Kasvaminen asperger-perheessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla on asperger isä? Eikö äitejä ole kenelläkään? Luulisi että se olisi vielä vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta, jos äiti ei kykene varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.

Asperger/autismi periytyy X kromosomin kautta. Tytöillä näitä on kaksi, pojilla vain yksi, jolloin geeni on vallitseva. Tytön tulisi periä asperger molemmilta vanhemmiltaan, pojalle se periytyy äidin puolelta.

Minun isälläni piirteitä, jotka viittaavat aspergeriin. Lapsellani (poika) on niitä mahdollisesti myös. Minä saatan siis olla kantaja? Itselläni on jotain lievää siihen viittaavaa, muttei yhtä voimakkaana kuin isälläni.

Millaisia piirteitä sinulla on, joista olet tunnistavinasi aspergerominaisuudet..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla on asperger isä? Eikö äitejä ole kenelläkään? Luulisi että se olisi vielä vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta, jos äiti ei kykene varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.

Asperger/autismi periytyy X kromosomin kautta. Tytöillä näitä on kaksi, pojilla vain yksi, jolloin geeni on vallitseva. Tytön tulisi periä asperger molemmilta vanhemmiltaan, pojalle se periytyy äidin puolelta.

Minun isälläni piirteitä, jotka viittaavat aspergeriin. Lapsellani (poika) on niitä mahdollisesti myös. Minä saatan siis olla kantaja? Itselläni on jotain lievää siihen viittaavaa, muttei yhtä voimakkaana kuin isälläni.

Millaisia piirteitä sinulla on, joista olet tunnistavinasi aspergerominaisuudet..?

Aistiyliherkkyyttä, sosiaalista kömpelyyttä, joitakin hahmotus- ja oppimisvaikeuksia sekä sitä, että otan asioita välillä kirjaimellisesti ja jään helposti "jumiin" (pitkät monologit, pikkutarkka viilaaminen jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla on asperger isä? Eikö äitejä ole kenelläkään? Luulisi että se olisi vielä vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta, jos äiti ei kykene varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.

Asperger/autismi periytyy X kromosomin kautta. Tytöillä näitä on kaksi, pojilla vain yksi, jolloin geeni on vallitseva. Tytön tulisi periä asperger molemmilta vanhemmiltaan, pojalle se periytyy äidin puolelta.

Minun isälläni piirteitä, jotka viittaavat aspergeriin. Lapsellani (poika) on niitä mahdollisesti myös. Minä saatan siis olla kantaja? Itselläni on jotain lievää siihen viittaavaa, muttei yhtä voimakkaana kuin isälläni.

Millaisia piirteitä sinulla on, joista olet tunnistavinasi aspergerominaisuudet..?

Aistiyliherkkyyttä, sosiaalista kömpelyyttä, joitakin hahmotus- ja oppimisvaikeuksia sekä sitä, että otan asioita välillä kirjaimellisesti ja jään helposti "jumiin" (pitkät monologit, pikkutarkka viilaaminen jne).

Tuo aistiyliherkkyys on mielenkiintoinen.. meillä äidin piti valmistaa aina samoja tuttuja ruokia, isä ei suostunut syömään mitään uutta. Kala ja kana oli ehdottomasti poissuljettu, samoin sienet ja pavut. Perunaa olisi pitänyt olla joka päivä, riisi ei tullut kuuloonkaan. Kun muutin omilleni, ruokavalioon laajeni huomattavasti!

Eikö aspergervauvat ole yleensä itkuisia, koliikkivauvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla on asperger isä? Eikö äitejä ole kenelläkään? Luulisi että se olisi vielä vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta, jos äiti ei kykene varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.

Asperger/autismi periytyy X kromosomin kautta. Tytöillä näitä on kaksi, pojilla vain yksi, jolloin geeni on vallitseva. Tytön tulisi periä asperger molemmilta vanhemmiltaan, pojalle se periytyy äidin puolelta.

Minun isälläni piirteitä, jotka viittaavat aspergeriin. Lapsellani (poika) on niitä mahdollisesti myös. Minä saatan siis olla kantaja? Itselläni on jotain lievää siihen viittaavaa, muttei yhtä voimakkaana kuin isälläni.

Millaisia piirteitä sinulla on, joista olet tunnistavinasi aspergerominaisuudet..?

Aistiyliherkkyyttä, sosiaalista kömpelyyttä, joitakin hahmotus- ja oppimisvaikeuksia sekä sitä, että otan asioita välillä kirjaimellisesti ja jään helposti "jumiin" (pitkät monologit, pikkutarkka viilaaminen jne).

Tuo aistiyliherkkyys on mielenkiintoinen.. meillä äidin piti valmistaa aina samoja tuttuja ruokia, isä ei suostunut syömään mitään uutta. Kala ja kana oli ehdottomasti poissuljettu, samoin sienet ja pavut. Perunaa olisi pitänyt olla joka päivä, riisi ei tullut kuuloonkaan. Kun muutin omilleni, ruokavalioon laajeni huomattavasti!

Varmasti. Minulla nuo aistiyliherkkyydet eivät kuitenkaan liity syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla on asperger isä? Eikö äitejä ole kenelläkään? Luulisi että se olisi vielä vahingollisempaa lapsen kehityksen kannalta, jos äiti ei kykene varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.

Asperger/autismi periytyy X kromosomin kautta. Tytöillä näitä on kaksi, pojilla vain yksi, jolloin geeni on vallitseva. Tytön tulisi periä asperger molemmilta vanhemmiltaan, pojalle se periytyy äidin puolelta.

Minun isälläni piirteitä, jotka viittaavat aspergeriin. Lapsellani (poika) on niitä mahdollisesti myös. Minä saatan siis olla kantaja? Itselläni on jotain lievää siihen viittaavaa, muttei yhtä voimakkaana kuin isälläni.

Tässä on nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin. Ajatellaan, että naisen 2 x kromosomia suojaa asperger/autismikirjolta, joka tarkoittaa ihan eri asiaa kuin että se periytyisi X-kromosomin kautta. Kyseessä on tila, johon vaikuttaa kymmenet eri geenit eri kromosomeissa ja ympäristötekijät, ei yksi geeni yhdessä kromosomissa.

Moni asperger joutuu kiusatuksi ja väärinymmärretyksi. Harvoin as ihmiset ovat epäystävällisiä, vaikka he saattavatkin siltä vaikuttaa töksäytysten ja puutteellisten sosiaalisten tilanteenlukutaitojen vuoksi.

Sinänsä ymmärrän asperger ihmisten läheisten suojeluhalun. Tuntemani aspergerit ovat hyvin sydämellisiä ihmisiä, herkkiä ja uskollisia. Vain tunteiden näyttäminen ja tunnistaminen on heille vaikeaa ja se antaa helposti heistä valheellisesti, kylmäkiskoisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Voiko aspergerpiirteet siis oppia? Eli jos vanhemmalla on vahvat as piirteet, omaavatko lapset nämä samat piirteet kasvaessaan?

totta kai piirteitä voi oppia

Ei ollut helppoa kasvaa aspergerperheessä. Isäni ja isoveljeni ovat selviä aspergereja, äiti oli muutenvaan introvertti, ehkä jotain piirteitä autismista hänellekin, kun suhtautui ihmisiin niin välinpitämättömästi, mutta eläimiä rakasti pyyteettömästi. Tunsin aina olevani jotenkin huono tai arvoton. Vanhempia ei olisi saanut kirveelläkään koulun juhliin. Äiti kävi painostettuna katsomassa vanhojen tanssit. Kotona kaikki oli aina tehtävä tietyllä, tutulla tavalla. Jos saunapäiväksi oli päätetty joskus aikojen alussa tiistai, sitä ei voinut siirtää millään. Ei millään. Tiistaina lämpeni sauna, menin sinne tai en. Ruoat olivat myös erittäin tarkkaan valittuja, muutama ruokalaji vain kelpasi ja vihanneksista vain porkkana, tomaatti ja kurkku. Mitään muuta ei voinut ikinä tehdä. Aloin teininä kasvissyöjäksi ja tein omat ruokani itse. Kukaan muu ei halunnut koskea niihin. Sosiaalisiin suhteisiin tämä vaikutti luonnollisesti, kun vanhemmat jumittivat jossain tietyssä käyttäytymismallissa, kylässä ei käyty missään. Jos joku meille tuli, oli kaikki jotenkin kiusallista. Vanhemmat asuivat samassa talossa, käytännössä isä oli valloittanut saunahuoneen alakerrassa, se oli hänen valtakuntaansa eikä muilla ollut sinne liioin asiaa. Ei hän viihtynyt katsomassa yhdessä televisiota muiden kanssa, hänellä oli oma huone alakerrassa ja siellä hän katsoi telkkarista mitä halusi. Kaikki eristäytyivät omiin huoneisiinsa, aivan kun se olisi ollut täysin normaalia. Kyllä olen joutunut aikuisiällä käymään läpi erikoisia ja haitallisia lapsuuden toimintamalleja ja tapoja, että en olisi itse sosiaalisesti ihan invalidi. Paljon työstämistä se on vaatinut.

Isä oli Assi, äiti ei. Äiti ei saanut parisuhteestaan normaalia hellyyttä ja vastavuoroista tunnepuolen vuorovaikutusta, tai vuorovaikutusta ylipäätään. Isä hermostui heti jos piti keskustella jostain muusta kuin käytännön juoksevista asioista. Isä ei osannut ottaa muiden tunteita ollenkaan vastaan vaan painui autotalliin heti jos tuli yhtään sanomista jostain. Oikein al bundy nr 2.

Äiti halusi erota monesti ja avautui minulle niistä asioista, ollessani alakouluikäinen. Se ahdisti minua paljon, sillä en ollut millään tavalla kypsä käsittelemään äitini negatiivisia tunteita avioliitostaan. Se oli varmaan vielä vahingollisempaa, joutua toimimaan äidin uskottuna ja terapeuttina, kuin isäni antisosiaalisuus.

Vierailija kirjoitti:

Isä oli Assi, äiti ei. Äiti ei saanut parisuhteestaan normaalia hellyyttä ja vastavuoroista tunnepuolen vuorovaikutusta, tai vuorovaikutusta ylipäätään. Isä hermostui heti jos piti keskustella jostain muusta kuin käytännön juoksevista asioista. Isä ei osannut ottaa muiden tunteita ollenkaan vastaan vaan painui autotalliin heti jos tuli yhtään sanomista jostain. Oikein al bundy nr 2.

Äiti halusi erota monesti ja avautui minulle niistä asioista, ollessani alakouluikäinen. Se ahdisti minua paljon, sillä en ollut millään tavalla kypsä käsittelemään äitini negatiivisia tunteita avioliitostaan. Se oli varmaan vielä vahingollisempaa, joutua toimimaan äidin uskottuna ja terapeuttina, kuin isäni antisosiaalisuus.

Meillä menivät nämä kuviot sukupuolten osalta toisinpäin. Kyllä, aika ahdistavaa on kasvaa tuollaisessa perheessä. Vanhemman uskotuksi joutuminen tuhoaa tehokkaasti lapsen mielenterveyden.

Vierailija kirjoitti:

Eikö aspergervauvat ole yleensä itkuisia, koliikkivauvoja?

Minäkin olen kuullut tästä. Liittyy varmaan aistiyliherkkyyteen, olettaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä oli Assi, äiti ei. Äiti ei saanut parisuhteestaan normaalia hellyyttä ja vastavuoroista tunnepuolen vuorovaikutusta, tai vuorovaikutusta ylipäätään. Isä hermostui heti jos piti keskustella jostain muusta kuin käytännön juoksevista asioista. Isä ei osannut ottaa muiden tunteita ollenkaan vastaan vaan painui autotalliin heti jos tuli yhtään sanomista jostain. Oikein al bundy nr 2.

Äiti halusi erota monesti ja avautui minulle niistä asioista, ollessani alakouluikäinen. Se ahdisti minua paljon, sillä en ollut millään tavalla kypsä käsittelemään äitini negatiivisia tunteita avioliitostaan. Se oli varmaan vielä vahingollisempaa, joutua toimimaan äidin uskottuna ja terapeuttina, kuin isäni antisosiaalisuus.

Meillä menivät nämä kuviot sukupuolten osalta toisinpäin. Kyllä, aika ahdistavaa on kasvaa tuollaisessa perheessä. Vanhemman uskotuksi joutuminen tuhoaa tehokkaasti lapsen mielenterveyden.

En ole onneksi sairastunut mielenterveyden häiriöihin, mutta koen kyllä että se on rampauttanut minua ihmissuhteissani. Oman tilan ja mielipiteen ilmaiseminen ei ole ollut helppoa. Annan muiden ylittää omia rajojani jatkuvasti, enkä osaa sanoa ei. Pelkään myös toistavan tuota kaavaa oman tyttäreni suhteen. Vaikka en eläkään parisuhteessa, en halua kuormittaa omia teini-ikäisiä lapsiani omilla tunnetarpeillani. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni, että olen teinien äiti, en heidän kaveri.

Ihme että tästä saa täällä keskustella, eikä ketju ole poistunut. Tulin katsomaan vieläkö ketju on hengissä ja hämmästyin kun se löytyi. Aspergervanhemmat kokevat varmasti keskustelun heitä syyttelevänä

Vierailija kirjoitti:

Ihme että tästä saa täällä keskustella, eikä ketju ole poistunut. Tulin katsomaan vieläkö ketju on hengissä ja hämmästyin kun se löytyi. Aspergervanhemmat kokevat varmasti keskustelun heitä syyttelevänä

Kiusaajat ovat kiusaajia. En usko yhdenkään täällä kirjoittavan totta. Trolleja.

Vierailija kirjoitti:

Ihme että tästä saa täällä keskustella, eikä ketju ole poistunut. Tulin katsomaan vieläkö ketju on hengissä ja hämmästyin kun se löytyi. Aspergervanhemmat kokevat varmasti keskustelun heitä syyttelevänä

Miksi? Saahan täällä keskustella narsistiäideistä ja isistä, syöpää sairastavista vanhemmista ja alkoholistivanhemmistakin, miksi ihmeessä ei siis tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme että tästä saa täällä keskustella, eikä ketju ole poistunut. Tulin katsomaan vieläkö ketju on hengissä ja hämmästyin kun se löytyi. Aspergervanhemmat kokevat varmasti keskustelun heitä syyttelevänä

Kiusaajat ovat kiusaajia. En usko yhdenkään täällä kirjoittavan totta. Trolleja.

Miksi ihmeessä näin kuvittelet? Itse ainakin kirjoitin omasta isästäni tuonne, enkä mielestäni kiusannut ketään... anteeksi jos loukkasin jotain..🤷🏼‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme että tästä saa täällä keskustella, eikä ketju ole poistunut. Tulin katsomaan vieläkö ketju on hengissä ja hämmästyin kun se löytyi. Aspergervanhemmat kokevat varmasti keskustelun heitä syyttelevänä

Kiusaajat ovat kiusaajia. En usko yhdenkään täällä kirjoittavan totta. Trolleja.

Miksi kuvittelet että aspergervanhempien lapasia ei olisi palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Isä oli Assi, äiti ei. Äiti ei saanut parisuhteestaan normaalia hellyyttä ja vastavuoroista tunnepuolen vuorovaikutusta, tai vuorovaikutusta ylipäätään. Isä hermostui heti jos piti keskustella jostain muusta kuin käytännön juoksevista asioista. Isä ei osannut ottaa muiden tunteita ollenkaan vastaan vaan painui autotalliin heti jos tuli yhtään sanomista jostain. Oikein al bundy nr 2.

Äiti halusi erota monesti ja avautui minulle niistä asioista, ollessani alakouluikäinen. Se ahdisti minua paljon, sillä en ollut millään tavalla kypsä käsittelemään äitini negatiivisia tunteita avioliitostaan. Se oli varmaan vielä vahingollisempaa, joutua toimimaan äidin uskottuna ja terapeuttina, kuin isäni antisosiaalisuus.

Tämähän oli aivan kuin omasta lapsuudestani. Silloin ei mitään as-diagnooseja ollut, ja äitini sanoi, että isä oli luonnevikainen. Siihen aikaan ei niin helposti erottukaan, että kyllä se lapsuus ja nuoruus oli stressaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä oli Assi, äiti ei. Äiti ei saanut parisuhteestaan normaalia hellyyttä ja vastavuoroista tunnepuolen vuorovaikutusta, tai vuorovaikutusta ylipäätään. Isä hermostui heti jos piti keskustella jostain muusta kuin käytännön juoksevista asioista. Isä ei osannut ottaa muiden tunteita ollenkaan vastaan vaan painui autotalliin heti jos tuli yhtään sanomista jostain. Oikein al bundy nr 2.

Äiti halusi erota monesti ja avautui minulle niistä asioista, ollessani alakouluikäinen. Se ahdisti minua paljon, sillä en ollut millään tavalla kypsä käsittelemään äitini negatiivisia tunteita avioliitostaan. Se oli varmaan vielä vahingollisempaa, joutua toimimaan äidin uskottuna ja terapeuttina, kuin isäni antisosiaalisuus.

Tämähän oli aivan kuin omasta lapsuudestani. Silloin ei mitään as-diagnooseja ollut, ja äitini sanoi, että isä oli luonnevikainen. Siihen aikaan ei niin helposti erottukaan, että kyllä se lapsuus ja nuoruus oli stressaavaa. 

Meilläkin vanhemmat olivat yhdessä aivan liian pitkään niin naurettavasta syystä, kuin että ero koettiin henkilökohtaisena epäonnistumisena. Mitäpä siitä, että lapset joutuivat perheessä kärsimään vanhempien huonoista väleistä.