Muita jotka eivät saa mitään irti yksinkertaisesta huumorista?
En tiedä, että olenko jotenkin outo tai mielestänne tosikko, mutta jo lapsesta lähtien minun oli vaikea löytää mitään hauskaa vaikkapa Pirkka-Pekka - Kalliala -huumorista, varsinkaan sellaisesta "nunnuka-nunnuka-lai-lai" - saamelaisparodiasta tai "apuva mies" -osastosta. En myöskään koskaan ole nähnyt mitään hassua jossain Jim Carrey -naamanvääntelyssä tai jenkkiläisessä täytekakku naamaan -huumorissa. Mikä siinä on niin saamarin hullunhauskaa kun joku pieraisee hississä tai vääntää turpansa rullalle kieli poskessa. Tosin en minä koskaan sirkuspellejäjään ole tajunnut, edes pikkulapsena.
Musta huumori kyllä jaksaa naurattaa. Sellainen arkielämän tilanteista kumpuava, josksu epäsuora huumori, jonka esilletuomiseen on nähty paljon vaivaa. Ketosella & Myllyrinteellä sitä on ajoittain. Periaatteessa kuivahko brittihuumori voi mielestäni olla myös hauskaa.
Makuasioitahan nämä ovat, mutta halusin noin yleisesti kysellä mielipiteitänne. Olenko vähemmistössä, jos pieruhuumori ei naurata tippaakaan? Ei ole siis naurattanut koko elämäni aikana.
Ap
Kommentit (38)
Samoilla linjoilla. Itseäni ärsytti kauheasti nuorena, kun muut katsoivat Kummelia ja hokivat siitä opittuja tyhmiä juttuja, myöhemmin sama juttu Putouksen kanssa. Aika lapsellisena ja vähämielisenä olen aina pitänyt noiden ja muiden vastaavien ohjelmien huumoria.
Sama täällä, ja uudet tuttavuudet pitävät hirveänä tosikkona. Esimerkiksi nyt vaikka uusi miesystäväni, joka on tuntenut minut kuusi kuukautta. Hän katsoo minua joskus hyvinkin arvioiden ja epäillen, kun minua ei jaksa vahinkopierut tai skeittilaudalla kaatumiset naurattaa.
Toisaalta ne, jotka ovat tunteneet minut aina, tietävät että osaan nauraa ja huvitella ihan loputtomiin, kunhan se huumori vaan on laadukasta.
Ps. On meillä parisuhteessa sitä hyvääkin huumoria, joskus vaan ei ihan kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla aika samanlainen huumorintaju, mutta saatan silti revetä jollekin surkealle pikkukallevitsille jos se tulee sopivassa kohtaa :D Mutta yleensä yksinkertainen huumori aiheuttaa lähinnä myötähäpeää tai hämmennystä
Lisään nyt vielä, että muksuna kavereiden pieruläpät lähinnä ärsytti. Huumorintaju oli musta ja sarkastinen ihan pienestä asti
Pieruhuumori naurattaa minua, mutta olenkin juntti. Sen sijaan nuo kuvailemasi tv-sketsijutut eivät ole naurattaneet minua koskaan. Nehän ovat aina samanlaisia: tehdään jonkin sortin hahmo, keksitään sille yli-yksinkertainen hokema ja esitetään se huumorina. En myöskään naura hauskojen kotivideoiden pätkille. Kun jonkun muniin sattuun, ajattelen vain, miltä kipu tuntuu, eikä naurata. Enkä pidä huumorina sitäkään, että ensin solvataan toista ja sitten vaaditaan suhtautumaan juttuun huumorina. Törkeä käytös on törkeää käytöstä ja sillä selvä.
En minä ylipäätään taida olla kovin huumorintajuinen. Nautin sanaleikeistä. Naseva palindromi voi ilahduttaa kekseliäisyydessään. Ja pidän myös seksiin liittyvästä huumorista, mutta ihan pelkkä sukuelinten nimien luettelu ei naurata.
Juu, ei minuakaan naurata huono huumori. Tajuan kyllä mikä siinä on "hauskaa" ja ehkä hymähdän. Lapsilta ymmärrän esim. pieruhuumorin, mutta jos aikuista naurattaa todella yksinkertainen huumori, niin epäilen alhaista älykkyyttä ja jonkin kehitysvaiheen väliin jäämistä. Muistan kyllä, kun lapsena kehitettiin jotain älytöntä juttua siinä vaiheessa, kun sukupuoliasiat alkoi vähitellen aueta ja kiinnostaa. Pidän siitä huumorin repimistä tapana käsitellä asiaa ja testata vanhempien reaktioita hieman asiattomiin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla. Itseäni ärsytti kauheasti nuorena, kun muut katsoivat Kummelia ja hokivat siitä opittuja tyhmiä juttuja, myöhemmin sama juttu Putouksen kanssa. Aika lapsellisena ja vähämielisenä olen aina pitänyt noiden ja muiden vastaavien ohjelmien huumoria.
Joo, tuo on kanssa aika jännä, että ne "hullunhauskat" hokeamat tyyliin "apuvaaaaaa", "mitäs läksit" ja Kummelin Matti Näsä -lohkaisuja joutuu kuulemaan tuhatmiljoonaakertaa työpaikan kahvihuoneessa ja jopa vapaa-ajalla (meillä jokaisella lienee kaveripiirissä se TV -hahmoja tai muita julkkiksia varsinkin kännissä niiiiiiiiiiin hassunhauskasti imitoiva kaveri).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla. Itseäni ärsytti kauheasti nuorena, kun muut katsoivat Kummelia ja hokivat siitä opittuja tyhmiä juttuja, myöhemmin sama juttu Putouksen kanssa. Aika lapsellisena ja vähämielisenä olen aina pitänyt noiden ja muiden vastaavien ohjelmien huumoria.
Onhan täällä arkipäivän einsteinejakin. Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla. Itseäni ärsytti kauheasti nuorena, kun muut katsoivat Kummelia ja hokivat siitä opittuja tyhmiä juttuja, myöhemmin sama juttu Putouksen kanssa. Aika lapsellisena ja vähämielisenä olen aina pitänyt noiden ja muiden vastaavien ohjelmien huumoria.
Menin vuosia sitten työhaastatteluun suuryritykseen ja haastattelija hoki jotain Suomi-"viihteen" vitsiä enkä oikeasti käsittänyt, että hän yritti olla hauska.
Minua ei valittu tehtävään, koska en ollut Petelius/Kummeli tms. fani? :D
Samat sanat! Luiskaotsainen meno ei naurata. Esim. Ihmebantussa taas oli monella tavalla terävää, hyvin kirjoitettua huumoria. Myös P.G. Wodehousen Jeeves-kirjoissa on huolella rakennettuja asetelmia joista laukeaa huvittava kaaos.
Musta, surrealistinen huumori on parasta 😍
Jossain Frendeissäkin monet vitsit on todella ennalta-arvattavia ja simppeleitä. Ja yksi kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista?!
Simpsoneissa on periaatteessa hauskoja juttuja, mutta kun on oppinut sarjan tyylin, niin jutut eivät kovasti naurata, kun toistavat samaa kaavaa. Yllätys on huumorissa tärkeä elementti.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, ja uudet tuttavuudet pitävät hirveänä tosikkona. Esimerkiksi nyt vaikka uusi miesystäväni, joka on tuntenut minut kuusi kuukautta. Hän katsoo minua joskus hyvinkin arvioiden ja epäillen, kun minua ei jaksa vahinkopierut tai skeittilaudalla kaatumiset naurattaa.
Toisaalta ne, jotka ovat tunteneet minut aina, tietävät että osaan nauraa ja huvitella ihan loputtomiin, kunhan se huumori vaan on laadukasta.
Ps. On meillä parisuhteessa sitä hyvääkin huumoria, joskus vaan ei ihan kohtaa.
"Kunhan huumori on laadukasta".
Huumori-ihmiset voivat nauraa vaikka mille miettimättä laadukkuutta tai onko nyt sopivaa. Sinulleko pitää tarjoilla jotain hovikelpoista nauramista? Käsi suun edessä sievästi tai katsoen, nauraako se porukan korkeasti koulutetuinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, ja uudet tuttavuudet pitävät hirveänä tosikkona. Esimerkiksi nyt vaikka uusi miesystäväni, joka on tuntenut minut kuusi kuukautta. Hän katsoo minua joskus hyvinkin arvioiden ja epäillen, kun minua ei jaksa vahinkopierut tai skeittilaudalla kaatumiset naurattaa.
Toisaalta ne, jotka ovat tunteneet minut aina, tietävät että osaan nauraa ja huvitella ihan loputtomiin, kunhan se huumori vaan on laadukasta.
Ps. On meillä parisuhteessa sitä hyvääkin huumoria, joskus vaan ei ihan kohtaa.
"Kunhan huumori on laadukasta".
Huumori-ihmiset voivat nauraa vaikka mille miettimättä laadukkuutta tai onko nyt sopivaa. Sinulleko pitää tarjoilla jotain hovikelpoista nauramista? Käsi suun edessä sievästi tai katsoen, nauraako se porukan korkeasti koulutetuinkin.
Sinne ”hovihuumorin” ja pieru-/putoushuumorin väliin mahtuu kyllä paljonkin laadukasta huumoria. Vai kykenetkö sinä erottamaan harmaan eri sävyjä?
Vierailija kirjoitti:
Jossain Frendeissäkin monet vitsit on todella ennalta-arvattavia ja simppeleitä. Ja yksi kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista?!
Simpsoneissa on periaatteessa hauskoja juttuja, mutta kun on oppinut sarjan tyylin, niin jutut eivät kovasti naurata, kun toistavat samaa kaavaa. Yllätys on huumorissa tärkeä elementti.
Totta. Pidin Frendeistä, mutta vitsit ja reaktiot niihin olivat ennalta arvattavissa. Katsoin joskus Frendejä miespuolisen ystäväni kanssa eikä hän ymmärtänyt, miten pystyin arvaamaan seuraavan kommentin. Mielestäni arvaaminen oli hyvin helppoa.
Itsekkään en oikein tuollaisesta helposta huumorista pidä.
Sellainen uskottava tilannekomiikka on hyvää, sellainen missä vitsiä ei tungeta katsojan naamalle, mutta nuo on harvassa. Esim. melkein kaikki amerikan sitcomit ei iske kun niissä on ne tekonaurut "selittämässä" vitsejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla. Itseäni ärsytti kauheasti nuorena, kun muut katsoivat Kummelia ja hokivat siitä opittuja tyhmiä juttuja, myöhemmin sama juttu Putouksen kanssa. Aika lapsellisena ja vähämielisenä olen aina pitänyt noiden ja muiden vastaavien ohjelmien huumoria.
Menin vuosia sitten työhaastatteluun suuryritykseen ja haastattelija hoki jotain Suomi-"viihteen" vitsiä enkä oikeasti käsittänyt, että hän yritti olla hauska.
Minua ei valittu tehtävään, koska en ollut Petelius/Kummeli tms. fani? :D
Tuossa hyvä esimerkki siitä, että luiskaotsahuumori ei iske ainoastaan tiettyyn kansanosaan vaan koulutukseen ja statukseen katsomatta sitä joutuu kuulemaan ihan kaikkialla. Veikkaan, että myös Eduskuntatalon käytävillä. Myötähäpeä on aika suuri kun toimari heittää kokouksessa muita hauskuttaakseen "mitäs läksit".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla. Itseäni ärsytti kauheasti nuorena, kun muut katsoivat Kummelia ja hokivat siitä opittuja tyhmiä juttuja, myöhemmin sama juttu Putouksen kanssa. Aika lapsellisena ja vähämielisenä olen aina pitänyt noiden ja muiden vastaavien ohjelmien huumoria.
Menin vuosia sitten työhaastatteluun suuryritykseen ja haastattelija hoki jotain Suomi-"viihteen" vitsiä enkä oikeasti käsittänyt, että hän yritti olla hauska.
Minua ei valittu tehtävään, koska en ollut Petelius/Kummeli tms. fani? :D
Tuossahan on jo sketsin aineksia itsessään :D
Vierailija kirjoitti:
Itsekkään en oikein tuollaisesta helposta huumorista pidä.
Sellainen uskottava tilannekomiikka on hyvää, sellainen missä vitsiä ei tungeta katsojan naamalle, mutta nuo on harvassa. Esim. melkein kaikki amerikan sitcomit ei iske kun niissä on ne tekonaurut "selittämässä" vitsejä.
Jenkeissähän sitä studioyleisöä oikein ohjaillaan "laugh now" -kyltein, jotta tajuavat, että missä kohtaa se vitsi huipentuu...
Ap
Mulla aika samanlainen huumorintaju, mutta saatan silti revetä jollekin surkealle pikkukallevitsille jos se tulee sopivassa kohtaa :D Mutta yleensä yksinkertainen huumori aiheuttaa lähinnä myötähäpeää tai hämmennystä