Maria Nordin malliesimerkki ihmisestä, joka tietää kaiken kaikesta.

Hyvä että Päivi Nergille löytyy varahenkilö. Oltaisiin muuten ihan pulassa jos Päiville sattuis jotain.

Kaikkien alojen asiantuntija, kuitenkin vahvasti täysin huuhaamarginaalissa elämäänsä viettävä tyyppi.

Wt Nata on mielestäni myös sellainen ihminen. Mutta ehkä hän vain tuo ajatuksensa niin voimakkaasti esiin, että tuntuu ettei kenenkään muun ajatuksilla ole mahdollisuutta hänen kanssaan.

Tämä on varmasti kuitenkin täysin väärä tulkinta, sillä ei tietenkään olisi pärjännyt niin hyvin bisneksessään jos olisi täysin dominoiva muita kohtaan.

Ja ennen, kuin luulette väärin, niin todella ihailen Nataa ja arvostan sitä, kuinka on asiansa hoitanut.

Marialla on välillä oikein hyviä pointteja, ainakin jos hän ei ole asiaan liian hurahtanut. Se syyläpostaus oli aivan huippu.

Kiitos muistutuksesta. Tavallaan.

Maria Nordin kun on täsmälleen malliesimerkki kamalasta, rasittavasta ihmisestä.

Joo ja se hurahtaa suunnilleen kerran kuussa johonkin uuteen juttuun, josta tietääkin sitten aina sen jälkeen kaiken ja suurinpiirtein perustaa jonkun yrityksen aiheeseen liittyen :D

Tuosta masennuksen tuputtamisesta olen samaa mieltä rva Nordinin kanssa. Ja kyllä, asioista saa puhua neuvolassa ja kertoa. Pitää myös uskoa, jos äiti sanoo, että kaikki on hyvin. Mulla meinas hermo mennä aikanaan, nyt jo 10 vuotiaan esikoisen aikana, kun siitä masennuksesta puhuttiin joka yhteydessä. Lopulta sanoin terveydenhoitajalle, että kumma on jos en kohta masennu, kun tästä koko ajan varoitellaan. Mitään syytä en keksi, miksi siitä puhuttiin niin paljon. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä, vakituisessa työsuhteessa, pitkässä pariuhteessa, omistusasunnossa (ts. ei taloudellisia pulmia)., peruspositiivinen elämänasenne, harrastuksia, ystäviä..

Ymmärrän, että osa masentuu ja se on kamalaa. Kuitenkaan kaikki ei masennu. Antakaa lupa olla masentumatta.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta masennuksen tuputtamisesta olen samaa mieltä rva Nordinin kanssa. Ja kyllä, asioista saa puhua neuvolassa ja kertoa. Pitää myös uskoa, jos äiti sanoo, että kaikki on hyvin. Mulla meinas hermo mennä aikanaan, nyt jo 10 vuotiaan esikoisen aikana, kun siitä masennuksesta puhuttiin joka yhteydessä. Lopulta sanoin terveydenhoitajalle, että kumma on jos en kohta masennu, kun tästä koko ajan varoitellaan. Mitään syytä en keksi, miksi siitä puhuttiin niin paljon. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä, vakituisessa työsuhteessa, pitkässä pariuhteessa, omistusasunnossa (ts. ei taloudellisia pulmia)., peruspositiivinen elämänasenne, harrastuksia, ystäviä..

Ymmärrän, että osa masentuu ja se on kamalaa. Kuitenkaan kaikki ei masennu. Antakaa lupa olla masentumatta.

Mulle taas ei ole kertaakaan mainittu koko asiasta kolmen lapsen neuvolakäynneillä. Ja tuo on ainakin turha pelko, että masennuksen saisi tartutettua sillä että siitä kyselee henkilöltä, jolla ei masennusta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta masennuksen tuputtamisesta olen samaa mieltä rva Nordinin kanssa. Ja kyllä, asioista saa puhua neuvolassa ja kertoa. Pitää myös uskoa, jos äiti sanoo, että kaikki on hyvin. Mulla meinas hermo mennä aikanaan, nyt jo 10 vuotiaan esikoisen aikana, kun siitä masennuksesta puhuttiin joka yhteydessä. Lopulta sanoin terveydenhoitajalle, että kumma on jos en kohta masennu, kun tästä koko ajan varoitellaan. Mitään syytä en keksi, miksi siitä puhuttiin niin paljon. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä, vakituisessa työsuhteessa, pitkässä pariuhteessa, omistusasunnossa (ts. ei taloudellisia pulmia)., peruspositiivinen elämänasenne, harrastuksia, ystäviä..

Ymmärrän, että osa masentuu ja se on kamalaa. Kuitenkaan kaikki ei masennu. Antakaa lupa olla masentumatta.

Mulle taas ei ole kertaakaan mainittu koko asiasta kolmen lapsen neuvolakäynneillä. Ja tuo on ainakin turha pelko, että masennuksen saisi tartutettua sillä että siitä kyselee henkilöltä, jolla ei masennusta ole.

No se kommentti olikin sitä kuuluisaa sarkasmia. Kun kyllästyy siihen, että jää levy päälle.

Nro 7 jatkaa.. Loppuraskaudessa olo oli tukala ja nukkuminen hankalaa (niinkuin aika monella just on). Tämän terveyssisar käsitti niin, että mulla on uniongelmia joihin pitää puuttua. En tiedä mitä se on sinne papereihinsa kirjannut, mutta minulle kannettiin nukahtamialääkkeitä sairaalassa ja vielä jälkitarkastuksessa tarjottiin reseptiä. En ollut siihen mennessä enkä koskaan sen jälkeenkään mitään unilääkkeitä tarvinnut enkä käyttänyt. Ei sillä, että niissä mitään pahaa olisi, mutta kummastutti.

Niin ja nukuin jo sairaalassa kuin pieni porsas kun sain vauvan ulos itsestäni.