Olin varma,että saan pojan ja sikiö onkin tyttö. Tuntuu ihan kamalalta, mutta olen pettynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä jotenkin kovasti toivoin poikaa. Mulla on ollut kaksi pikkuveljeä, joita aina hoidin ja he olivat mulle tosi tärkeitä. Meillä oli ikäeroa 12v ja 14v. Poikien lelut, jutut jne tuli tutuksi.

Lapsi on kyllä se, kuka meidän perheeseen kuuluukin tulla.

Olin ihan varma, että tämä lapsi on poika.

Tänään kuitenkin sain tietää hänen olevan tyttö. Mä koen itseni ihan paskaksi ihmiseksi, kun mä päästin ihan muutaman pettymyksen kyyneleen.

Tottuuko tähän?

Jos lapsellasi todetaan sydänvika tai hän on down-lapsi. Sitten tiedät jotain elämästä ja lopetat tällaisen tyhjänpäiväisen naukumisen.

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Siunattu kirjoitti:

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Ne on kuule ne siittiöt jotka määrää lapsen sukupuolen että ihan miehesi vika.

Siunattu kirjoitti:

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Mikset usko että tyttö halailisi sinua ja kertoisi rakastavansa...?

Kaksi keskenmenoa saaneena ja kolmatta pelkäävänä en nyt yhtään kykene samaistumaan tuohon suruun. :( Kun sais sen yhden lapsen, elävän.

Koko raskausaikana minulla oli vuorenvarma käsitys, että poika sieltä tulee. Mitä isommaksi vatsa kasvoi, sitä varmempia kaikki (myös ammatti-ihmiset) olivat että odotan tyttöä. Yllätyin omista tunteistani ja yhden illan itkujen jälkeen ryhdyin aktiivisesti työstämään ajatusta, että meistä tulee pienen tytön vanhempia. Kun laskettu aika koitti, olin oikeasti innoissani ihan kummasta vaan sukupuolesta.

Poikahan sieltä tuli.

Vielä ehdit sekoittamaan tytön luontaisen identiteetin kohtelemalla sitä kuin poikaa ja uskottelemalla, ettei se voi oikeasti tietää sukupuoltaan, ennenkuin on aikuinen ja tarpeeksi aivopesty...

Nykyään kaikki on mahdollista...

Vierailija kirjoitti:

Mä näin itseni poikien äitinä. Olin varma, että saan kolme poikaa. Esikoisen piti olla Aleksi. Jokaisen kolmen lapseni raskausaikana hypistelin poikien vaatteita ja olin varma, että poikahan se sieltä tulee.

No, mulla on kolme tyttöä. Kolme tervettä lasta. Kolme maailman rakkainta ja täydellisintä ihmistä. Enkä pois vaihtaisi. En olisi halunnut mitään muuta.

Lapsen synnyttyä sitä sukupuolta ei edes ajattele enää sillätavalla mitä ehkä ajattelet nyt.

Millä meriiteillä joku av-matami puskee itestään ulos kolme maailman täydellisintä ihmistä? Ymmärrän että rakkaita ovat mutta liika lässytys on liikaa.

Ihan todellako joku pitää omia mukuloitaan maailman täydellisimpinä ihmisinä?! Ette kai te sentään ääneen tollassia juttele?

Porvoon poikia?

Vierailija kirjoitti:

Siunattu kirjoitti:

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Mikset usko että tyttö halailisi sinua ja kertoisi rakastavansa...?

No siis tarkoitin, että suhde tyttöön olisi varmasti erilainen. En tarkoittanut että ei olisi läheinen ym. Äiti ja poika suhde on erilainen, kuin äiti ja tyttö. Yleensä. Toki poikkeuksia löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on rakkainta maailmassa. Paras, enkä häntä vaihtaisi. Silti nyt tytön ollessa jo 13-vuotias, saatan edelleen olla sisimmässäni vähän kateellinen jollekin, jolla on poika. Jossain syvällä elää se katkeruus, miksi mun ei anneta olla pojan äiti.

Älkää käsittäkö väärin. En lastani vaihtaisi ja hän on todella fiksu ja ihana.

Miksi ihmeessä? Kuulostaa ihan oudolta minusta.

Minulla on kumpiakin, ja kaikkien kohdalla olen sukupuolen kuultuani ollut vähän haikea sen toisen vaihtoehdon takia. Mutta sitten kun lapsi syntyy, se on juuri hän, jonka piti tullakin.

Siunattu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siunattu kirjoitti:

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Mikset usko että tyttö halailisi sinua ja kertoisi rakastavansa...?

No siis tarkoitin, että suhde tyttöön olisi varmasti erilainen. En tarkoittanut että ei olisi läheinen ym. Äiti ja poika suhde on erilainen, kuin äiti ja tyttö. Yleensä. Toki poikkeuksia löytyy. 

Siis mitä sä sekoilet? Miten on erilainen suhde äidillä ja tyttärellä kuin äidillä ja pojalla? Ihan mielenkiinnosta kyselen. Ja joo, olen tosiaan kahden tytön äiti. Meinaatko, että äidin ja tyttären välit olisivat jotenkin etäisemmät kuin äidillä ja pojalla? Ei ainakaan minusta tunnu siltä.

Me harkittiin lastentekoa tosi pitkään.Mies halusi lasta enemmän kuin minä. Oltiin yhdessä 8v,ennen yritystä. Keskusteltiin asiasta paljon ennen yritystä,ja pohdittiin myös sitä vaihtoehtoa,jos lasta ei tulisikaan. Mies toivoi poikaa niin kovasti ja oli raivoissaan ja pettynyt kun esikoinen olikin tyttö. Myös toinen lapsi oli tyttö. Mies lähti synnytyssalista ovet paukkuen. Kaikille maailman muille ihmisille syntyy poikia ja hän saa tyttöjä. Jos olisin pystynyt, olisin varmasti tappanut hänet (mieheni) sielä synnytysalissa.

Kaikenlaiset sitä saavatkin lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Me harkittiin lastentekoa tosi pitkään.Mies halusi lasta enemmän kuin minä. Oltiin yhdessä 8v,ennen yritystä. Keskusteltiin asiasta paljon ennen yritystä,ja pohdittiin myös sitä vaihtoehtoa,jos lasta ei tulisikaan. Mies toivoi poikaa niin kovasti ja oli raivoissaan ja pettynyt kun esikoinen olikin tyttö. Myös toinen lapsi oli tyttö. Mies lähti synnytyssalista ovet paukkuen. Kaikille maailman muille ihmisille syntyy poikia ja hän saa tyttöjä. Jos olisin pystynyt, olisin varmasti tappanut hänet (mieheni) sielä synnytysalissa.

Hyi helvetti, millainen ihminen pystyy tuollaiseen oman (toivotun) lapsen synnyttyä? Ihan kakara tuo mies ilmeisesti itsekin, toivottavasti on aikuistunut.

Huomaa, että joiltakin täälä puuttuu se elämänkokemus selkeesti. Äitien ja tyttärien suhteet ovat monimutkaisempia ja riitaisempia kuin äidin ja pojan. Suurin osa kavereiden ja tuttujen äideistä ovat napit vastakkain viim. murrosiässä ja se johtuu juurikin siitä että kumpikin samaa sukupuolta. Siinä on ihan omat haasteensa, toisin kuin äiti ja poika suhteessa. Missä sitä ns. piilokilpailua ei ole yhtään. 

Ei sitä tytärtä silti vähemmän rakasta kuin poikaa, tietenkään. Siinä on vaan ihan eriasteiset haasteet kuin äitien ja poikien suhteessa. Pojat kunnioittavat enemmän äitejään verrattuna isään. Ja äiti on se keltä sitä tukee haetaan. Kun taas tytöt hakee sitä useimmiten isältä. Jo pienet pojat ovat rakastuneita äiteihinsä kun taas tyttäret isiinsä. Jos ette ole tälläisistä asioista tietoisia niin missä tynnyrissä olette kasvaneet?? 

Tämä on hyvin klassista. Toki poikkeuksia löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Siunattu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siunattu kirjoitti:

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Mikset usko että tyttö halailisi sinua ja kertoisi rakastavansa...?

No siis tarkoitin, että suhde tyttöön olisi varmasti erilainen. En tarkoittanut että ei olisi läheinen ym. Äiti ja poika suhde on erilainen, kuin äiti ja tyttö. Yleensä. Toki poikkeuksia löytyy. 

Siis mitä sä sekoilet? Miten on erilainen suhde äidillä ja tyttärellä kuin äidillä ja pojalla? Ihan mielenkiinnosta kyselen. Ja joo, olen tosiaan kahden tytön äiti. Meinaatko, että äidin ja tyttären välit olisivat jotenkin etäisemmät kuin äidillä ja pojalla? Ei ainakaan minusta tunnu siltä.

Ja suoraan tunteisiin. 

Isäntyttönytjaaina kirjoitti:

Huomaa, että joiltakin täälä puuttuu se elämänkokemus selkeesti. Äitien ja tyttärien suhteet ovat monimutkaisempia ja riitaisempia kuin äidin ja pojan. Suurin osa kavereiden ja tuttujen äideistä ovat napit vastakkain viim. murrosiässä ja se johtuu juurikin siitä että kumpikin samaa sukupuolta. Siinä on ihan omat haasteensa, toisin kuin äiti ja poika suhteessa. Missä sitä ns. piilokilpailua ei ole yhtään. 

Ei sitä tytärtä silti vähemmän rakasta kuin poikaa, tietenkään. Siinä on vaan ihan eriasteiset haasteet kuin äitien ja poikien suhteessa. Pojat kunnioittavat enemmän äitejään verrattuna isään. Ja äiti on se keltä sitä tukee haetaan. Kun taas tytöt hakee sitä useimmiten isältä. Jo pienet pojat ovat rakastuneita äiteihinsä kun taas tyttäret isiinsä. Jos ette ole tälläisistä asioista tietoisia niin missä tynnyrissä olette kasvaneet?? 

Tämä on hyvin klassista. Toki poikkeuksia löytyy. 

Ok, kivasti mutuiltu. Voi luoja.

Olisit abortoinut niin ei tarvitsisi kantaa kaunaa ja vihata häntä. Nyt sinun olisi parasta mennä terapiaan, että pystyt olemaan hyvä vanhempi epätoivotulle sukupuolelle.