Jos olisit koko aikuisikäsi ollut tekemättä MITÄÄN, lähtisitkö opiskelemaan ja rakentamaan uraa NYT?
Jos siis olisit esimerkiksi sairauden tai vaikkapa lorvikatarrin vuoksi ollut tekemättä päivääkään töitä ja opiskelematta peruskoulun jälkeen yhtään mitään, lähtisitkö opiskelemaan/luomaan uraa nyt? Vai jäisitkö elelemään tukien varassa loppuelämäksesi?
Ja ikäsi?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Tarrviitsen uniaapnea todiistukseen ja hengiityslaittteeeen.
Oleen aiina peläännyt hammaslääkäriä mytt sueellä varsiinkin on alaleulaa ihan vtuillaaan.
En minä urista tiedä, mutta töihin voisi mennä.
Lähtisin. Vaikka joku ammattikoulututkinto, jonka voisi suorittaa kohtalaisen nopeasti ja päästä kiinni työelämään. Voisin alkaa vaikka siivoojaksi tai lähihoitajaksi. Siitä olis hyvä ainakin aloittaa, jos ei olisi MITÄÄN aikaisempaa koulutusta ja työkokemusta. Jos lisäopiskelu vielä kiinnostaisi, niin hyvin voisi sitten amispohjalta hakea opiskelemaan.
Olen 29-vuotias.
Mahdoton ajatuskin, että olisin vain lorvinut reilu parikymmentä vuotta..
Opiskelin aikuisena toisen ammatin itselleni ja tykkäsin opiskelusta. Jos töitä ei olisi jo nyt yli tarpeen, niin voisin hyvinkin opiskella vielä jotakin. Hyviä vaihtoehtoja on kyllä muutamiakin ja niistä jokaisesta saisi kannattavat yritykset voimaan jo opiskeluaikana.
N44, yrittäjä
No mieluummin nyt kuin vielä myöhemmin.
En ole tässä muutamiin vuosiin tehnyt hirveän paljon mitään mikä veisi oikeasti elämässä eteenpäin, ei sillä ettenkö olisi kouluihin hakenut. Jos nyt kuitenkin vapautuisin täysin mielenterveysongelmistani ja pääsisin kouluun jollekin kiinnostavalle alalle niin tietysti menisin sinne ilomielin.
Tosi vaikea eläytyä tilanteeseen, koska en ole ollut elämässäni päivääkään työttömänä ja identiteettini on vahvasti kytköksissä ammattiin, jossa olen aidosti hyvä. Pahoin pelkään, että jos en olisi tehnyt aikuisiällä mitään, olisi nuoruuden ujous muuttunut invalidisoivaksi ihmisarkuudeksi.
N41.
Mikä työkkärititäti täällä taas utelee näitä.
Ottaisin tuet ja tekisin mitä lystään.
Yliopistoa ja töitä takana n. 25v.
T. 55v
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tuet ja tekisin mitä lystään.
Yliopistoa ja töitä takana n. 25v.T. 55v
Korjaan: 35v töitä ja yo.ta.
Vaikea kuvitella, että olisin lorvinut, joten en oikeastaan osaa vastata.
Lorvinta on ihanaa ja korvaa monin verroin se, ettei työkkärimasseilla eläessä yleensä ole varaa luksustuotteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarrviitsen uniaapnea todiistukseen ja hengiityslaittteeeen.
Oleen aiina peläännyt hammaslääkäriä mytt sueellä varsiinkin on alaleulaa ihan vtuillaaan.
Siiis nuoruuuteni oleeen eläänytt on mennnyt. Kylllä esiim tulii seuraiiltua viherahoaa niin kylllä ihmetteliin kokoaika.
Kyllä vaihtelu virkistää! Ja niin me pikkuhiljaa muututaan kun vuosia tulee, arvojärjestys muuttuu ym. eli jos lorvija haluaa vaihtaa elämäntyyliä niin ilman muuta.
Olen lorvinut ja ollut tekemättä mitään. Korkein koulutus on ylioppilastodistus ja työkokemusta yhteensä vajaa vuosi. Nyt kun ikää on lähes nelikymmentä en todellakaan enää lähde mihinkään. Jos joku soittaa ja tarjoaa järkevää työtä niin voin mennä, mutta muuten tukien varassa eläminen on ainut tulevaisuuden suuntani.
Peruskoulun olen käynyt. Tuilla elän paremmin kuin pienipalkkalaisena. Ja tämä ei ole minun syytäni et tukis tulee joka suunnasta. Sori kateelliset. N43
Ap, mielenkiintoista että yhdistät sairastamisen lorvailuun. Niinpä toivon täydestä sydämestäni, että sairastut niin pahasti, että pääset kokeilemaan millaista on lorvailla todella sairaana.
Mä menisin ajaa taksia omaan piikkiin.
Lorvin mutta en tukien varassa vaan sillä mitä mulla nyt sattuu olemaan, osaan elää äärimmäisen pienillä menoilla joten riittää vähintään kymmeneksi vuodeksi. Jos jotain töitä ilmaantuu, kiva, jos ei niin sitten ei, aktiiviseksi työnhakijaksi en kyllä ala. Jotain vois opiskellakin kyllä joo, en nyt vaan tiedä mihin lähtisi.
Tarrviitsen uniaapnea todiistukseen ja hengiityslaittteeeen.