Lue keskustelun säännöt.
Lapsella ei ole kavereita möläyttelyidensä vuoksi
27.10.2018 |
13v tyttö, ihana, fiksu ja kiltti, mutta möläyttelee kaikenlaista omaa ajattelemattomuuttaan. Sanoo asioita puhtaasti vitsinä, mutta vitsit menevätkin uusien kavereiden mielestä liian henkilökohtaisiksi ja kaverit kaikkoavat. Jännittää paljon tavatessaan uusia ihmisiä, ja hermostuksissaan päästelee sammakoita tuplasti enemmän. Tyttö on yrittänyt pyydellä anteeksi sanomisiaan, mutta kaverit eivät ole suostuneet antamaan uutta mahdollisuutta. Miten tällaisesta pääsee eroon? Miten opetan hänet ajattelemaan ennen kuin puhuu? Sydäntä särkee katsella toisen pettyvän aina uudestaan :(
Kommentit (43)
13 vuotias on jo teini, ei enää pieni lapsi. Jos hän kerran tajuaa itse käytöksensä, niin muutos on mahdollinen. Hänen voisi olla hyvä miettiä ongelmaansa koulukuraattorin tai terkkarin kanssa. Muutos lähtee itsestä ja perhe voi tukea teiniä omalla hyvällä esimerkillään. Kaverit ovat varmaan saaneet tytön puolelta aikamoista höykytystä "ihan läpällä" ja tyttö on vain naureskellut heille, joten tytön pitää ymmärtää minkälaista vahinkoa hän on tehnyt ajattelemattomilla kommenteillaan. Ne eivät ole kavereista mitään sammakoita, vaan täydellistä kiusaamista. Kiusaajaa ei kaveriksi haluta ymmärrettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla myös muiden liian herkästä mielensäpahoittamisesta, täysin mahdollista tuon ikäisillä tytöillä.
Kaikki muut ovat mielensäpahoittaja, mutta tyttö on enkeli. Juu, näin se menee!
Vierailija kirjoitti:
Noin vanha jo? Miksei edelleenkään osaa ajatella sekuntia pidemmälle? Kyllähän tuon ikäisenä täytyy osata ajatella että jos teen näin niin siitä voi tapahtua asia x tai asia y.
Kasvatusvirhe. Ei mulla muuta.
Voi tietenkin olla, että koulussa esiintyy todella hienovaraista kiusaaista ja osa tytöistä on tehnyt kärpäsestä suuremman kuin on ja jutut ovat paisuneet pahemmiksi mitä ne todellisuudessa ovat. Mutta, ehkä ottaisin enemmän tunnekasvatusta kehiin. Yläasteella kaikki muuttuu ja elämä menee eteenpäin, joten maailmanloppu tuo ei ole.
Serkkuni oli nuorena aina naama väärinpäin, katkera ja kateellinen ja möläytteli suuria totuuksiaan täysin ajattelematta. Nykyisin hän on kolmen lapsen äiti, mies täysin tossun alla eikä yhtään kavereita. Käy yksin baareissa ja riitelee uusimpien tuttavuuksien kanssa eikä kestä ristiriitatilanteita. Elämä on pelkkää nokittelua, riitelyä ja kummallisia tilanteita, mutta uskottavasti hänen suurin ongelmansa josta kaikki kumpuaa on tuo outo möläyttely asioista jotka eivät hänelle kuulu millään tavalla. Tämäkin olisi pitänyt vanhempien hoitaa, mutta enostani ei ollut kasvattajaksi ja äitiään en edes tunne. Mutta vaatii melkoisen timanttisen pokan, kun sanoo aivan suoriltaan puolituntemattomille miten kuivat hiustenlatvat kannattaa leikata ja naisella on ylipainon vuoksi vääränmalliset vaatteet.
Tuo olisi kasvatuksella selätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan ei ole täällä tullut ajatelleeksi, että noihin huonoihin sosiaalisiin taitoihin voisi olla joku ihan oikea syy - sellainen, jolla ei ole mitään tekemistä kotikasvatuksen kanssa? Voisiko olla mahdollista, että tytöllä on asperger-piirteitä?
Tuskin kyse kasvatuksesta. Suomessa saa jokainen melkoisen kasvatuksen päiväkodissa, eskarissa ja koulussa, jos nyt kotona ei olisi kasvatettu mistä tuskin on kyse. Kaikki vaan ei ole yhtä sosiaalisia. Aspergerpiirteitä tai alhaista tunneälyä veikkaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuollainen entinen möläyttelijä! Syynä juuri se etten osaa eläytyä muiden asemaan, as-piirteet ja kiusaaminen. Minua kiusattiin kaveripiirissäni ihan pienestä saakka ilman että edes tajusin sitä, ja kasvoin luulemaan että tuollainen möläyttely oli ihan normaalia. Kun muutettiin pois noista piireistä niin soppa oli valmis. Olin jatkuvasti puhutteluissa, enkä ymmärtänyt miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tyyppi on ihan painajainen. Ja vaikka hän kuinka anteeksi olevinaan pyytelisi, niin sanottua ei sanomattomaksi saa, joten tyhmyydestä tulee kärsiä. Tytön kaveritaidot ovat hyvin huonot ja tulevaisuus on yksinäinen, koska jossakin välissä kaverit voivat kääntyä yksissä tuumin puolustamaan itseään ja silloin ei hyvä heilu enää.
Yläkouluikäisen tulee ymmärtää tekonsa ja sanomisensa. Hän ei ole enää mikään pikkuprinsessa, jonka oikkuja pitää ymmärtää, joten nyt lähtisin aika kovalla kädellä muuttamaan tilannetta. Uudet harrastukset, uudet kaverit sieltä ja täysin uusittu ajattelutapa on mahdollisuus tai uhka, ihan miten te sen otatte. Jos te munaatte sen, niin ymmärrystä tuskin tulee, mutta jos tytär ja perhe todella haluaa, niin se on myös mahdollisuus oppia. Oppimisen jälkeen voi myös vanhat kaverit palata takaisin, ehkä varovaisesti, mutta ajan myötä kuitenkin. Teidän pitää nyt siivota jälkenne ihan itse, kavereiden asia se ei ole.
Harvinaisen typerästi kommentoitu. Huomaa ettet tiedä yhtään mistä puhut. Terv.lastenpsykan sh
No nyt taisi tulla hieman korkeampi titteli kuin oikeasti tilanne on. Laitapa oma ratkaisusi asiaan.
Onko ap:n tyttären luokkakaverit mielestäsi väärässä, kun eivät jaksa tytön ilmeisesti asiatonta käytöstä? Eli pitäisikö möläyttelijän opetella parempaa kanssakäymistä? Entä oliko se typerää, että koko tytön perheen olisi hyvä olla mukana tässä projektissa? Tai se, että tytön olisi hyvä opetella joidenkin hänen tavoistaan tietämättömien kanssa mukavaa kommunikointia ja sen jälkeen yrittää saada kaverit takaisin jos ei ole jo liian myöhäistä?
Kerro mikä meni olevinaan vikaan kommentissani. Jään odottamaan.
Lue kommentit 10 ja 13. Siinä sulle vastaus. En jaksa toistaa kun jotkut on jo selvällä suomen kielellä antaneet järkevät ohjeet miten toimia. Miten sinä kuvittelet että tämä tyttö itsestään oppisi olemaan toisten hyväksymällä tavalla vaan siksi kun yleensä tuossa iässä osataan? Jos ei osaa niin sitten ei osaa! Silloin ne taidot pitää erikseen opetella! Luuletko että tuo tyttö nauttii siitä kun ei ole kavereita ja ihan vaan huvikseen heittelee sopimattomia kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan ei ole täällä tullut ajatelleeksi, että noihin huonoihin sosiaalisiin taitoihin voisi olla joku ihan oikea syy - sellainen, jolla ei ole mitään tekemistä kotikasvatuksen kanssa? Voisiko olla mahdollista, että tytöllä on asperger-piirteitä?
On mahdollista, ja jopa todennäköistä. Tyttöjen autisminkirjon häiriö tunnistetaan edelleen selvästi huonommin kuin poikien.
Minulla on aina ollut myös möläyttelyongelma. Ei niinpaha, etteikö kavereita olisi aina ollut, mutta sellainen josta itse kärsin. Saatan siis puhua päälle joko aiheesta tai aiheen vierestä, toistaa samoja asioita ja joskus valitettavasti sanoa asioita, jotka pitäisi tajuta pitää ajatuksina. Syy tähän on, että huomaan usein ajattelevani ääneen. Olen tajunnut tämän vasta ihan viime aikoina. Minulla on add ja jonkin verran aspergerpiirteitä, tämänkin olen vasta aikuisena ”löytänyt”.
Sanoisin, että mitä pikimmin lapsi oppii tunnistamaan tuon möläyttelyominaisuutensa, sen parempi hänelle. Etsi tietoa autismikirjon häiriöistä, jolloin ehkä löydät apuja tilanteeseenkin. Se, että on näitä piirteitä, ei välttämättä tarkoita että lapsi on autistinen tai että hänellä on asperger. Monilla diagnostisesti terveilläkin voi esiintyä näitä ominaisuuksia. Mutta siinä vaiheessa, kun asiasta muodostuu ongelma, kannattaa tutustua saatavilla olevaan aineistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assipiirteitä tytöllä?
Mulla 50 v. työkaveri joka on totuuden torvi. Tykkää päästellä mutta yliherkkä jos joku kommentois vähänkin jotain negatiivistä hälle. Tuntuu olevan ihan pakkomielle sanoo kaikesta, kun pikkulapsi. Saa aina sopivin aikavälein siirtyä toiseen työryhmään.Hyviäkin piirteitä löytyy mutta loppujenlopuksi sitä niin kyllästyy tohon käytökseen että niitä on vaikeeta enää nähä. Hällä ei ole mitään diagnoosia.
Neuvoisin kääntymään ammattilaisen pariin jos epäilette autismia.
Ihme kommentteja, haukkumista, syyttelyä ja alanuolia.
Jos jostain muusta neurologisesta vaikeudesta olisi kyse, reaktiot olisivat jostain syystä varmaan ihan erilaiset.
Ja jos ap:n lapsen sijaan kyseessä olisi n. 35-v. Heikki, niin kuitattaisiin, että kaverit eivät ole tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen älykästä, sarkastista huumoria, ja että oma häpeänsä jos eivät osaa arvostaa suoraa kommunikointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assipiirteitä tytöllä?
Mulla 50 v. työkaveri joka on totuuden torvi. Tykkää päästellä mutta yliherkkä jos joku kommentois vähänkin jotain negatiivistä hälle. Tuntuu olevan ihan pakkomielle sanoo kaikesta, kun pikkulapsi. Saa aina sopivin aikavälein siirtyä toiseen työryhmään.Hyviäkin piirteitä löytyy mutta loppujenlopuksi sitä niin kyllästyy tohon käytökseen että niitä on vaikeeta enää nähä. Hällä ei ole mitään diagnoosia.
Neuvoisin kääntymään ammattilaisen pariin jos epäilette autismia.
Tosta työkaverista vielä että ne kommentit mitä hälle on feedbakattu on aina ollut työasioista. Aina selityksiä miksi niin tai näin. Tietty hän itse kommentoi henkilökohtaisia asioita, esm vaatetus,ulkonäkö,miten juot kahvisi, hänen tapansa paras jne.
Voisiko toimintaterapiasta olla apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin vanha jo? Miksei edelleenkään osaa ajatella sekuntia pidemmälle? Kyllähän tuon ikäisenä täytyy osata ajatella että jos teen näin niin siitä voi tapahtua asia x tai asia y.
Vanha, hah. Olen samanlainen yli 60-vuotias. Tosin ystäviä on, ei hienopieruja, jotka eivät kestä suoraa puhetta.
Sä oot vissiin teijän seurueen pelle? Jokaisellahan on roolinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen tyyppi on ihan painajainen. Ja vaikka hän kuinka anteeksi olevinaan pyytelisi, niin sanottua ei sanomattomaksi saa, joten tyhmyydestä tulee kärsiä. Tytön kaveritaidot ovat hyvin huonot ja tulevaisuus on yksinäinen, koska jossakin välissä kaverit voivat kääntyä yksissä tuumin puolustamaan itseään ja silloin ei hyvä heilu enää.
Yläkouluikäisen tulee ymmärtää tekonsa ja sanomisensa. Hän ei ole enää mikään pikkuprinsessa, jonka oikkuja pitää ymmärtää, joten nyt lähtisin aika kovalla kädellä muuttamaan tilannetta. Uudet harrastukset, uudet kaverit sieltä ja täysin uusittu ajattelutapa on mahdollisuus tai uhka, ihan miten te sen otatte. Jos te munaatte sen, niin ymmärrystä tuskin tulee, mutta jos tytär ja perhe todella haluaa, niin se on myös mahdollisuus oppia. Oppimisen jälkeen voi myös vanhat kaverit palata takaisin, ehkä varovaisesti, mutta ajan myötä kuitenkin. Teidän pitää nyt siivota jälkenne ihan itse, kavereiden asia se ei ole.
Harvinaisen typerästi kommentoitu. Huomaa ettet tiedä yhtään mistä puhut. Terv.lastenpsykan sh
No nyt taisi tulla hieman korkeampi titteli kuin oikeasti tilanne on. Laitapa oma ratkaisusi asiaan.
Onko ap:n tyttären luokkakaverit mielestäsi väärässä, kun eivät jaksa tytön ilmeisesti asiatonta käytöstä? Eli pitäisikö möläyttelijän opetella parempaa kanssakäymistä? Entä oliko se typerää, että koko tytön perheen olisi hyvä olla mukana tässä projektissa? Tai se, että tytön olisi hyvä opetella joidenkin hänen tavoistaan tietämättömien kanssa mukavaa kommunikointia ja sen jälkeen yrittää saada kaverit takaisin jos ei ole jo liian myöhäistä?
Kerro mikä meni olevinaan vikaan kommentissani. Jään odottamaan.
Ainakin sanan "olevinaan" käyttö ei voisi enää olla enemmän päin persettä.
-ohis
Onnea, tyttäresi on tuleva suorasanainen, räväkkä tosi nainen. Jos ette tykkää mun mielipiteistä niin se on voi voi!
Todella raskas ihmistyyppi. Mutta jonkun lapsiahan nekin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Trump syndrooma selvästi
Kuulostaa enemmänkin Hillary -syndroomalta.
Kyse voi olla myös muiden liian herkästä mielensäpahoittamisesta, täysin mahdollista tuon ikäisillä tytöillä.