Suhde ongelmissa, vauva tulossa

Tee abortti ja jätä se sika.

Miten ihmiset joutuvat tällaisiin tilanteisiin...

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset joutuvat tällaisiin tilanteisiin...

Jos raskautta tarkoitat, ihan tietoisesti on päädytty, ei jouduttu. Ja molemmille lapsi edelleen toivottu ja haluttu, päädyttiin eroon tai ei. -ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset joutuvat tällaisiin tilanteisiin...

Normi wt-meininkiä

Ei ole mitään syytä erota, normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä erota, normaalia elämää.

Kerrohan lisää. En ole tottunut ajatukseen että parisuhteen kuuluisi olla rakkaudeton. -ap

Vauvan saaminen on iso kriisi. Koska ongelmanne alkoivat?

Halut nollissa, kai teillä on ollut muutakin yhteistä kuin seksi?

Pahuuden puuttuminen on sairauden puuttumiseen eli terveyteen verrattava asia! Ei kannata pitää itsestäänselvänä, että vauvalla on kaksi tervettä vanhempaa. Lasta voi rakastaa vaikkei puolisot rakastaisi toisiaan, ja käytännön syistä pitäisin miehen kuvioissa.

Ei aikuiset ihmiset ole mitään puolikkaita, vaan kokonaisia ihmisiä. Aivan hyvin voi lukea ja harrastaa omia juttuja. Ei suhteen pitäisi olla poikkeustila, jossa ollaan varpaillaan tai typistettynä, vaan voi olla oma itsensä.

Ei hätää, harrastatte vain käänteistä seksiä ja mies imaisee sikiön takaisin penikseen.

Oliko "vauvaprojekti" yhteinen päätös?

Meillä ainakin raskaus vei kaikki halut. Rakkautta oli mutta haluja vain ei. Minkäs teet.

Jos rakkauskin katoaa niin kuulostaa aika huolestuttavalta.. miten pitkään olette olleet yhdessä? 

Kannattaa lukea raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta mahdollisimman paljon. Kehossa ja mielessä tapahtuu raskauden aikana paljon muutoksia ja on normaali että mieliala vaihtelee ja halut ovat poissa. Myös mies voi reagoida vauvan odotukseen ja syntymään vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan saaminen on iso kriisi. Koska ongelmanne alkoivat?

Pikkuhiljaa. Ei ollut mitään suurta rakkautta alussakaan, mutta ajattelin sen kehittyvän vähitellen, kun oli helppo olla yhdessä ja seksi toimi. Mutta kehitys meni toiseen suuntaan, tunteet vain laimenneet.

Vierailija kirjoitti:

Halut nollissa, kai teillä on ollut muutakin yhteistä kuin seksi?

Pahuuden puuttuminen on sairauden puuttumiseen eli terveyteen verrattava asia! Ei kannata pitää itsestäänselvänä, että vauvalla on kaksi tervettä vanhempaa. Lasta voi rakastaa vaikkei puolisot rakastaisi toisiaan, ja käytännön syistä pitäisin miehen kuvioissa.

Ei aikuiset ihmiset ole mitään puolikkaita, vaan kokonaisia ihmisiä. Aivan hyvin voi lukea ja harrastaa omia juttuja. Ei suhteen pitäisi olla poikkeustila, jossa ollaan varpaillaan tai typistettynä, vaan voi olla oma itsensä.

Luotan 100% siihen että mies on lapsen elämässä ja arjessa mukana, kävi meille pariskuntanana miten vain. Taloudellisia tms. syitä mulla ei ole pysyä suhteessa, olen aina ollut tässäkin asiassa itsenäinen. Mihin käytännön syihin siis viittaat?

Mulla on aina ollut oma elämä joten kyllä kaipaan elämään myös rakkautta ja sitä että ollaan "me ".

Vierailija kirjoitti:

Oliko "vauvaprojekti" yhteinen päätös?

Oli. Miehelle jopa tärkeämpi kuin minulle. Oli pitkään haaveillut isyydestä ja mä ensimmäinen nainen joka oli valmis sen hänelle suomaan.

Mieskään ei rakasta mua, mutta haluaa olla perhe minun ja lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä erota, normaalia elämää.

Kerrohan lisää. En ole tottunut ajatukseen että parisuhteen kuuluisi olla rakkaudeton. -ap

Kerrotko että miksi molemmat toivotte lasta rakkaudettomaan liittoon?

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää, harrastatte vain käänteistä seksiä ja mies imaisee sikiön takaisin penikseen.

Ei ole tarvetta, lapsi on kahden ihmisen toivoma. Kyse on parisuhteesta mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko "vauvaprojekti" yhteinen päätös?

Oli. Miehelle jopa tärkeämpi kuin minulle. Oli pitkään haaveillut isyydestä ja mä ensimmäinen nainen joka oli valmis sen hänelle suomaan.

Mieskään ei rakasta mua, mutta haluaa olla perhe minun ja lapsen kanssa.

Kuulostaa aika hyvältä lähtökohdalta kumppanuusvanhemmuuteen. Voitteko tehdä sopimuksen avoimesta suhteesta? Että olette yhdessä perheenä, kasvatatte yhdessä toisianne kunnioittaen lasta jonka yhteisesti olette yhdessä halunneet. Tarvittaessa kumpi vain voi käydä vieraissa kuitenkaan hankkimatta pidempää suhdetta kuin panokaveria (perhe menee edelle)? Siten että perheelle ja lapselle jää aikaa ja kotona hoitaa hommat. 

Aika moni liittohan pitkällä aikavälillä ajautuu kumppanuuteen palavan rakkauden sijaan. Ei siinä mitään väärää ole, kaikille ei löydy rakkausavioliittoa joka kestää. Kumppanuus voi silti olla oikein tyydyttävä ja mukava vaihtoehto elämään, varsinkin lapsille on hienoa että vanhemmat voivat riitelemättä kunnioittaa toisiaan vanhempina ja näyttää siten esimerkkiä, vaikkei rakkaudenosoituksia olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä erota, normaalia elämää.

Kerrohan lisää. En ole tottunut ajatukseen että parisuhteen kuuluisi olla rakkaudeton. -ap

Kerrotko että miksi molemmat toivotte lasta rakkaudettomaan liittoon?

Lapsen saadessa alkunsa luotin vielä siihen että rakkaus kyllä kehittyy suhteeseen. Miehestä en ole varma, ehkä halu saada lapsi oli hänellä suuri ja rakkaus toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko "vauvaprojekti" yhteinen päätös?

Oli. Miehelle jopa tärkeämpi kuin minulle. Oli pitkään haaveillut isyydestä ja mä ensimmäinen nainen joka oli valmis sen hänelle suomaan.

Mieskään ei rakasta mua, mutta haluaa olla perhe minun ja lapsen kanssa.

Kuulostaa aika hyvältä lähtökohdalta kumppanuusvanhemmuuteen. Voitteko tehdä sopimuksen avoimesta suhteesta? Että olette yhdessä perheenä, kasvatatte yhdessä toisianne kunnioittaen lasta jonka yhteisesti olette yhdessä halunneet. Tarvittaessa kumpi vain voi käydä vieraissa kuitenkaan hankkimatta pidempää suhdetta kuin panokaveria (perhe menee edelle)? Siten että perheelle ja lapselle jää aikaa ja kotona hoitaa hommat. 

Aika moni liittohan pitkällä aikavälillä ajautuu kumppanuuteen palavan rakkauden sijaan. Ei siinä mitään väärää ole, kaikille ei löydy rakkausavioliittoa joka kestää. Kumppanuus voi silti olla oikein tyydyttävä ja mukava vaihtoehto elämään, varsinkin lapsille on hienoa että vanhemmat voivat riitelemättä kunnioittaa toisiaan vanhempina ja näyttää siten esimerkkiä, vaikkei rakkaudenosoituksia olisikaan. 

En usko että toimisi mun kohdallani. Mulle halu saada rakastava parisuhde on suurempi, en tiedä mihin perhettä tarvitsisin. Pelkät panosuhteet ei riitä....luultavasti siksi halutkin on hävinneet miestäni kohtaan kun en häntä rakasta.