Kun kaveri äksyilee tavattaessa ja sanoo "ei millään pahalla mutta..."

Minua ei ainakaan kiinnostaisi syyt. Se olisi sen kaverin menoa. Ihan sama, mistä syystä ilkeilee, ilkeitä ystäviä en tarvitse.

Miehelläni on yksi kaveri joka aloottaa hyvin usein "ei millään pahalla mutta...". Sille ihmiselle pitää jatkuvasti olla selittämässä omia elämänvalintojaa.

Kokeilin muutamaan otteeseen aloittaa samoin. Aikalailla samoista aiheista vielä.

Kohta hän olikin valittamassa miehelleni miten ilkeä akka olen.

Kaikki asiat jotka sanotaan tuolla aloituksella ovat tietoisia loukkauksia joilla yritetään vain mollata tai "opettaa" toista ja nostetaan itseään toisen yläpuolelle. No 2:n menetelmä saattaa olla ainoa jolla sellaisten kanssa pärjää tai parhaassa tapauksessa pääsee eroon. Ainoa perusteltu syy käyttää tätä aloitusta on aito huoli jostakin asiasta tyyliin "ei millään pahalla mutta aion nyt katkaista kaulassasi olevan köyden jonka toinen pää on kattoparrussa kiinni ennen kuin potkaiset jakkaran altasi".

Olen aina ystävällinen oma itseni, mutta nyt närkästyttää kun entinen hyvä ystävä on muuttunut ihan tylyksi ja töykeäksi, ja olen ymmälläni mistä moinen muutos johtuu. -Ap

Sano hänelle: "Ei millään pahalla, mutta tarvitsen kaveruuteemme nyt pienen aikalisän."

Tuntuu pahalta tajuta että on mahdollisuus että kaveri ihan tahallaan loukkaa ja siten kenties ylenkatsoo minua. Olen jotenkin ajatellut että jospa hänellä on vaikeaa tai huono päivä tai jotain, mutta tämä taitaa olla tosiasioiden kieltämistä?

Anna minä arvaan. Ja sinä istut hiljaa ja otat paskan/arvostelut/haukut kiltisti vastaan. Sitten ihmettelet yksin kotona mikä meni pieleen. Mistä teitä aikuisia tossuja oikein sikiää? Ja todellakin sanon nyt pahalla että kasva aikuiseksi ja pidä puolesi.

Jos sinulla on vaikeaa tai huono päivä niin menetkö ja pilaat ystäväsi päivän ihan olemalla tahallaan ilkeä?

Onko se joku syy ja oikeutus käyttäytyä kusipäisesti toisia kohtaan?

Sanot sille: "Ei millään pahalla, mutta noi sun ei millään pahalla -kommentit todella saa minulle pahan mielen." 

Sanon, että hänen käytös saa pahan mielen minulle niin tämä vastaa ihmetellen ettei omasta mielestään ole tehnyt mitään ja minä olen kummallinen kun ajattelen näin. Ei pahoitteluja, ei käytöksen muutosta, ei mitään. Mitäs tähän nyt sitten...?

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että hänen käytös saa pahan mielen minulle niin tämä vastaa ihmetellen ettei omasta mielestään ole tehnyt mitään ja minä olen kummallinen kun ajattelen näin. Ei pahoitteluja, ei käytöksen muutosta, ei mitään. Mitäs tähän nyt sitten...?

Ei tuollaiseen taida auttaa kuin vain viilentää välit.

Ajattelin ennen tästä kaveristani vain hyvää ja on vaikea uskoa tätä muutosta, siksi mieli pistää keksimään oikeutuksia kaverin käytökselle. Ihan oman mielenrauhan saamiseksi haluaisin ymmärtää mistä töykeys kaveria kohtaan voi kummuta. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että hänen käytös saa pahan mielen minulle niin tämä vastaa ihmetellen ettei omasta mielestään ole tehnyt mitään ja minä olen kummallinen kun ajattelen näin. Ei pahoitteluja, ei käytöksen muutosta, ei mitään. Mitäs tähän nyt sitten...?

Sinun ei ole pakko nyt enää neuvotella hänen kanssaan asiasta, vaan tarkastella asiaa omasta näkökulmastasi. Olet tehnyt voitavasi eli kysynyt häneltä asiasta, hän ei ole tehnyt omasta mielestään mitään. Olet kuitenkin pannut merkille hänen muuttuneen käytöksensä. Et silti halua ehkä mitään dramaattista välirikkoa, ja siksi ehdotan, että vetäydyt vähän tuosta ystävyydestä. Syytä kiireitäsi ym eli älä tapaa häntä nyt useampaan viikkoon. Kiinnitä myös huomiota siihen, kumpi teistä ottaa yhteyttä ja minkä sävyistä kommunikointinne on. Älä ole aloitteellinen, vaan anna hänen ottaa yhteyttä. Pidättäydy tapaamisesta. Muutaman kuukauden eli pienen aikalisän jälkeen voitte tavata ja näet, minne ystävyytenne on lähtenyt kehittymään ja onko se säilyttämisen arvoinen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Anna minä arvaan. Ja sinä istut hiljaa ja otat paskan/arvostelut/haukut kiltisti vastaan. Sitten ihmettelet yksin kotona mikä meni pieleen. Mistä teitä aikuisia tossuja oikein sikiää? Ja todellakin sanon nyt pahalla että kasva aikuiseksi ja pidä puolesi.

Olen kiltti luonne, varmaan kasvatettu ottamaan kuraa niskaan. Toisaalta en usko että turhalla draamalla saa mitään muutosta aikaa. Antaa vaan kaverin mennä, jos haluaa oikeasti vain pahoittaa mieleni. Kun tuli tämä ei millään pahalla mutta-kommentti vastasin asiallisesti ja ystävällisesti oman kantani asiaan. Ja mielessäni mietin että nyt kyllä kyseenalaistan kaverin motiivit, varsinkin jos on muutenkin huonotuulinen ja käytöksinen minulle. Takaisinko pitäisi tiuskia? Ymmärrän mitä haet takaa mutta mitä sillä saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että hänen käytös saa pahan mielen minulle niin tämä vastaa ihmetellen ettei omasta mielestään ole tehnyt mitään ja minä olen kummallinen kun ajattelen näin. Ei pahoitteluja, ei käytöksen muutosta, ei mitään. Mitäs tähän nyt sitten...?

Ajattelin ennen tästä kaveristani vain hyvää ja on vaikea uskoa tätä muutosta, siksi mieli pistää keksimään oikeutuksia kaverin käytökselle. Ihan oman mielenrauhan saamiseksi haluaisin ymmärtää mistä töykeys kaveria kohtaan voi kummuta. -Ap

Sinulle vastaan saman.

Olet pannut merkille hänen muuttuneen käytöksensä. Et silti halua ehkä mitään dramaattista välirikkoa, ja siksi ehdotan, että vetäydyt vähän tuosta ystävyydestä. Syytä kiireitäsi ym eli älä tapaa häntä nyt useampaan viikkoon. Kiinnitä myös huomiota siihen, kumpi teistä ottaa yhteyttä ja minkä sävyistä kommunikointinne on. Älä ole aloitteellinen, vaan anna hänen ottaa yhteyttä. Pidättäydy tapaamisesta. Muutaman kuukauden eli pienen aikalisän jälkeen voitte tavata ja näet, minne ystävyytenne on lähtenyt kehittymään ja onko se säilyttämisen arvoinen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että hänen käytös saa pahan mielen minulle niin tämä vastaa ihmetellen ettei omasta mielestään ole tehnyt mitään ja minä olen kummallinen kun ajattelen näin. Ei pahoitteluja, ei käytöksen muutosta, ei mitään. Mitäs tähän nyt sitten...?

Ystävyydessä, ihan samoin kuin parisuhteessa täytyy pystyä edes jonkinlaiseen itsereflektioon. Tämä henkilö, joka ei ota vastaan palautetta käytöksestään, ei selvästikään pysty ajattelemaan, miten hän vaikuttaa muihin ihmisiin. Tai sitten ei vaan välitä muista ihmisistä, eli on ystävyyssuhteessa ainoastaan itsensä takia. 

Se että pitää puolensa ja ei ota kuraa niskaan ei tarkoita mitään draamaa, tiuskimista ja suurta riitaa.

Se että ajattelet heti noin kertoo paljon sinusta. Se että olet kiltti ja ystävällinen ei poista sitä ettetkö voisi ihan asiallisesti ja rauhallisesti puhua "ystävälle" tai muillekin jotka turhaan sinua dissaavat tai arvostelevat ym. pahoittavat mielesi.

Tosin monet piilovittuilijat suuttuvat heti jos heille sanoo vastaan ja kyselee motiiveja moiseen käytökseen.

Mutta sinä et ole vastuussa toisten tunteista vaan omistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna minä arvaan. Ja sinä istut hiljaa ja otat paskan/arvostelut/haukut kiltisti vastaan. Sitten ihmettelet yksin kotona mikä meni pieleen. Mistä teitä aikuisia tossuja oikein sikiää? Ja todellakin sanon nyt pahalla että kasva aikuiseksi ja pidä puolesi.

Olen kiltti luonne, varmaan kasvatettu ottamaan kuraa niskaan. Toisaalta en usko että turhalla draamalla saa mitään muutosta aikaa. Antaa vaan kaverin mennä, jos haluaa oikeasti vain pahoittaa mieleni. Kun tuli tämä ei millään pahalla mutta-kommentti vastasin asiallisesti ja ystävällisesti oman kantani asiaan. Ja mielessäni mietin että nyt kyllä kyseenalaistan kaverin motiivit, varsinkin jos on muutenkin huonotuulinen ja käytöksinen minulle. Takaisinko pitäisi tiuskia? Ymmärrän mitä haet takaa mutta mitä sillä saavuttaa.

No voihan sitä aluksi ihmetellä ja yrittää ymmärtää, miksi toinen käyttäytyy oudosti / ilkeästi. Jos se on vaikka yksittäinen huono päivä kerran viidessä vuodessa.  Mutta jos käytös ei muutu, ei sitä tietenkään kannata sietää. Olen myös sitä mieltä, että aikuisille ei tarvitse opettaa käytöstapoja. Jos he ovat epäystävällisiä, on ihan ok vetäytyä vähin äänin pois suhteesta, ilman sen kummempaa draamaa. Se huonosti käyttäytyvä tavallaan kuitenkin valitsi sen itse.  

Siihen voi kokeilla vastata Kummelin Kyylää mukaillen "Ei millään hyvällä, mutta sovitaanko niin, ettei koko ajan arvostella toisten tekemisiä?"

Toi on just kaikkein p.askin tapa aloittaa sanominen, sanoo sit mitä vaan.  Yleensähän sieltä tulee sitten jotain kielteistä.  Mulla työkaveri, joka ei ole allerginen eikä yliherkkä tuoksuille jne.  Teksi mieli huutaa aaarghh! joka kerta kun se alottaa: hei, ei millään pahalla mutta sulla on nyt jotain hiuslakkaa tai dödöö tai hajuvettä mistä mä en kyl yhtään tykkää, voisiksä lakata käyttämästä sitä.  Ja nää heitot tulee yleensä silloin, kun sillä on vaan muuten paha päivä ja kaikki tökkii, naamasta jo näkee heti aamulla, että tänään ei taas mikään miellytä.  Ja aina toi ei-millään-pahalla...   Mitä muuta kuin just pahalla sanomista se on.

Up