Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi haaveissa, mutta taustalla "pelko erosta"
28.10.2018 |
Olemme pohtineet toista lasta, esikoinen on tällä hetkellä 3 vuotias. Naimisissa ollaan oltu 4 vuotta, yhdessä 8 vuotta. Suhteemme voi hyvin ja arki yhden lapsen kanssa on tasaista ja elämä muutenkin mukavaa. Olen palannut työelämään hieman yli vuosi sitten ja tämä päiväkoti -vaihekin on ihan kohtuullista. Tottakai välillä arki tuntuu rankalta, mutta pääsääntöisesti kaikki on ihan hyvin.
Ystäväpiirissämme on paljon kahden (tai kolmen) lapsen vanhempia ja viimeisen vuoden aikana heistä kolme (!!!) on eronnut. Kahden heistä (toinen paras ystäväni, toinen hyvä ystäväni) kanssa keskustellessani asiasta, ovat molemmat tuoneet esille arjen rankkuuden. Ja sen, että heillä on ollut erilainen käsitys puolison kanssa lasten hoitovastuusta.
Tämä minua pelottaa. Mitä jos meillekin käy toisen lapsen myötä samanlailla? Olemme ainoa yksilapsinen perhe ystäväpiirissämme, mutta olemme tällä hetkellä "lähi ystäväpiiristä" ainoat, jotka olemme vielä yhdessä.
Kokemuksia kahdesta lapsesta ja erityisesti suhteet muuttumisesta?
Kommentit (3)
Millainen oli esikoisen vauvavuosi? Jos mies kesti sen hyvin, niin tuskin toisenkaan lapsen takia eroatte. Kolmas lapsi kuormittaa kai monia (kaupunkilaisia uraihmisiä) vähän turhan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se puolison perusluonne tai pariskunnan työnjako muutu lapsiluvun kasvamisen myötä, vaikeuskerroin vain kasvaa arjessa.
Mulla ja puolisollani on kolme lasta. Parisuhdeaikaa ei ole ollut kolmannen lapsen jälkeen, mutta ei se haittaa, kun perheenä on mukavaa.
Tärkeää on, että kummallakin puolisolla on itsenäisiä vastuita. Meillä esimerkiksi kokkausvastuu, lasten kylvyt ja Wilma ovat miehen heiniä. Minä pyykkään, hankin ja huolehdin vaatteet, siivoan ja hoidan pienimmän yöheräilyt.
Hankkikaa toinen lapsi. Ero tulee jos on tullakseen. Ei kannata murehtia etukäteen. Kahden lapsen kanssa pärjää kyllä.