Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Nainen, miten käyttäydyt kiinnostavan miehen/ihastuksesi lähellä?
Kommentit (64)
Voikohan luokkalaiseni olla kiinnostunut kun hakeutuu aina samaan ryhmään kanssani, pyrkii istumaan lähelläni luokassa ja aina nähdessämme muuttuu iloiseksi? Onko jotain isompaakin kiinnostumista vai ystäväpohjaista? Minä en näistä ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan jalkani olkapäilleni ja hypin peppu hyppyjä pitkin lattiaa. N55.
Rupean kiusaamaan ja vittuilemaan. Olen vielä henkisesti lapsi, en osaa flirttailla ollenkaan.
Riippuu hieman tilanteesta että tiedänkö/epäilenkö miehen olevan myös kiinnostunut. Jos juttu on mielestäni yksipuolista niin välttelen tyyppiä 100% mutta salaa vilkuilen tahtomattakin miehen suuntaan. Jos olemme tekemisissä olen vaivaantunut ja takeltelen sanoissani. Jos koen että mies saattaa olla myös kiinnostunut niin... Olen yhtä vaikeana mutta silloin pakottaudun välillä hakemaan myös katsekontaktia tai hymyilemään. Yleensä kun on avattu puheyhteys niin asiat helpottuu ja otan rohkeammin yhteyttä flirtin merkeissäm se eka siirto on vain vaikein.
Kerin letkunpätkän lahkeestani ja taputtelen sillä (perz)poskille ennen kuin visiteeraan sisätiloissa. Siittä sitten parin korkkauksen jälkeen jätän tuliaiset kynnysmatolle. Varma hurmaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerin letkunpätkän lahkeestani ja taputtelen sillä (perz)poskille ennen kuin visiteeraan sisätiloissa. Siittä sitten parin korkkauksen jälkeen jätän tuliaiset kynnysmatolle. Varma hurmaus!
Olen siis mies ja näin hurmaan neitokaisen. Halusimpa vain kertoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerin letkunpätkän lahkeestani ja taputtelen sillä (perz)poskille ennen kuin visiteeraan sisätiloissa. Siittä sitten parin korkkauksen jälkeen jätän tuliaiset kynnysmatolle. Varma hurmaus!
Olen siis mies ja näin hurmaan neitokaisen. Halusimpa vain kertoa!
Eh... No voi kai sitä real dollia sellaiseksikin kutsua :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakenen ja välttelen. Jos näen miestä, joko pajatan hermostuneena ja nauran typerille asioille tai olen mykkä. Molemmissa tapauksissa punastelen, hikoilen ja tärisen sisäisesti. Normaalisti, ei-ihastuneena, olen sosiaalinen ja kykenen juttelemaan kenen kanssa tahansa punastelematta.
En kiinnostu tuntemattomista vaan viehätyn persoonallisuudesta. Näin ollen en jäädy, vaan vitsailen, kiusaan sopivasti, hoivaan myös, nauran jutuille (koska ne on oikeasti hauskoja), oon superkiinnostunut miehen kiinnostuksenkohteista (koska oikeasti olen). Toisaalta jään jumiin silmiin, hymyilen kuin naantalin aurinko, hiplaan hiuksia, kosketan "ohimennen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kiinnostu tuntemattomista vaan viehätyn persoonallisuudesta. Näin ollen en jäädy, vaan vitsailen, kiusaan sopivasti, hoivaan myös, nauran jutuille (koska ne on oikeasti hauskoja), oon superkiinnostunut miehen kiinnostuksenkohteista (koska oikeasti olen). Toisaalta jään jumiin silmiin, hymyilen kuin naantalin aurinko, hiplaan hiuksia, kosketan "ohimennen".
Mulla sama, kiinnostun vasta persoonallisuudesta. Eipä vaan auta mitään, jäädyn silti heti, kun tajuan ihastuneeni.
Olen tosi kateellinen kaikille, jotka kykenee käyttäytymään edes etäisesti normaali-ihmistä muistuttavalla tavalla, kun ovat ihastuksensa seurassa.
Saatan ylikorostaa sitä, että olemme vain frendejä. Saatan heittää jotain mitä en tarkoita, se saattaa kuulostaa ilkeilyltä, vaikka oli vain tarkoitus vähän kiusoitella. Saatan olla viileä ja asiallinen, mutta kuitenkin ystävällinen. Saatan myös olla flirtti, joinain päivinä flirtti sujuu kun en mieti mitä mieltä mies on minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kohtelen sitä miestä kuin pelkäisin häntä ja olisin ahdistunut hänen takiaan, kun taas miehen kavereita kohtaan olen normaali oma itseni eli juttelen, nauran, hymyilen ja kyselen. Yllättävää kyllä, tämä johtaa usein siihen, että mies alkaa vältellä minua ja hänen kaverinsa ihastuvat minuun.
Hakeudun seuraan. Kyselen mielipiteitä asioihin. Välillä kyselen asioita jotka kyllä itse tiedän, mutta haluan vain, että hän tuntee itsensä juuri niin tärkeäksi kuin hän on. Ja vaikka olisi kuinka kiire, jään edes hetkeksi juttelemaan ja katsomaan niihin ihaniin silmiin. Ja tietysti hymyilen samalla typerän näköisenä kun saan hetken niihin silmiin katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panen sen kavereita tehdäkseni häneen vaikutuksen.
Siis mitä tää kirjaimellisesti karkuunjuokseminen on? Näinkö te naiset luulette hurmaavanne miehen? Tuollaisesta jää miehelle aika kurja olo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi päätellä naisesta, joka ruokalassa tuli aina hyvin lähelle minua syömään, usein viereiseen pöytään. Huomasin että hän vilkuili minua usein kaukaa, ja monesti vielä lähtikin samaan aikaan pois kuin minä. Itse olin todella ihastunut, ja jotain ujoa hermostuneisuutta tuossa ihanassa naisessa olin havaitsevinani. Mutta ikuiseksi arvoitukseksi se sitten jäi.
Varmaan oli kiinnostunut mutta ei uskaltanut syystä tai toisesta. Oisit menny juttelee
Jos en oo varma että molemminpuolista, niin viileästi ettei vahingossakaan näy
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tää kirjaimellisesti karkuunjuokseminen on? Näinkö te naiset luulette hurmaavanne miehen? Tuollaisesta jää miehelle aika kurja olo.
Tällaista harrastavat vain MT-ongelmaiset naiset tai sitten naiset joilla on niin huono itsetunto ettei kukaan itseään kunnioittava mies edes yritä tutustua heihin alkutahteja pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tää kirjaimellisesti karkuunjuokseminen on? Näinkö te naiset luulette hurmaavanne miehen? Tuollaisesta jää miehelle aika kurja olo.
Tällaista harrastavat vain MT-ongelmaiset naiset tai sitten naiset joilla on niin huono itsetunto ettei kukaan itseään kunnioittava mies edes yritä tutustua heihin alkutahteja pidemmälle.
Näin on! Siksi me juoksemme karkuun emmekä edes yritä lähestyä.
Mulla tasan sama juttu. Saman tien, kun keksin toisen ihastuttavaksi, mun sujuva jutteluni jäätyy paikoilleen. Aivan järkyttävää.
Ja siis musta tulee muutenkin just kuin kolautuksen päähän saanut. Punastelen, välttelen koko ihmistä ja etenkin katsekontaktia, tiputtelen tavaroita ja kompuroin ja koheltelen, en saa sanaa suustani tai parhaimmillaankin sanon jotain aivan käsittämättömän älytöntä, käyttäydyn ulossulkevasti (esimerkiksi porukassa puhun muille ja katson kaikkia muita paitsi tätä yhtä), pyrin nopeasti pois paikalta ja seurasta enkä etenkään kaksin pysty olemaan ollenkaan.
Olen ihan aikuinen. Tulen kuolemaan yksin.