Olenko loukkaantunut turhaan?
Siivosin kotona hyllyjä, joilla oli joitakin papereita. Törmäsin kahteen asiakirjaan.
Anoppi oli tehnyt edunvalvontapaperit, joissa mieheni estyessä minut oli määrätty hänelle edunvalvojaksi kysymättä minulta mitään, eikä siinä kaikki, oli myös lahjakirja miehelleni muutamasta osakkeesta, arvo n.1000 e, mutta siinä oli mainittu, että minut rajataan tuon lahjan ulkopuolelle.
Ennenkuin alatte haukkua minua ahneeksi miniäksi kerrottakoon, että olemme olleet miehen kanssa aviossa 50 v ja minun
omaisuuteni on paljon suurempi kuin anopin on koskaan ollut.
En siis ole tuon lahjoituksen tarpeessa ja mieheni ei ole halunnut loukata tunteitani ja varmaan siksi ei ole kertonut.
Anoppi on haukkunut minua yli 50 v ja olettaa, että nyt vanhoilla päivillä alan hänen asioistaan huolehtia.
Kommentit (6)
50vuotta on yritetty kaikenlaista keskustelua, mutta pelkkää huutamista on vastapuolelta tullut.
No yksipuolisesti ei voi edunvalvojaksi määrätä, sen kun kieltäydyt siinä vaiheessa jos/kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Et ole tuohon ikään päästyäsi vielä oppinut ettei sinua voi yksipuolisesti mihinkään määrätä!
Voti suoraan sanottuna pyyhkiä peppusi sillä paperilla.
Kyllä olis 50-vuotinen liitto koetuksella, jos mieheni olisi tuollaiseen sopimukseen suostunut, kertomatta siitä sanallakaan minulle. Ilmeisesti hän on myös äidilleen antanut täydellisen sotusi, joka paperiin tarvitaan?
Se on sitten ihan toinen juttu, ettei tuollaisella yksipuolisella sopimisella synny mitään velvoitetta. Edunvalvojalta tarvitaan suostumus hommaan.
Meitin suvussa on tapana rajata nykyiset/entiset avo/aviopuolisot perinnön ulkopuolelle. Yleensä kyllä tehdään avioehto. Reilu peli puolin ja toisin.
Yhtä vaan en ymmärtänyt, kun kirjoitit, että "minun omaisuuteni" eli onko teillä avioehto?
Sinä olet siis 50v + avioikä, eli noin 70v.
Anoppi sen noin 20v siihen päälle, eli 90v.
Olisikohan teidän aika aikuistua ja KESKUSTELLA asiasta keskenänne?