terve ap

mulla oli sama tilanne. Työpaikat vaihtui, kouluja tuli käytyä.

Silti en ollut tyytyväinen mihinkään.

On lapsia ja hyvä mies. Talo ja perusturvattu elämä.

Ahdistuksen määrä oli vakio, riippumatta siitä mitä tapahtui.

Se oli semmoista pientä taustalla asuvaa tyytymättömyyttä.

Aina löytyi joku pieni asia jonka korjaamalla sai asian paremmaksi.

Tosin vain viikoksi, sitten aina tajusin ettei tämä ollutkaan se juttu.



En tiedä onko perusongelma teillä sama kuin minulla.

parisuhde ei kumminkaan ollut hyvä vaikka halusin niin ajatella.

Jotenkin en oikeasti " rakastanut" vaikka rakastin kumminkin, ehkä

ennemminkin turvallisena ystävänä.



Miehen aloitteesta (meilläkin) kävimme läpi omia toiveita ja mielipidettä nykyisestä.



oli muuten mies löytänyt seksipalstalta jonkun terapeutin neuvoja

joiden kanssa mitetimme asiaa.



Joka tapauksessa yrittäkää kartoittaa realistinen tilanne

rakkautenne tasosta ja oikean onnenne määrästä ja laadusta.



Ainakin meillä on se aitous löytynyt ja olen oikeasti onnellinen vaikka

taas tuli tilattua väärän väriset verhot ;)

(jotka muuten olis pari vuotta sitten aiheuttaneet laajemman

konfliktin)



onnea matkaan