Mitä sitten jos on kroonisesti masentunut tai bipo?

Lehdissä on näitä juttuja siitä, että ihmiset voivat olla pitkäaikaisesti masentuneita eivätkä edees tajua sitä.

No minä saatan olla. Minulla on todella paljon näistä oireista - ankea ja vihainen olo, fyysisiä kipuja nivelissä ja lihaksissa, painon nousua, saamattomuutta, ja päättämättömyyttä - ajattelen liian usein, että maksan ylimääräistä siitä,e tti minun tarvitse ajatella tätäkään. Paitsi että koen kyllä välillä myös iloa, se ei vaan kestä, eikä tunnu missään enää hetken päästä. Ja kaikessa saamattomuudessani ihan pelkän hammastenpuremisen voimalla olen tehnyt aika paljon aika isoja asioita.

Pari vuotta sitten hain työpaikkalääkäriltä unilääkkeitä tilanteen kriisiydyttyä ja tämä väläytteli sanaa epätyypillinen masennus.

Mutta voisin ehkä olla bipokin, koska mielialat myös vaihtelevat todella rajusti laidasta laitaan ja niiden saamattomuuskausien välillä on joskus hyvin luovia hetkiä, joiden ansiosta olen esimerkiksi työssäni aika menestynyt ja saanut tunnustusta. Mutta itsetunto kaiken tämän alla on surkea tai ainakin luottamus siihen on lyhytkestoista.

Jotain mulla on vialla, kosko olo on surkea. Mutta olen toisaalta yleensä ihan keskimääräisen toimintakykyinen. Käy töissä, maksan veroni ja elätän perheeni. JOS minä menisin lääkäriin ja hankkisin jonkun diagnoosin, niin osaisivatko ne auttaa tässä jotenkin? Olisiko tulos nykyistä parempi vai huonompi?