieni, ja rasvaus on iltarutiini. Menoihin palkataan lapsenvahti, mennään lasten kanssa tai karsitaan menoja, no problem. Mutta tästäkin tavallisesta tarinasta olisi voinut muotoilla joulunyyhkytyksen. Millaisia teidän kynästä ja arjesta irtoaa kun pysytään kuitenkin faktoissa?

Mietin juuri samaa. Minulla kaksi kroonista diagnoosia, lapsilla atopiaa. Samoin miehellä ja epäily selkärankareumasta. Itsellä osa-aikainen työsuhde, tulot alle 400€/kk. Lisäksi opiskelen, niin en saa mitään tuon päälle. Mies pienipalkkaisessa työssä, kolme lasta. Joulua ei ole tänä vuonna varaa viettää, mutta ei meistä arvaisi ulospäin. Joten ensimmäistä kertaa ikinä mennään isovanhemmille jouluksi, ihan mukavat instakuvat sieltä sitten someen. Epävarmuus pahinta, haen koko ajan kokoaikaista työtä. Ei tulisi mieleenkään kerjätä keneltäkään mitään.

Tätä tässä on kierretty, ne joilla on todellinen tarve ei apu tavoita. Tietysti voi sanoa, että miten voi tavoittaa kun ei sitä tarvettaan huuda, mutta kyllä esimerkiksi Kela pystyy toimittamaan tiedot kuntiin niistä lapsista, joilla on tarvetta apuun. Samoin koulut, neuvola, sossu, kirkko.... Mikseivät ne keskustele keskenään.... Nöyrä ei kerjää.

On varmaan mahdotonta löytää avustuspaikkaa, jossa joku ei jollain tavalla käyttäisi apua väärin. Sen ei kuitenkaan tulisi olla esteenä auttamiselle jos itsellä on mahdollisuus auttaa edes vähän, sillä apua tarvitsevia on meillä paljon. Tälläkin palstalla on joka päivä joku ketju, jossa puhutaan köyhyydestä ja vähävaraisuudesta eri tavoilla. Köyhyys on arkipäivää Suomessakin ja usein siitä kärsivät viattomat, kuten lapset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa perheensä tilanteeseen. Oli se äiti tai isä millainen tahansa ja lapsi syntynyt mihin tahansa tilanteeseen, lapsi ei voi valita kumpaakaan.

Tietenkin tällaisissa ketjuissa halutaan nostaa esille mahdollisimman kärkkäät esimerkit. Mitä itse olen noita ilmoituksia jouluavun kartalta lukenut, niin ihan tavallisia lahjatoiveita siellä on. Toisilla on kotona täysi-ikäinen lapsi ja heillekin on jotain toivottu. Kirja, sukkia, alushousut, verkkarit, tällaisia. Tuollaiset toiveet kertovat, ettei asiat ole kodissa kunnossa. On surullista ajatella, että joku joutuu pyytämään täysi-ikäiselle lapselleen jouluksi sukkia ja vielä surullisempaa, että joku toinen täällä pitää toivetta kohtuuttomana.

Köyhyyden yhteydessä puhutaan arvottomuuden tunteesta ja mitä sellainen aiheuttaa ihmiselle. Yritetään olla ihmiselle ihminen, edes jouluaikaan, ja olla sillä tavalla asiallisia, että ei ainakaan mollata ihmisiä tällaisissa asioissa. Se ei ainakaan maksa mitään, eikä sellaista käytöstapaa voi kukaan käyttää väärin. Annetaan auttajien auttaa ja tilaa avun tarpeessa oleville pyytää apua. Eihän se kuitenkaan ole keneltäkään vasten tahtoaan pois, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selasin eilen kartalta pyyntöjä ja mieleeni juolahti ilkeämielinen TE-hengessä aktivoiva kirjoitustehtävä. Jos näkee asiat mustien linssien läpi, tulee tarinasta melko erilainen kuin vahvuuksiin keskittyen. Millainen sinun jouluapupyyntösi olisi versus optimistinen näkemys?

Omani: "Pienituloinen lapsiperhe toivoo jouluruokia ja pukin vierailua kun kiireessä ei ehdi itse järjestää. Isä on työssä, äiti opiskelee vain opintorahan turvin. Perheessä on kolme pientä lasta, joilla on atooppista ihottumaa ja täytyy ostaa rasvoja. Äidin vanhemmat ovat kuolleet ja muu tukiverkko kaukana. Lasten ainoat harrastukset ovat viulun- ja pianonsoitto. Perhe toivoo valmiita jouluruokia, lahjoja ja pukin vierailuja."

Mehän olemme tuikitavallinen ruuhkavuosia elävä perhe, totta kai silloin tulee välillä kiire. Toimeen tulemme rahallisesti ihan hyvin vaikka tilastollisesti toki pienituloisia. Valmistun ensi vuonna korkeakoulusta varmasti työllistävään ammattiin ja elintaso noussee rytinällä. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia. Lääkevoiteisiin saa reseptin lääkäriltä jolloin itse maksettava summa on pieni, ja rasvaus on iltarutiini. Menoihin palkataan lapsenvahti, mennään lasten kanssa tai karsitaan menoja, no problem. Mutta tästäkin tavallisesta tarinasta olisi voinut muotoilla joulunyyhkytyksen. Millaisia teidän kynästä ja arjesta irtoaa kun pysytään kuitenkin faktoissa?

Mietin juuri samaa. Minulla kaksi kroonista diagnoosia, lapsilla atopiaa. Samoin miehellä ja epäily selkärankareumasta. Itsellä osa-aikainen työsuhde, tulot alle 400€/kk. Lisäksi opiskelen, niin en saa mitään tuon päälle. Mies pienipalkkaisessa työssä, kolme lasta. Joulua ei ole tänä vuonna varaa viettää, mutta ei meistä arvaisi ulospäin. Joten ensimmäistä kertaa ikinä mennään isovanhemmille jouluksi, ihan mukavat instakuvat sieltä sitten someen. Epävarmuus pahinta, haen koko ajan kokoaikaista työtä. Ei tulisi mieleenkään kerjätä keneltäkään mitään.

Kerjääthän. "mukavilla" instakuvilla kerjäät hyväksyntää ja ovat lavastettuja, koska rehelliset kuvat kotoasi olisivat surkeita ja aiheuttaisivat pskamyrskyn.

Odotan sankariyrittäjien joulukeräystä lapsiparoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selasin eilen kartalta pyyntöjä ja mieleeni juolahti ilkeämielinen TE-hengessä aktivoiva kirjoitustehtävä. Jos näkee asiat mustien linssien läpi, tulee tarinasta melko erilainen kuin vahvuuksiin keskittyen. Millainen sinun jouluapupyyntösi olisi versus optimistinen näkemys?

Omani: "Pienituloinen lapsiperhe toivoo jouluruokia ja pukin vierailua kun kiireessä ei ehdi itse järjestää. Isä on työssä, äiti opiskelee vain opintorahan turvin. Perheessä on kolme pientä lasta, joilla on atooppista ihottumaa ja täytyy ostaa rasvoja. Äidin vanhemmat ovat kuolleet ja muu tukiverkko kaukana. Lasten ainoat harrastukset ovat viulun- ja pianonsoitto. Perhe toivoo valmiita jouluruokia, lahjoja ja pukin vierailuja."

Mehän olemme tuikitavallinen ruuhkavuosia elävä perhe, totta kai silloin tulee välillä kiire. Toimeen tulemme rahallisesti ihan hyvin vaikka tilastollisesti toki pienituloisia. Valmistun ensi vuonna korkeakoulusta varmasti työllistävään ammattiin ja elintaso noussee rytinällä. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia. Lääkevoiteisiin saa reseptin lääkäriltä jolloin itse maksettava summa on pieni, ja rasvaus on iltarutiini. Menoihin palkataan lapsenvahti, mennään lasten kanssa tai karsitaan menoja, no problem. Mutta tästäkin tavallisesta tarinasta olisi voinut muotoilla joulunyyhkytyksen. Millaisia teidän kynästä ja arjesta irtoaa kun pysytään kuitenkin faktoissa?

Mietin juuri samaa. Minulla kaksi kroonista diagnoosia, lapsilla atopiaa. Samoin miehellä ja epäily selkärankareumasta. Itsellä osa-aikainen työsuhde, tulot alle 400€/kk. Lisäksi opiskelen, niin en saa mitään tuon päälle. Mies pienipalkkaisessa työssä, kolme lasta. Joulua ei ole tänä vuonna varaa viettää, mutta ei meistä arvaisi ulospäin. Joten ensimmäistä kertaa ikinä mennään isovanhemmille jouluksi, ihan mukavat instakuvat sieltä sitten someen. Epävarmuus pahinta, haen koko ajan kokoaikaista työtä. Ei tulisi mieleenkään kerjätä keneltäkään mitään.

Hmmm.. mutta menette kuitenkin jouluksi toisten kustantamaan pöytään, mikäli oikein ymmärsin? Ja sieltä postailette someen mukavia instakuvia, miksi? Ettei kukaan arvaisi miten haastavaa teillä on? Ja onhan teillä, en ollenkaan sano etteikö olisi, mutta jotenkin silloin odottaisi, että vaikkei jouluun ole varaa, olisi varaa ymmärtää heitä, joilla ei ole sitä joulupöytää minne mennä lapsiensa kanssa ruokittavaksi. Et oikeen kuulosta yhtään paremmalta ihmiseltä tässä mielessä. Toivottavasti tuleva vuosi on teille parempi :)

Hieno sensuuri palstalla, ei saa keskustella siitä, miten nähdä oma tilanne myönteisemmin.

Terv. se, joka kirjoitti oman tavallisen tarinansa nyyhkyversiona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selasin eilen kartalta pyyntöjä ja mieleeni juolahti ilkeämielinen TE-hengessä aktivoiva kirjoitustehtävä. Jos näkee asiat mustien linssien läpi, tulee tarinasta melko erilainen kuin vahvuuksiin keskittyen. Millainen sinun jouluapupyyntösi olisi versus optimistinen näkemys?

Omani: "Pienituloinen lapsiperhe toivoo jouluruokia ja pukin vierailua kun kiireessä ei ehdi itse järjestää. Isä on työssä, äiti opiskelee vain opintorahan turvin. Perheessä on kolme pientä lasta, joilla on atooppista ihottumaa ja täytyy ostaa rasvoja. Äidin vanhemmat ovat kuolleet ja muu tukiverkko kaukana. Lasten ainoat harrastukset ovat viulun- ja pianonsoitto. Perhe toivoo valmiita jouluruokia, lahjoja ja pukin vierailuja."

Mehän olemme tuikitavallinen ruuhkavuosia elävä perhe, totta kai silloin tulee välillä kiire. Toimeen tulemme rahallisesti ihan hyvin vaikka tilastollisesti toki pienituloisia. Valmistun ensi vuonna korkeakoulusta varmasti työllistävään ammattiin ja elintaso noussee rytinällä. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia. Lääkevoiteisiin saa reseptin lääkäriltä jolloin itse maksettava summa on pieni, ja rasvaus on iltarutiini. Menoihin palkataan lapsenvahti, mennään lasten kanssa tai karsitaan menoja, no problem. Mutta tästäkin tavallisesta tarinasta olisi voinut muotoilla joulunyyhkytyksen. Millaisia teidän kynästä ja arjesta irtoaa kun pysytään kuitenkin faktoissa?

Mietin juuri samaa. Minulla kaksi kroonista diagnoosia, lapsilla atopiaa. Samoin miehellä ja epäily selkärankareumasta. Itsellä osa-aikainen työsuhde, tulot alle 400€/kk. Lisäksi opiskelen, niin en saa mitään tuon päälle. Mies pienipalkkaisessa työssä, kolme lasta. Joulua ei ole tänä vuonna varaa viettää, mutta ei meistä arvaisi ulospäin. Joten ensimmäistä kertaa ikinä mennään isovanhemmille jouluksi, ihan mukavat instakuvat sieltä sitten someen. Epävarmuus pahinta, haen koko ajan kokoaikaista työtä. Ei tulisi mieleenkään kerjätä keneltäkään mitään.

Hmmm.. mutta menette kuitenkin jouluksi toisten kustantamaan pöytään, mikäli oikein ymmärsin? Ja sieltä postailette someen mukavia instakuvia, miksi? Ettei kukaan arvaisi miten haastavaa teillä on? Ja onhan teillä, en ollenkaan sano etteikö olisi, mutta jotenkin silloin odottaisi, että vaikkei jouluun ole varaa, olisi varaa ymmärtää heitä, joilla ei ole sitä joulupöytää minne mennä lapsiensa kanssa ruokittavaksi. Et oikeen kuulosta yhtään paremmalta ihmiseltä tässä mielessä. Toivottavasti tuleva vuosi on teille parempi :)

Juuri näin, monilla ei ole sitä joulupöytää minne mennä jouluksi syömään ja jopa saada lahjoja sukulaisitla.

Vierailija kirjoitti:

Työtön yh, odottaa viidettä lastaan, 17v tyttärellä 2-vuotias poika. Miksei yllätä yhtään?

Tämä vetää jo sanattomaksi. Itse aiheutettu kurjuus ja elämänhallinan ongelmat vain siirtyvät sukupuolelta toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa auttaa, niin monessa kaupungissa järjestetään Joulupuu-keräyksiä lapsille, ja lahjat jaetaan sosiaalitoimen/lastensuojelun kautta. Eli kaikki lahjan saavat lapset on noiden toimien piirissä oikeasti.

https://joulupuu.org

No eipä se tämäkään toimi. Tuttu rouva myi tämän kautta saaneensa lahjat, baarireissun niillä kustansi.

Itse olisin ahdinkovuonna saanut tuolta lahjakortin ruokakauppaan. Tarpeeseen olisi tullut, mutta sekin katosi ihmeellisesti lahjan toimittajan taskuun. Itku kurkussa aikoinaan koitin selvittää mihin sekin apu katosi,mutta sossu ei osannut sanoa kuka sitä lähti tuomaan, mutta matkalle jäi..

Nyt kun meillä menee hyvin niin hopelle itse lahjoitan.

Hopen lisäksi olen harkinnut lahjoittamista koulujen kerhoille tai päiväkodeille. Kun perheen tilanne ei ole hallussa, vanhemmat tosiaan myyvät vaikka lasten lelut. Jos lapset saavat leikkiä ihanilla leluilla tasapuolisesti päiväkodissa ja kerhoissa, eikö se ole tasa-arvoa? Köyhillä ei ole varaa kaikkiin ulkovaatteisiin, entä jos sellaiset olisi päiväkodissa päällä? Entä jos koululta saisi ne sukset joita vanhemmilla ei ole varaa ostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön yh, odottaa viidettä lastaan, 17v tyttärellä 2-vuotias poika. Miksei yllätä yhtään?

Tämä vetää jo sanattomaksi. Itse aiheutettu kurjuus ja elämänhallinan ongelmat vain siirtyvät sukupolvelta toiselle. 

Mä sanon suoraan, mutta mua ei noi keräykset oikein nappaa. Voisin lahjoittaa suoraan, jos tuntisin sopivan kohteen. Tuntuu, että haalitaan hirveät kasat jotain ja ei ollakaan niin köyhiä. Olen oikeassa elämässä tavannut lapsiperheitä ja jopa vanhuksia, jotka kerjää hyväntekeväisyyttä vain saadakseen itselleen etuja kaiken muun varallisuuden päälle. Toinen vaihtoehto on, että joku säälittävä mamma myy lapsille tarkoitetut tavarat huumeiden tai viinan takia.

Näistä kerjäävistä eläkeläisistä hyvä esimerkki on sukulaisnainen, jolla asunnossa oli pieni tulipalo ja menetti siinä yhteydessä 40 vuotta vanhoja räsyjä huonekalujaan. Hirveä poru köyhyydestä ja surkeudesta. Jopa kirkosta sai maksusitoumuksen huonekaluliikkeeseen. Joku järjestö lahjoitti uuden telkun jne. Köyhä leski, huonekalutkin tuhoutuneet, kun ei kotivakuutus korvaa... Joopa joo. Tiedän 100%, että sai tosi hyvät rahat vakuutuksesta, saa omaa ja puolisosta jäänyttä eläkettä yli 3000 ja varallisuutta on lähemmäs miljoona.

Vierailija kirjoitti:

Jos talous on tiukilla ja tulee sairaalakäyntejä, toimeentulotukena ne maksetaan joten ne ei taloudellisesti tiukenna yhtään. Jos rasitus on henkistä, kirjoitetaan se eikä satuilla että käy ennestään heikon talouden päälle.

Minä harkitsin tuon avun hakemista, mutta sitten mietin, että mulla on kuitenkin vanhemmat, jotka auttavat. En kehtaa pyytää, kun varmasti on paljon sellaisia, joilla ei ole tukiverkkoja lainkaan.

Joku täällä sanoi, että lääkkeet ja lääkärikäynnit korvataan toimeentulotuesta. Meillä tilanne on se, että tuloni ovat 2e verran yli toimeentulotukeen oikeuttavan rajan. Näin ollen maksan omat ja lapseni lääkkeet ja lääkärikäynnit itse. Toimeentulotuella saisin käytännössä saman rahan ja nämä mainitut ilmaiseksi.

Tilanteeni on toki väliaikainen, onneksi. Mutta jos minulla olisi mahdollisuus lahjoittaa joskus johonkin, lahjottaisin Hopeen tai joulupuuhun.

Köyhänä voisin antaa perheille ilmaista elämänhallinnan neuvontaa. Joululahjojen metsästys aloitetaan heti joulun jälkeen kun alkaa alennusmyynnit. Jätetään parit tukan värjäykset ja irtoripset väliin. Jos menee viikonloppuna 6 lonkeroa niin juodaan jatkossa vain 4. Ja sivuston perusteella aika monella on masennusta tms. mielenterveydenongelmaa, alkoholin voi lopettaa kokonaan. 

Jouluruoka on edullista, myös valmiina. Toki jos ajattelee että pöytään kuuluu kaviaaria ja shamppanjaa ja 20e/kg maksavia konvehteja niin varmasti tulee kalliiksi. Jos tekee itse, niin säästää. Ostaa juurekset isoissa pusseissa ja pakastaa loput.

Lapsille voi ostaa vaatetta joululahjaksi. Kannattaa kierrellä alennusmyyntejä, liikkeistä voi löytää edullisesti kuten netistäkin. Juuri ostin pojalle addun hupparin hintaan 25e, sattui olemaan juuri sopiva koko jäljellä.

Kierrelkää kirppareita ja selaa netin myyntipalstoja. 1v ei tajua onko saamansa lelu uusi vai käytetty. Unohtakaa aikuisten lahjat tai antakaa tyyliin lahjakortti puolison tekemään hierontaan.

Ennakoi ja mieti.

t. köyhä joka ei juo, ei polta, ei laita rahaa irtoripsiin eikä meikkeihin eikä hiusväreihin

Lahjoitan mieluummin eläinsuojelulle, sikiävät wt:t ei tartte mitään.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan mahdotonta löytää avustuspaikkaa, jossa joku ei jollain tavalla käyttäisi apua väärin. Sen ei kuitenkaan tulisi olla esteenä auttamiselle jos itsellä on mahdollisuus auttaa edes vähän, sillä apua tarvitsevia on meillä paljon. Tälläkin palstalla on joka päivä joku ketju, jossa puhutaan köyhyydestä ja vähävaraisuudesta eri tavoilla. Köyhyys on arkipäivää Suomessakin ja usein siitä kärsivät viattomat, kuten lapset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa perheensä tilanteeseen. Oli se äiti tai isä millainen tahansa ja lapsi syntynyt mihin tahansa tilanteeseen, lapsi ei voi valita kumpaakaan.

Tietenkin tällaisissa ketjuissa halutaan nostaa esille mahdollisimman kärkkäät esimerkit. Mitä itse olen noita ilmoituksia jouluavun kartalta lukenut, niin ihan tavallisia lahjatoiveita siellä on. Toisilla on kotona täysi-ikäinen lapsi ja heillekin on jotain toivottu. Kirja, sukkia, alushousut, verkkarit, tällaisia. Tuollaiset toiveet kertovat, ettei asiat ole kodissa kunnossa. On surullista ajatella, että joku joutuu pyytämään täysi-ikäiselle lapselleen jouluksi sukkia ja vielä surullisempaa, että joku toinen täällä pitää toivetta kohtuuttomana.

Köyhyyden yhteydessä puhutaan arvottomuuden tunteesta ja mitä sellainen aiheuttaa ihmiselle. Yritetään olla ihmiselle ihminen, edes jouluaikaan, ja olla sillä tavalla asiallisia, että ei ainakaan mollata ihmisiä tällaisissa asioissa. Se ei ainakaan maksa mitään, eikä sellaista käytöstapaa voi kukaan käyttää väärin. Annetaan auttajien auttaa ja tilaa avun tarpeessa oleville pyytää apua. Eihän se kuitenkaan ole keneltäkään vasten tahtoaan pois, eihän?

Samaa mieltä, mutta minusta auttajalla on oikeus vaatia, että apu tosiaan menee tarpeeseen. Suurin osa noista Jouluavun toiveista on minustakin ihan normaaleja, esim. ei ole kohtuutonta toivoa jotain villasukkia tai lapsille talvivaatteita tai kenkiä. Ongelmana näissä on ne, joille ei kelpaa hyväkuntoinen käytetty tavara (ellei sitten ole tähän jotain oikeaa syytä) ollenkaan, vaan kaiken pitäisi olla uutta ja hienoa ja merkkitavaraa. Tässä herää epäilys, että joko halutaan vaan ns. paremmat tavarat ilmaiseksi tai ja/tai harrastetaan jälleenmyyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan mahdotonta löytää avustuspaikkaa, jossa joku ei jollain tavalla käyttäisi apua väärin. Sen ei kuitenkaan tulisi olla esteenä auttamiselle jos itsellä on mahdollisuus auttaa edes vähän, sillä apua tarvitsevia on meillä paljon. Tälläkin palstalla on joka päivä joku ketju, jossa puhutaan köyhyydestä ja vähävaraisuudesta eri tavoilla. Köyhyys on arkipäivää Suomessakin ja usein siitä kärsivät viattomat, kuten lapset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa perheensä tilanteeseen. Oli se äiti tai isä millainen tahansa ja lapsi syntynyt mihin tahansa tilanteeseen, lapsi ei voi valita kumpaakaan.

Tietenkin tällaisissa ketjuissa halutaan nostaa esille mahdollisimman kärkkäät esimerkit. Mitä itse olen noita ilmoituksia jouluavun kartalta lukenut, niin ihan tavallisia lahjatoiveita siellä on. Toisilla on kotona täysi-ikäinen lapsi ja heillekin on jotain toivottu. Kirja, sukkia, alushousut, verkkarit, tällaisia. Tuollaiset toiveet kertovat, ettei asiat ole kodissa kunnossa. On surullista ajatella, että joku joutuu pyytämään täysi-ikäiselle lapselleen jouluksi sukkia ja vielä surullisempaa, että joku toinen täällä pitää toivetta kohtuuttomana.

Köyhyyden yhteydessä puhutaan arvottomuuden tunteesta ja mitä sellainen aiheuttaa ihmiselle. Yritetään olla ihmiselle ihminen, edes jouluaikaan, ja olla sillä tavalla asiallisia, että ei ainakaan mollata ihmisiä tällaisissa asioissa. Se ei ainakaan maksa mitään, eikä sellaista käytöstapaa voi kukaan käyttää väärin. Annetaan auttajien auttaa ja tilaa avun tarpeessa oleville pyytää apua. Eihän se kuitenkaan ole keneltäkään vasten tahtoaan pois, eihän?

Samaa mieltä, mutta minusta auttajalla on oikeus vaatia, että apu tosiaan menee tarpeeseen. Suurin osa noista Jouluavun toiveista on minustakin ihan normaaleja, esim. ei ole kohtuutonta toivoa jotain villasukkia tai lapsille talvivaatteita tai kenkiä. Ongelmana näissä on ne, joille ei kelpaa hyväkuntoinen käytetty tavara (ellei sitten ole tähän jotain oikeaa syytä) ollenkaan, vaan kaiken pitäisi olla uutta ja hienoa ja merkkitavaraa. Tässä herää epäilys, että joko halutaan vaan ns. paremmat tavarat ilmaiseksi tai ja/tai harrastetaan jälleenmyyntiä.

Tai sitten voisi ajatella että itse ostetaan taaperolle lahja kirpparilta parilla eurolla ja satsataan enemmän teinin lahjaan jolle materia on tärkeää. Hygienituotteita en ihan ymmärrä toiveena, eikö niitä pidä ostaa muutenkin? Kuka pärjää ilman shampoota?