Olin varma,että saan pojan ja sikiö onkin tyttö. Tuntuu ihan kamalalta, mutta olen pettynyt.

aijajiajiiaj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siunattu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siunattu kirjoitti:

Toivoin tyttöä ekasta, mutta tuli poika..Toivoin toisesta tyttöä, mutta taas poika. En voi kieltää, etteikö pettymysten fiiliksiä olisi tullut, mutta pahinta oli kun mieskin pettyi. Hän olisi halunnut pojan ja tytön. Tuli vähän semmonen " Anteeksi nyt vaan kun saan vaan poikia" olo..

Mutta se miten paljon poika lapsi on minulle opettanut ja kuinka paljon rakkautta suonut..En voi olla kuin onnellinen ja erityisen siunattu <3 Poika rakastaa minua (esikoinen siis, toinen vasta vauva) niin paljon. Joka päivä antaa pusuja, haleja ja kehuu kuinka äiti on kaunis, rakas ym..En olisi ikinä uskonut että saan näin paljon rakkautta! En usko että sama olisi ollut tytön kanssa. Meillä kuuluukin olla näin. Jos olisin saanut sen haluamani tytön en tiedä olisinko oppinut mitään elämästä. Pettymykset kuuluu asiaan, mutta niiden kääntyminen parhaanpäin onkin aivan ihana asia.. Et kasva kun elämä on helppoa, haasteet kasvattaa.  

Mikset usko että tyttö halailisi sinua ja kertoisi rakastavansa...?

No siis tarkoitin, että suhde tyttöön olisi varmasti erilainen. En tarkoittanut että ei olisi läheinen ym. Äiti ja poika suhde on erilainen, kuin äiti ja tyttö. Yleensä. Toki poikkeuksia löytyy. 

Siis mitä sä sekoilet? Miten on erilainen suhde äidillä ja tyttärellä kuin äidillä ja pojalla? Ihan mielenkiinnosta kyselen. Ja joo, olen tosiaan kahden tytön äiti. Meinaatko, että äidin ja tyttären välit olisivat jotenkin etäisemmät kuin äidillä ja pojalla? Ei ainakaan minusta tunnu siltä.

Ja suoraan tunteisiin. 

Tai sitten ei.

Isäntyttönytjaaina kirjoitti:

Huomaa, että joiltakin täälä puuttuu se elämänkokemus selkeesti. Äitien ja tyttärien suhteet ovat monimutkaisempia ja riitaisempia kuin äidin ja pojan. Suurin osa kavereiden ja tuttujen äideistä ovat napit vastakkain viim. murrosiässä ja se johtuu juurikin siitä että kumpikin samaa sukupuolta. Siinä on ihan omat haasteensa, toisin kuin äiti ja poika suhteessa. Missä sitä ns. piilokilpailua ei ole yhtään. 

Ei sitä tytärtä silti vähemmän rakasta kuin poikaa, tietenkään. Siinä on vaan ihan eriasteiset haasteet kuin äitien ja poikien suhteessa. Pojat kunnioittavat enemmän äitejään verrattuna isään. Ja äiti on se keltä sitä tukee haetaan. Kun taas tytöt hakee sitä useimmiten isältä. Jo pienet pojat ovat rakastuneita äiteihinsä kun taas tyttäret isiinsä. Jos ette ole tälläisistä asioista tietoisia niin missä tynnyrissä olette kasvaneet?? 

Tämä on hyvin klassista. Toki poikkeuksia löytyy. 

Olen 50 v. nainen, enkä ole koskaan riidellyt äitini kanssa, milloin se pitäisi aloittaa?

Sun lapses ei oo sun"pikkuveli" tai "pikkusisko". Luuletko että loises hoitaminen on sama asia kuin "pikkuveljen vahtiminen"?

Et oo kamala ihminen, inhimillistä on pettyä jos on toivonut jotain, mitä ei saakaan. Tunne menee ohi ja kyllä sä siihen poikaan vielä rakastut.

Ps Suosittelen. tekemään nyt mahdollisimman paljon asioita, joista pidät ja ottamaan aikaa itselle ennen lapsen syntymää. Sitten se oma aika voi olla kortilla...

Voi juma. Varmaan joo sinänsä ihan normaaleja tunteita jos on omassa päässään varma jostain sukupuolesta, mutta vähän kummaahan se on, ottaen huomioon että vauva voi olla kumpi vaan.