Kaveri pummii kyytiä vaikka olis omakin auto!
Asumme lähekkäin ja on uskomatonta lapsellisuutta, kun tämä kaveri pummii kyytiä, vaikka olisi omakin auto.
Esim.1
Olemme menossa samaan kyläpaikkaan, hän ei IKINÄ tarjoudu, että voimme mennä hänen autollaan, vaan ikäänkuin huudahtaa jo heti ekana, että pääsenkö kyydillä. Että niiku jos ekana sanoo, niin saa varattua sen option itselleen. Kyseessä on 30 v nainen!
Esim.2
Olen tulossa samoihin illanistujaisiin ja en tiennyt että kaverikin on siellä, niin heti huudahtaa, että pääsekö kyydillä pois. Tietenkin suostun, mutta sitten kahden tunnin päästä tulee vaatimus, että nyt pitää lähteä pois että ehtii saunaan. Meinasin sanoa, että nyt pyydät oman miehen kuskaamaan. Ois pitänyt sanoa.
Yhdesti sitten kysyin, että voidaanko mennä sinun kyydillä. Tästä hämmentyi ja melkein loukkaantui. Hän on ollut pitkään työttömänä, miehellä vakityö, eli kuvitteleeko, että kun minä ja mieheni ollaan töissä, niin meitä ei niin paljon haittaa jos meiltä menee bensarahat ja auto kuluu, kuin että heiltä?
Kommentit (30)
Jospa mies ei anna autoa kaverille? Mistä sen tietää, miten heillä on jaettu auton käyttö ym. Jos on työttömänä eikä ole varaa osallistua kuluihin.
Niin ja tämä ei koske vain ystäviä vaan myös sukulaisia ja työkavereita. Monet tulevat hämmästymään kun et olekaan enää heidän pikku palvelijansa. YES-YES-naisesta aikuiseksi naiseksi. Matka alkaa NYT!
Miten se olisi ap:n asia jos ystävän mies ei anna autoa tai ei ole varaa mihinkään. Pitääkö ap:n siis aina joustaa, auttaa ja mennä ystävän aikataulun mukaan jos ystävän elämä on paskaa? Rajansa kaikella.
Kiitos! Saan näistä paljon voimaa!
Minä aloitan itseni puolustamisen NYT, en huomenna, vaan nyt.
Huomaan ylihuolehtivani ystävistä ja ehkä tunnen syyllisyyttä siitä, että mulla on töitä ja varaa pitää autoa ja silloin tällöin käydä matkoillakin. Mutta on se työelämä kuluttavaakin.
Ap
On ihan normaalia elämää että on töitä, auto ja voi matkustellakin. Ei se ole keneltäkään pois.
Hyvä ystävä on iloinen sinun puolestasi että sinulla on kaikki ok. Turha siis tuntea syyllisyyttä. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja nauti elämästäsi.
Sinulle on tulossa mielenkiintoiset seuraavat pari vuotta kun tarkastelet uusin silmin omaa ja muiden käyttäytymistä ja reaktioita. Älä vaan lannistu ja anna heti periksi. Tules myöhemmin kertomaan av:lle mitä tapahtuu ja kuinka sujuu?
Minua ärsytti suunnattomasti aikanaan ystävä, joka kaiken aikaa toitotti, kuinka ei tarvitse autoa mihinkään. Silti istua tönötti minun autossani aina kun vaan mahdollista. Senkin vielä olisin kestänyt, mutta sitä en ymmärrä, että hän ei antanut mitään arvoa minun ajalleni. Voiko se olla ihan silkkaa ajattelemattomuutta?
Piti mennä yhdessä jonnekin ja minä menin hakemaan häntä kotoaan. Siinä sitten sain istua autossa odottamassa, että hän saa itsensä valmiiksi. Vaikka kuinka yritin sanoa, että lähdetään sitten tasan siihen ja siihen aikaan, se ei koskaan onnistunut. Hänelle se, että ilmestyin autolla pihaan, oli merkki siitä, että nyt voi alkaa valmistautua, ei sitten yhtään sitä ennen. Saattoi viedä tunninkin.
Sosiaalisena ihmisenä hänellä oli paljon ystäviä, joiden kanssa jäi aina suustaan kiinni johonkin, minä seisoin ja odottelin auton avaimet kädessäni, että koska lähdetään kotiin. Kävin sanomassa, että nyt pitää jo lähteä, niin vastaus oli, että joo, ihan justiin, pälä pälä pälä…. Ja heei terve, kuule, sinä siellä, sinullehan mun pitikin ja pälä päläpälä...
No se kesti aikansa ja on nyt ohi erinäisitä syistä, mutta vieläkin joskus harmittaa, kun muistan mikä hovikuski olin. Minusta jos joku kuskauttaa itseään toisen autolla, sen pitää mennä kuskin mukaan eikä itsensä. Kuski määrää, milloin lähdetään ja miten kauan viivytään. Tähän opin itse silloin, kun nuorena asuin syrjäkylällä ja kävin töissä keskustassa. Pääsin naapurin tutun taksikuskin kyydissä joka aamu keskustaan, mutta lähtöaika oli sitten tasan tarkka. Jos en ollut minuutilleen tien varressa odottamassa, sain katsella perävaloja.
28! Uskomatonta että suostuit tuohon :O Siis pitikö sinun istua siellä autossa odottamassa että arvon neiti/rouva oli valmis? Ei edes kutsuttu sisälle ja tarjottu vaikka kaffit siinä odotellessa? Kaikken sitä ihmiset suostuukin hyvää hyvyyttää. Minä olisin vaan lähtenyt ja jättänyt "ystävän" valmistautumaan tai juttelemaan keskenään. Varsinkin kun tuo ei ollut poikkeus vaan sääntö että näin kävi.
Kiitoksi kommemteista, laitan tämän kirjanmerkkeihin ja tulen kertomaan miten menee!
Ap
Saa olla hyvä ihminen ja hyvä ystävä. Mutta sinun pitää tunnistaa mikä on aitoa ystävyyttä ja mikä hyväksikäyttöä. Jos ystävä suuttuu tai loukkaantuu jos sanot ei tai pidät muuten puolesi tai oman mielipiteesi niin sehän ei ole oikein eikä normaalia ystävyyttä. Sinulla on oikeus olla erimieltä, sanoa ei ja tehdä niin kuin sinulle sopii. Voi olla aluksi pelottavaa ja tulee pettymyksiä kun huomaat että asiat olikin ihan toisin kun luulit ja moni ystävä olikin lokki joka katoaa kuin pieru saharaan kun et ole enää pompoteltavissa. Mutta voima on sinun sisälläsi...käytä sitä.