Kuinka moni pitää yhteyttä vamhempiinsa vain velvollisuudentunnosta?

Äitini on sairas ja kivulloinen. Keskustelut rajoittui vain kipuihin ja kurjuuteen ja valitukseen. Ymmärrän toki että elämänsä on rankkaa, mutta vierailuista jää pitkäksi aikaa huono olo. Käyttäytyy myös ikävästi isääni kohtaa ja rajoittaa hänen elämäänsä. On kroonisesti phantuulinen.786 Joudun viikottain pakottamaan itseni tunnin vierailulle heidän luokseen.

Näin se vähän mullakin on. Ja vanhemmissani ei ole yhtään mitään vikaa, ei vaan ole jotenkin mitään yhteistä enää. Siinä sitä sitten pönötetään vaivautuneina kahvipöydässä ja yritetään väkisin vääntää juttua vaikka säästä tai päivänpolitiikasta.

Apua!

Onneksi meillä on edes yhteistä tekemistä (joo sitä pitää keksiä itse) ja lastenlastenlapset.

Mä oon viime aikoina ehtinyt paremmin kehitellä vanhemmilleni aina välillä jotain kivaa menoa. Välillä meen itsekin mukaan, välillä en. Tekee hyvää niille, etteivät jää pelkästään 4 seinän sisälle. Suosittelen.

En jaksa pitää yhteyttä. Suhde vanhempiin on ollut pettymys.

Äiteen kanssa soitellaan ja naureskellaan omille tyhmille jutuille miltei päivittäin.

Isälle soitan vain isänpäivänä.

Hoiti aikanaan asiat siihen malliin.

M38

Yhden kanssa jutustelen mukavasti harmittomista aiheista. Toisen kanssa kuuntelen monologia hänen asioistaan ja yritän väistellä vaatimuksia siitä mitä minun pitäisi tehdä. Kummallekaan en puhu omista asioistani, etteivät he vain tulisi ajatelleeksi että ovat ehkä joskus tehneet jotain väärin. 

Muutin kotoa pois -91 vanhemmat on viimeks soitelleet -96 koskaan ei ole käyneet mun luona. Käyn jokavuosi silti heidän luonaan, viimeksi kun kävin niin äiti lähti samantien kauppaan. Ajattelin pitää taas hieman taukoa.

Riitaa meillä ei ole mut vituttaa heidän välinpitämättömyys

Vierailija kirjoitti:

Muutin kotoa pois -91 vanhemmat on viimeks soitelleet -96 koskaan ei ole käyneet mun luona. Käyn jokavuosi silti heidän luonaan, viimeksi kun kävin niin äiti lähti samantien kauppaan. Ajattelin pitää taas hieman taukoa.

Riitaa meillä ei ole mut vituttaa heidän välinpitämättömyys

Minä ainakin sanoisin suoraan jos omat vanhemmat käyttäytyisivät noin. Eivät varmaankaan olleet myöskään hyviä vanhempia lapsuudessasi?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon viime aikoina ehtinyt paremmin kehitellä vanhemmilleni aina välillä jotain kivaa menoa. Välillä meen itsekin mukaan, välillä en. Tekee hyvää niille, etteivät jää pelkästään 4 seinän sisälle. Suosittelen.

Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole hyväkuntoisia tai muuten vaan halukkaita lähtemään kotoa yhtään mihinkään. Omani eivät kyläile meillä, vaikka asumme vain 6 kilometrin päässä heistä. Olettavat kuitenkin, että käymme koko perhe viikottain ”velvollisuusvierailulla” . Jos joku jää kotiin, heti valitetaan ettei näköjään isovanhemmat kinnosta. No arvatkaas kiinnostaako teinejä lähteä kuuntelemaan elämän ja maailman kurjuutta sinne. Todella negatiivinen ja katkera ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu ettei muita tunteita juuri ole? Odotatko vanhempiesi poismenoa, jotta vapautuisit?

Todellakin odotan! T. Väkivaltaisten hirviövanhempien lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu ettei muita tunteita juuri ole? Odotatko vanhempiesi poismenoa, jotta vapautuisit?

Todellakin odotan! T. Väkivaltaisten hirviövanhempien lapsi

Pidätkö kuitenkin yhteyttä heihin? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Äiteen kanssa soitellaan ja naureskellaan omille tyhmille jutuille miltei päivittäin.

Isälle soitan vain isänpäivänä.

Hoiti aikanaan asiat siihen malliin.

M38

Mun isä ”hoiti” lapsensa niin ikimuistoisesti hakaten ja alistaen että viimeksi olen puhunut sille v. 2006.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu ettei muita tunteita juuri ole? Odotatko vanhempiesi poismenoa, jotta vapautuisit?

Todellakin odotan! T. Väkivaltaisten hirviövanhempien lapsi

Pidätkö kuitenkin yhteyttä heihin? Miksi?

No, miten sen ottaa. En pidä itse yhteyttä mutta vanhemmat lsittelee haukkumis- ja ukailuviestejä ja kirjeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon viime aikoina ehtinyt paremmin kehitellä vanhemmilleni aina välillä jotain kivaa menoa. Välillä meen itsekin mukaan, välillä en. Tekee hyvää niille, etteivät jää pelkästään 4 seinän sisälle. Suosittelen.

Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole hyväkuntoisia tai muuten vaan halukkaita lähtemään kotoa yhtään mihinkään. Omani eivät kyläile meillä, vaikka asumme vain 6 kilometrin päässä heistä. Olettavat kuitenkin, että käymme koko perhe viikottain ”velvollisuusvierailulla” . Jos joku jää kotiin, heti valitetaan ettei näköjään isovanhemmat kinnosta. No arvatkaas kiinnostaako teinejä lähteä kuuntelemaan elämän ja maailman kurjuutta sinne. Todella negatiivinen ja katkera ilmapiiri.

Tuttua. Viimeksi viikonloppuna vielä kotona asuva just yliopistossa aloittanut poika jäi kirjoittamaan esseetä eikä lähtenyt mummolaan. "Sitä ei enää akateemista tämmöinen mummo näemmä kiinnosta... On se surullista. Käyköhän se enää ikinä." Siis se jäi kerran kotiin. Yhden kerran. Kirjoittamaan 2500 sanan esseetä.

No osittain ehkä pidän. Osittain taas siksi, että se on itselleni tärkeää sitä kautta, millainen ihminen tahdon olla ja miten haluan minimoida riskin, että katuisin joskus jos en olisi pitänyt yhteyttä. Vanhempani ovat jo pitkään olleet melko välinpitämättömiä ja etäisiä minua kohtaan ja tapaamisissa sekä puheluissa on usein aika väkinäinenkin tunnelma, mutta em. syistä en aio luovuttaa vaan jatkan samaan malliin niin kauan kun he vielä elossa ovat. He ovat kuitenkin äitini ja isäni ja sitä kautta välitän heistä kaikesta huolimatta. Ja lisäksi itselläni on tosiaan sellainen arvomaailma, jossa perhe on hyvin korkealla ellei jopa korkeimmalla tärkeysjärjestyksessä.

Mun vanhemmista elossa on vain isä, ja hän on läheinen ja rakas. Eli häneen pidän ahkerasti yhteyttä. Sen sijaan isoisäni (äidin isä) on vielä elossa ja täytyy sanoa että häneen todellakin pidän yhteyttä vain velvollisuudesta. Itsekäs, itsepäinen ja itsekeskeinen, runsaasti alkoholia kuluttava, kaiken tietävä ja virheetön isoisäni on niin sietämätön tyyppi että pysyn mieluummin hänestä sopivalla etäisyydellä. Eipä hän minusta tai muista naispuolisista lapsenlapsistaan juurikaan välitä. Veljeni, mieheni ja poikani ovat hänestä paljon mielenkiintoisempia. Naiset kelpaavat kahvinkeittoon ja muihin kotitöihin, joihin voi sitten suhtautua arvostelevasti (kahvi on liian vahvaa/laihaa, ruoka suolatonta, pöytä pyyhitty huonosti jne)

Voi jos olis lämpimät rakastavat vanhemmat, niin pitäisin yhteyttä tiuhaan! Mutta on vaan välinpitämättömät piittaamattomaat itsekkäät paskat, joita ei omat lapset tai lapsenlapset kiinnosta yhtään. Niin on vähäistä kiinnostus että 10v mennyt ja eivät ole käyneet tai halunneet heillä käytävän. Tänä aikana syntynyt kolme lastenlasta joita eivät ole nähneet KOSKAAN. Ristiäisiinkään eivät viitsineet tulla, ”joutavanpäiväinen puolituntinen” ei kiinnostanut heitä. No muttaheillä on toki kaikkea tärkeempää niinkuin telkkarin katselu ja öö, no telkkarin katselu.

Mutsini kanssa sellainen katkera kitisijä. Kuka jaksaa kuunnella ainaista ulinaa. Onko tämä joku sukupolvikysymys vai tuleeko minustakin vanhana katkera valittaja.

Vierailija kirjoitti:

Näin se vähän mullakin on. Ja vanhemmissani ei ole yhtään mitään vikaa, ei vaan ole jotenkin mitään yhteistä enää. Siinä sitä sitten pönötetään vaivautuneina kahvipöydässä ja yritetään väkisin vääntää juttua vaikka säästä tai päivänpolitiikasta.

Vähän sama. Vanhemmissani ei todellakaan ole mitään vikaa, vaikka aika myötähävettävän tyhmät jutut ja huumori heillä onkin. Kuitenkin hyviä ja tavallisen mukavia ihmisiä ovat.

Koen kuitenkin vierailut pakkopullana, enkä jaksaisi kauheasti jutella heidän kanssaan.

Ärsyttää myös monet heidän tapansa, kuten äänekäs ja estoton piereskely.

Tykkään enemmän miehen sukulaisista, kun heillä sentään on käytöstapoja ja heidän kanssaan riittää juteltavaa.