Mitä tässä voi tehdä? Ahdisteleva, kiusaava, haukkuva ex-puoliso
Voiko tällaisessa tilanteessa oikeasti tehdä mitään, alkaa pää sekoamaan pian. Ex-puoliso ei millään jätä rauhaan. Useita kertoja viikossa pommittaa haukkumisviesteillä, lyttää ja arvostelee. On yhteisiä lapsia, joten miten ihmeessä tästä pääsee eroon? Hulluksihan tuollaisesta tulee. Yrittää lähes aina vaikeuttaa tapaamisia, puhuu lapsille puuta heinää ja mustamaalaa. Erostakin jo vuosia. Voiko tällaiselle tilanteelle mitään?
Ymmärrän että on houkuttavaa vastata että tappeluun tarvitsee aina kaksi, ja että näinköhän toisellakaan osapuolella on puhtaat jauhot pussissa yms. Uskokaa huviksenne, aina ei tarvita kahta osapuolta tällaiseen showhun. Ymmärrän että olisi helppo päästä eroon jos yhteisiä lapsia ei olisi, mutta nyt tilanne on toinen.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Oikeat narsistit ja häiriintyneet on erikseen, mutta kyllä mun kokemuksen mukaan ihan ns. tavallisista ihmisistäkin löytyy niitä, jotka käyttäytyvät exiään kohtaan todella kusipäisesti.
Tämä on ihan arkipäivää perheissä, joissa lapsilla on kaksi kotia. "Et sitten taaskaan muistanut pakata Nico-Petterille pipoa mukaan", "Taas elarit myöhässä, menikö rahat viinaan?", "Janni-Jessica taas kipeänä sun luota tultuaan, onko siellä rällätty taas koko viikonloppu?" ja sitä rataa.
Näitä kuulee ihan jatkuvasti, ihan fiksuistakin perheistä. Ihmiset nyt vaan on tyhmiä ja heillä on huonot käytöstavat. Arjen vittumaisuus rasittaa, ja syy omasta väsymyksestä ja kaikesta muustakin paskasta on helppo kaataa exän niskoille.
Aiheellisia kysymyksiä.
Eikös se ole selvää, että jos ei osattu elää sovussa avioliitossa, niin ei välit ainakaan paremmiksi muutu kun on erottu?Fiksut ihmiset valitsevat puolison huolellisesti ja katsovat tarkkaan kenen kanssa lisääntyvät.
Avioliiton konfliktitkin voi sovitella, ei ole pakko erota.
Typerää kuvitella, etteikö erosta seuraisi hankaluuksia.
Ihmiset muuttuvat. Voi tulla fyysinen sairaus tai vamma, joka muuttaa myös psyykkistä puolta tai muita isoja vastoinkäymisiä.
Kannattaa katsoa kuinka puolisoehdokas kohtelee vanhempiaan ja miten hän puhuu heistä. Se kertoo paljon perheen keskinäisistä suhteista ja siitä millaisen mallin puoliso on saanut parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut parhaaksi menetelmäksi sen, etten reagoi exän viestisekoiluun. Aina kun exä muuttaa yllättäen ja omavaltasesti lasten tapaamisia suuntaan tai toiseen, teeskentelen ilahtunutta.
On rauhoittunut vuosien myötä, kun ei saa haluamaansa reaktiota multa koskaan.
Mun miehellä on käytössä sama taktiikka. Toimii, vaikka itse välillä haluaisin vastata samalla mitalla ihan vaan kun turhauttaa kuvio niin paljon.
Kestänyt 13 vuotta. Ihan yksinään tappelee. Nyt, kun lapsi on 16 vuotta vei käräjäoikeuteen kanteen, että elareita korotettava. Tuskin loppuu kiusa vaikka lapsi on töysikänen. Lähestymiskielto ja oikeuden määräykset.
Oli aihe ku aihe, niin kun jotain keskustelua siitä etsii, niin ei löydy muuta kuin monta vuotta vanhoja juttuja. Mitenhän tämäkin on ylipäätään edes mahdollista?
Mun exäni on älykkäimpiä tapaamiani ihmisiä, ja on myös erittäin tunneälykäs ja lukee ihmisiä tarkasti.
Niin vain meni meidänkin suhteemme täysin päin persettä siinä määrin että poliisikin joutui puuttumaan perheneuvotteluihimme.
Ei se fiksuus oikein pitkälle riitä jos pannaan yhteen kaksi kiintymyssuhdeongelmaista ihmistä: fiksuus ja analysoiva ajattelu juoksevat ikuisesti perässä kun se sisäinen traumatisoitunut pikkulapsi alkaa viskoa paistinpannuja tai mukiloida sitä omaa rakasta.
Joskus on vain parempi erota vaikka olisi kuinka fiksut ihmiset asialla.