Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan kai erota...
08.05.2006 |
miehestäni, jota rakastan. Tää on ihan hullua. Just on ostettu oma asunto, sisustettu ihanaks, kaikki viimeisen päälle, otettu yhdessä lainaa, suunniteltu tulevaisuutta. Meillä on yksi lapsi, neljävuotias. Kaikki on ihan hyvin eikä kuitenkaan mikään. Mies on tyypillinen mies, ei puhu eikä pussaa - paitsi joskus, mutta osoittaa teoillaan kyllä, että olen tärkeä. Koko alkuvuoden mulla on ollut outo tunne ja eilen, kun viimeinenkin seinä maalattiin ja huokaistiin miehen kanssa, että onpa ihanaa, muhun iski aivan valtava pakokauhu! Tajusin samalla, mikä se outo fiilis on ollut - rimakauhu, sitoutumispelko. Niin hullua kuin se onkin, kun meillä on lapsikin ja pitkä parisuhde takana...
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?? Pitäisikö jäädä tähän, teeskennellä onnellista, kun ei halua satuttaa toista vai seurata omaa sydäntään ja halujaan (joita en kyllä oikein vielä edes tunne)?
En ole enää mikään teini, kolmekymppinen jo ja paljon elämässä nähnyt. Silti tuli sellainen tunne, että tässä ei ole hyvä olla, ei ole pitkään aikaan ollutkaan..
Kommentit (3)
koko ajan pitäisi olla " kivaa" ja haluta jotain(tietämättä itsekään mitä). Näin ollaan valmiita rikkomaan lapselta perhe, kun luullaan, että jotain ihanaa olisi " naapurissa" . Jokaisessa suhteessa se arki astuu jossain vaiheessa kuvaan, mutta jos moraali on kukasta kukkaan lentämistä, niin mikäs siinä, seikkailusta toiseen sitten vain. Ymmärrän kyllä, jos puoliso on alkoholisti, väkivaltainen tms että erotaan. Mutta otas nyt sinäkin järki käteen ja käyttäydy, niinkuin sinun pitääkin, vai oletko valmis vaihtamaan timantin kouralliseen tuhkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaille. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni ero ei nyt olisi tuohon ensisijainen ratkaisu. Sen sijaan aloita jokin uusi harrastus, ja järjestä kahdenkeskisiä illanviettoja miehesi kanssa (grillatkaa, käykää uimassa, tehkää pieni vkloppumatka jos saat lastenhoitajan..). Tuo kuulostaa mun mielestä ainakin ihan samalta " vaiheelta" , mikä mullakin oli pari vuotta sitten. Tuo tunne tuli just, kun oltiin saatu asunto valmiiks, molemmilla oli työpaikat vakiintuneet, jne.. Se on vaan sitä, kun pyristelet suhteen ja elämän vakiintumista ja arjistumista vastaan. Vielä on paljon tehtävissä, katsohan tilanne rauhassa loppuun! :)
Alue: Aihe vapaa
ehkä sinun kannattaa nyt pysytellä vaan nykyisessä suhteessa ja tutkiskella että mikä sinua oikeastaan houkuttaa, ja lähteä sitten sille uudelle tielle, jos siltä tuntuu...