Kasvaminen asperger-perheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä oli Assi, äiti ei. Äiti ei saanut parisuhteestaan normaalia hellyyttä ja vastavuoroista tunnepuolen vuorovaikutusta, tai vuorovaikutusta ylipäätään. Isä hermostui heti jos piti keskustella jostain muusta kuin käytännön juoksevista asioista. Isä ei osannut ottaa muiden tunteita ollenkaan vastaan vaan painui autotalliin heti jos tuli yhtään sanomista jostain. Oikein al bundy nr 2.

Äiti halusi erota monesti ja avautui minulle niistä asioista, ollessani alakouluikäinen. Se ahdisti minua paljon, sillä en ollut millään tavalla kypsä käsittelemään äitini negatiivisia tunteita avioliitostaan. Se oli varmaan vielä vahingollisempaa, joutua toimimaan äidin uskottuna ja terapeuttina, kuin isäni antisosiaalisuus.

Tämähän oli aivan kuin omasta lapsuudestani. Silloin ei mitään as-diagnooseja ollut, ja äitini sanoi, että isä oli luonnevikainen. Siihen aikaan ei niin helposti erottukaan, että kyllä se lapsuus ja nuoruus oli stressaavaa. 

Ei ollut diagnooseja ei, eikä sitä mukaan mitään ymmärrystä, mistä omituisuudet johtuivat. Esimerkiksi isäni äiti teki kaikki ruuat erikseen isälle. Isän sisarukset pitivät sitä tietysti epäreiluna. Mummoni passasi aspergerlastaan eikä odottanut häneltä samaa kuin muilta, mikä oli omiaan lisäämään sisarusten katkeruutta. Mummo kertoi kuinka isäni oli huutanut monta kuukautta syntymän jälkeen, joten uskon sillä olevan tekemistä Aspergerin syndrooman kanssa.

Äitini ei varmasti osannut kuvitella minkälaisen puolison hän nai. Isäni aspergerpiirteet muuttuivat ehdottomammiksi ja voimakkaammiksi vanhetessa.

Luulen että tietoisuus syndroomasta olisi helpottanut monien elämää, erityisesti isäni jolla asperger oli.

Kylläpä on tutun kuuluisia kuvauksia. Minullakin on asperger-isä (diagnosoimaton, enkä ikinä uskaltaisi edes ottaa puheeksi). Luonteeltaan erittäin kunnollinen, luotettava, moraalinen, ahkera ja aina tukena, jos tarvitsee apua. Toisaalta on myös erittäin mustavalkoinen, ehdoton, ohittaa muiden mielipiteet, ahdistunut (varmaan koska on niin henkisesti eristyksissä muita ihmisistä), raivostuu helposti, jumiutuu mielenkiinnonaiheisiin, erittäin valikoiva syöjä yms.

Olen myös itse todennäköisesti ainakin lievä asperger, mutta pohdin kovasti omaa käytöstäni ja yritän olla niin normaali kuin mahdollista, mikä kuluttaa voimia aika paljon. Minulla on yksi autistinen ja yksi normaali lapsi ja yritän olla niin rakastava, läsnä oleva ja tukea antava äiti kuin mahdollista, vaikka se onkin välillä haastavaa, kun tarvitsisin niin paljon omaa aikaa akkujen lataamiseen. En tajunnut omia, isälläni ja myös joillakin muilla sukulaisillani olevia piirteitä ennen lapseni diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on tutun kuuluisia kuvauksia. Minullakin on asperger-isä (diagnosoimaton, enkä ikinä uskaltaisi edes ottaa puheeksi). Luonteeltaan erittäin kunnollinen, luotettava, moraalinen, ahkera ja aina tukena, jos tarvitsee apua. Toisaalta on myös erittäin mustavalkoinen, ehdoton, ohittaa muiden mielipiteet, ahdistunut (varmaan koska on niin henkisesti eristyksissä muita ihmisistä), raivostuu helposti, jumiutuu mielenkiinnonaiheisiin, erittäin valikoiva syöjä yms.

Olen myös itse todennäköisesti ainakin lievä asperger, mutta pohdin kovasti omaa käytöstäni ja yritän olla niin normaali kuin mahdollista, mikä kuluttaa voimia aika paljon. Minulla on yksi autistinen ja yksi normaali lapsi ja yritän olla niin rakastava, läsnä oleva ja tukea antava äiti kuin mahdollista, vaikka se onkin välillä haastavaa, kun tarvitsisin niin paljon omaa aikaa akkujen lataamiseen. En tajunnut omia, isälläni ja myös joillakin muilla sukulaisillani olevia piirteitä ennen lapseni diagnoosia.

Sama kokemus minullakin aspergerisästä. Hänellä on omat kummallisuutensa ja ne vaivasivat etenkin lapsena, kun en ymmärtänyt miksi isä toimii niin poikkeavasti.. mutta myöhemmin olen nähnyt kyllä hänen hyvät puolensa, jotka peittoavat kaikki haasteet. Hän on nimittäin äärimmäisen rakastava. Aspergerisäni näyttää kaiken välittämisensä tekoina. Hän antaa vaikka viimeiset roponsa lapsenlapsilleen ja auttaa rahallisesti tai talkoohengellä ilman että tarvitsee edes pyytää. Aspergerisäni on myös erittäin luotettava. Hän ei IKINÄ puhu muista pahaa. Ajoissa hän on aina, ja huolehtii asioista joista on luvannutkin huolehtia, ei siis pelkoa ohareista.

Nämä hyvät ominaisuudet peittoavat huonot ominaisuudet mennentullen. Hänellä on vain oma tapansa näyttää rakkauttaan ja tämä tapa on miljoona kertaa parempi kuin puheen tasolla oleva rakkaudentunnustus.

Minun isäni puoleinen suku on täynnä jonkinsortin autisteja. Yksi veli on ulkomailla yliopistossa asiantuntija-opettajana, yksi on muutenvaan erikoinen, yksi erakko ja siskot omien alojensa huippuja, perheettömiä vanhoja piikoja.

Kommentoija 10 tässä. Kerronpa jotain isästäni. Hän oli kiltein ihminen, mitä tiedän. Me lapset olimme hänelle todella tärkeitä, samoin äitiä hän suorastaan palvoi (äidillä kyllä meni hermot isään usein, enkä ihmettele). Isä rakasti myös eläimiä, erityisesti lintuja. Osasi "kaikki" linnut ja niiden äänet niin hyvin, että että muutkin oppi siinä sivussa 😃

Kasvattajana hän oli lepsu. Ei hän kiinnittänyt juuri huomiota siihen, missä kukakin kulki tai mitä teki. Hän luotti meihin täysillä, aina. Hän oli myös merkillisen sopeutuvainen, vaikka omasi lukuisia, tiukkoja rutiineja. Tuntui, että hän kulki aina vähän omassa kuplassaan ja jätti muut asiat huomioimatta. Kuuntelutaito oli olematon. Jos jonkun asian halusi saada hänelle tajuntaan, se piti joko kirjoittaa tai kalenteriin tai kertoa valokuvalla. Siksipä meillä on ollut vino pino polaroideja roskapussista 😂

Ongelmia tuli keskusteltaessa. Hän intti omaa näkökantaansa pikkuasioissakin eikä antanut tuumaakaan periksi. Isä ei myöskään tullut ihmisten kanssa toimeen, vaan joutui aina kiusatuksi työpaikoilla. Kotona ei vieraita käynyt, koska isä siirtyi tylysti eri huoneeseen kuulokkeet korvilla. Hän ei kyennyt juttelemaan seurassa.

Kun muutin pois kotoa, välit isään etääntyivät. Puhelimessa hän ei osannut jutella vaan höpötti monologejaan. Kerran kun soitin hänelle ja kysyin, mitä kuuluu, sain vastaukseksi "Mandariinisorsia on nähty Töölönlahdella" ja sitten hän puhui niistä yksin.

Pojallani on nyt autismin kirjo-epäily ja sitä kautta hoksasin, että miksi isäni oli niin erikoinen. Itselläni on piirteitä myös. Epätasainen kykyprofiili (osaan 6 kieltä, mutta olen surkea historiassa enkä osaa uida enkä luistella), aistiyliherkkyys, alisuoriutuminen älykkyyteen nähden, jumittaminen ja ekkot.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoija 10 tässä. Kerronpa jotain isästäni. Hän oli kiltein ihminen, mitä tiedän. Me lapset olimme hänelle todella tärkeitä, samoin äitiä hän suorastaan palvoi (äidillä kyllä meni hermot isään usein, enkä ihmettele). Isä rakasti myös eläimiä, erityisesti lintuja. Osasi "kaikki" linnut ja niiden äänet niin hyvin, että että muutkin oppi siinä sivussa 😃

Kasvattajana hän oli lepsu. Ei hän kiinnittänyt juuri huomiota siihen, missä kukakin kulki tai mitä teki. Hän luotti meihin täysillä, aina. Hän oli myös merkillisen sopeutuvainen, vaikka omasi lukuisia, tiukkoja rutiineja. Tuntui, että hän kulki aina vähän omassa kuplassaan ja jätti muut asiat huomioimatta. Kuuntelutaito oli olematon. Jos jonkun asian halusi saada hänelle tajuntaan, se piti joko kirjoittaa tai kalenteriin tai kertoa valokuvalla. Siksipä meillä on ollut vino pino polaroideja roskapussista 😂

Ongelmia tuli keskusteltaessa. Hän intti omaa näkökantaansa pikkuasioissakin eikä antanut tuumaakaan periksi. Isä ei myöskään tullut ihmisten kanssa toimeen, vaan joutui aina kiusatuksi työpaikoilla. Kotona ei vieraita käynyt, koska isä siirtyi tylysti eri huoneeseen kuulokkeet korvilla. Hän ei kyennyt juttelemaan seurassa.

Kun muutin pois kotoa, välit isään etääntyivät. Puhelimessa hän ei osannut jutella vaan höpötti monologejaan. Kerran kun soitin hänelle ja kysyin, mitä kuuluu, sain vastaukseksi "Mandariinisorsia on nähty Töölönlahdella" ja sitten hän puhui niistä yksin.

Pojallani on nyt autismin kirjo-epäily ja sitä kautta hoksasin, että miksi isäni oli niin erikoinen. Itselläni on piirteitä myös. Epätasainen kykyprofiili (osaan 6 kieltä, mutta olen surkea historiassa enkä osaa uida enkä luistella), aistiyliherkkyys, alisuoriutuminen älykkyyteen nähden, jumittaminen ja ekkot.

Minäkin tajusin isäni erikoisuudet aspergeriksi sen jälkeen kun lapseni sai diagnoosin. Itselläni ei ole varsinaisia oireita, ehkä enemmän adhd oireita, mutta huomaan ajattelevani outside the box muihin ihmisiin verrattuna. Siitä on sekä hyötyä että haittaa.

Luulen että entisajan kova kuri koulussa on sopinut aspergereille erityisen hyvin. Kaikki on ollut ennakoitavissa ja säännöt selvät. Luulen että tämän ajan aspergerit ovat enemmän pulassa nykykouluissa.

Keksitty juttu koko asperger. Miksi hankalia ihmisiä ei voi vaan sanoa hankaliksi, miksi pitää kehitellä joku nimitys sille?

Tässä vinkki kaikille erityislasten äideille, antakaa lapselle eye q:ta, se auttaa keskittymisessä ja tasaa käytöshäiriöitä. Alkuun täytyy antaa hevoskuuri, 6 tablettia päivässä, kahden kuukauden ajan. Vasta silloin voi odottaa tuloksia. Lasten aivot tarvitsevat rasvahappoja juuri oikeassa suhteessa. Tuosta löytyy tutkimustietoakin, eli ei ole mikään mainoskikka.

Eikö molempien vanhempien pidä olla kantajia jotta tauti periytyisi? Meillä miehen idä on todella omituinen, samanlainen kuin esimerkeissä tuolla aiemmin.. meillä on 1,5 vuotias lapsi, pelkään että perii ukin ”hulluuden”..

Vierailija kirjoitti:

Eikö molempien vanhempien pidä olla kantajia jotta tauti periytyisi? Meillä miehen idä on todella omituinen, samanlainen kuin esimerkeissä tuolla aiemmin.. meillä on 1,5 vuotias lapsi, pelkään että perii ukin ”hulluuden”..

No ei todellakaan. Aina ei edes tiedetä, mistä lapsi on geeniensä saanut. Voi olla ettei suvussa ole yhtään autistia, kunnes sellainen syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Keksitty juttu koko asperger. Miksi hankalia ihmisiä ei voi vaan sanoa hankaliksi, miksi pitää kehitellä joku nimitys sille?

Persoonallisuushäiriöstä ovat sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Keksitty juttu koko asperger. Miksi hankalia ihmisiä ei voi vaan sanoa hankaliksi, miksi pitää kehitellä joku nimitys sille?

Tyypillistä tekstiä ns neurotyypilliseltä ihmiseltä, joka ei ymmärrä mistään mitään. Asperger tai autismi on, tila jolle ihminen ei voi mitään. Se ei siis ole keksitty juttu. Se on neurobiologinen kehityshäiriö, jossa aivot toimii hieman eri tavalla kuin yleensä. Perusterveen ihmisen, jolla ei ole mitään, on helppoa huudella kaikenlaista roskaa. Kaikki ei vaan pysty ymmärtämään tosiasiaa, että erilaisuutta on ylipäätään olemassa. Tällä palstalla kyllä meitä joilla on as pidetään huonoina ihmisinä, mikä tuntuu todella pahalta.

Minulla on diagnosoimaton aspergerisä. Ei silloin kun asuin vielä kotona kenelläkään ollut mitään käsitystä mistään aspergerista. Mutta mikä mielenkiintoista, tiedostamatta etsin itselleni aspergerpuolison ja paras ystäväni on asperger myös. Olen havahtunut tähän vasta nyt hiljattain. Ystävä diagnosoitiin aikuisena ( olemme tunteneet lapsesta saakka)

Mies sai hiljattain diagnoosin kun poikamme oli autismitutkimuksissa, mies hakeutui myös lääkärille.

Näin ne tiedostamattomat kaavat toimii. Monesti puhutaan juoppojen lapsista, että ottavat juopon puolisokseen tiedostamatta, toistavat lapsuudessa opittua kaavaa. Ilmeisesti se toimii aspergeriinkin.

Autismi on kansantauti. Liekö rokotukset taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Eikö molempien vanhempien pidä olla kantajia jotta tauti periytyisi? Meillä miehen idä on todella omituinen, samanlainen kuin esimerkeissä tuolla aiemmin.. meillä on 1,5 vuotias lapsi, pelkään että perii ukin ”hulluuden”..

Vai että tauti ja hulluus. Oletko koulukiusaaja tai muu pökäle?

Mun isä taitaa olla assi, itsekin olen. Mutta hänen käytöksensä on usein täysin kontrolloimatonta, minä sentään osaan hillitä itseäni. Johtunee sukupuolesta ja yhteiskunnan naiskuvasta.

Isäni saattoi täräyttää että äitini on läski, ja seuraavassa lauseessa hän oli paras puoliso ja paras äiti. Ei voinut hyväksyä, jos minä vaikka riitelin äitini kanssa sillä se oli epäkunnioittavaa. Ei omaa mitään pelisilmää kodin ulkopuolellakaan, hän ilmaisee suoraan jos ei esim. halua olla jossain tilanteessa tietyn ihmisen kanssa. 

On kova jumittamaan rutiineissa ja on orjallisen järjestelmällinen. Suostuu syömään vain muutamaa ruokalajia. Ei ollut imenyt rintaa vauvana, vaan oli pitänyt antaa lehmänmaitoa lusikalla. Ihmettelen miten äiti jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isä taitaa olla assi, itsekin olen. Mutta hänen käytöksensä on usein täysin kontrolloimatonta, minä sentään osaan hillitä itseäni. Johtunee sukupuolesta ja yhteiskunnan naiskuvasta.

Isäni saattoi täräyttää että äitini on läski, ja seuraavassa lauseessa hän oli paras puoliso ja paras äiti. Ei voinut hyväksyä, jos minä vaikka riitelin äitini kanssa sillä se oli epäkunnioittavaa. Ei omaa mitään pelisilmää kodin ulkopuolellakaan, hän ilmaisee suoraan jos ei esim. halua olla jossain tilanteessa tietyn ihmisen kanssa. 

On kova jumittamaan rutiineissa ja on orjallisen järjestelmällinen. Suostuu syömään vain muutamaa ruokalajia. Ei ollut imenyt rintaa vauvana, vaan oli pitänyt antaa lehmänmaitoa lusikalla. Ihmettelen miten äiti jaksaa. 

Niin ja tämä: isäni ei voinut hyväksyä sitä, jos joku ihmetteli hänen mielenkiinnon kohteitaan ja niihin käyttämää aikaa ja rahaa. Itse ei voi vieläkään hyväksyä ja ymmärtää minun juttujani.

Olen päättänyt, että en halua parisuhdetta ja edes ystävyyttä as-miehen kanssa. He ovat niin uskomattoman itsekkäitä vatipäitä.

Olin naimisissa diagnosoidun aspergerin kanssa ja ihmettelen, miten ketjussa kehutaan asseja rehellisiksi. Ex oli patologinen valehtelija, ja uskoi itse kaikki oudot juttunsa. Toisaalta oli varmaan myös persoonallisuushäiriöinen, mutta siitä ei ollut diagnoosia. Raskain vaihe elämässäni oli tuo liitto, elämä assin puolisona on helvetti maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksitty juttu koko asperger. Miksi hankalia ihmisiä ei voi vaan sanoa hankaliksi, miksi pitää kehitellä joku nimitys sille?

Tyypillistä tekstiä ns neurotyypilliseltä ihmiseltä, joka ei ymmärrä mistään mitään. Asperger tai autismi on, tila jolle ihminen ei voi mitään. Se ei siis ole keksitty juttu. Se on neurobiologinen kehityshäiriö, jossa aivot toimii hieman eri tavalla kuin yleensä. Perusterveen ihmisen, jolla ei ole mitään, on helppoa huudella kaikenlaista roskaa. Kaikki ei vaan pysty ymmärtämään tosiasiaa, että erilaisuutta on ylipäätään olemassa.

Tällä palstalla kyllä meitä joilla on as pidetään huonoina ihmisinä, mikä tuntuu todella pahalta.

Eivät kaikki pidä asseja huonoina ihmisinä täällä palstalla tai muuallakaan. Kaikilla on täällä olemisen oikeus. Olemme kaikki Luojan luomia juuri sellaisina kuin olemme.

Tietty kasvunvaraa ihmisenä on meillä kaikilla, niin asseilla kuin ei-asseilla. Älkää lannistuko, assit! Sitäpaitsi kaikilla on kuulema jonkin verran assipiirteitä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksitty juttu koko asperger. Miksi hankalia ihmisiä ei voi vaan sanoa hankaliksi, miksi pitää kehitellä joku nimitys sille?

Tyypillistä tekstiä ns neurotyypilliseltä ihmiseltä, joka ei ymmärrä mistään mitään. Asperger tai autismi on, tila jolle ihminen ei voi mitään. Se ei siis ole keksitty juttu. Se on neurobiologinen kehityshäiriö, jossa aivot toimii hieman eri tavalla kuin yleensä. Perusterveen ihmisen, jolla ei ole mitään, on helppoa huudella kaikenlaista roskaa. Kaikki ei vaan pysty ymmärtämään tosiasiaa, että erilaisuutta on ylipäätään olemassa.

Tällä palstalla kyllä meitä joilla on as pidetään huonoina ihmisinä, mikä tuntuu todella pahalta.

Eivät kaikki pidä asseja huonoina ihmisinä täällä palstalla tai muuallakaan. Kaikilla on täällä olemisen oikeus. Olemme kaikki Luojan luomia juuri sellaisina kuin olemme.

Tietty kasvunvaraa ihmisenä on meillä kaikilla, niin asseilla kuin ei-asseilla. Älkää lannistuko, assit! Sitäpaitsi kaikilla on kuulema jonkin verran assipiirteitä. :)

Jos tuo viimeinen lause oli tarkoitettu ”kevennykseksi” tai ”lohdutukseksi”, se epäonnistui tehtävässään. Ja ei, kaikilla ei ole autistisia piirteitä. Tsiisus.

As-nainen