Te jotka olette tavanneet puolisonne jossain muualla kuin tarkoituksella "deitti/isku"paikassa, miten asiat etenivät suhteeseen asti?

Ei auta, kuin ehdottaa vain, jos aikoo päästä suhteeseen. Ensin jotain harmitonta, josta voi vetäytyä kasvojaan menettämättä, kuten kahveja tai yhteistä tutustumista uuteen ruokapaikkaan. Itse kutsuin miehen syömään ja siitä se sitten lähti...

Vierailija kirjoitti:

Ei auta, kuin ehdottaa vain, jos aikoo päästä suhteeseen. Ensin jotain harmitonta, josta voi vetäytyä kasvojaan menettämättä, kuten kahveja tai yhteistä tutustumista uuteen ruokapaikkaan. Itse kutsuin miehen syömään ja siitä se sitten lähti...

Me ollaan jopa kolmesti käyty ns. treffeillä eli kahdestaan jossain molempia kiinnostavassa jutussa (josta keskustelemalla alun alkaen lähennyttiinkin) mutta en tiedä miten tästä eteenpäin. Vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta, kuin ehdottaa vain, jos aikoo päästä suhteeseen. Ensin jotain harmitonta, josta voi vetäytyä kasvojaan menettämättä, kuten kahveja tai yhteistä tutustumista uuteen ruokapaikkaan. Itse kutsuin miehen syömään ja siitä se sitten lähti...

Kauanko teillä kesti ennen kuin päädyitte oikeasti seurustelemaan tuosta ensimmäisestä syöntikerrasta? 

Meillä alkoi harrastusseuran pikkujouluissa.

Ei oltu kumpikaan alunperin kiinnostuneita toisistamme mutta siellä sitten tutustuttiin ja siitä se lähti

No eiköhän valtaosa suhteista ala edelleen jonkinlaisesta kännisähläämisestä. Ei monikaan uskalla selvin päin mitään tehdä ja kännissähän se on kätevä kun voi aina laittaa kännin piikkiin kaikki jos ei onnaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta, kuin ehdottaa vain, jos aikoo päästä suhteeseen. Ensin jotain harmitonta, josta voi vetäytyä kasvojaan menettämättä, kuten kahveja tai yhteistä tutustumista uuteen ruokapaikkaan. Itse kutsuin miehen syömään ja siitä se sitten lähti...

Me ollaan jopa kolmesti käyty ns. treffeillä eli kahdestaan jossain molempia kiinnostavassa jutussa (josta keskustelemalla alun alkaen lähennyttiinkin) mutta en tiedä miten tästä eteenpäin. Vaikeaa.

Kolmansilla treffeillä pitäisi jo peiton heilua, jos on kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän valtaosa suhteista ala edelleen jonkinlaisesta kännisähläämisestä. Ei monikaan uskalla selvin päin mitään tehdä ja kännissähän se on kätevä kun voi aina laittaa kännin piikkiin kaikki jos ei onnaakaan.

Sanopa se, sieltähän kapakasta ne edelliset suhteet ovat alkaneet. Tuntuu oudolta tuntea toinen jo tosi hyvin koska ollaan paljon tekemisissä mutta ei mitään sutinan tapaistakaan. Silti jotenkin enemmältä tuntuu kuin kaveri, ihan jo siksikin että ollaan päivittäin yhteyksissä mitä en tee edes parhaiden kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta, kuin ehdottaa vain, jos aikoo päästä suhteeseen. Ensin jotain harmitonta, josta voi vetäytyä kasvojaan menettämättä, kuten kahveja tai yhteistä tutustumista uuteen ruokapaikkaan. Itse kutsuin miehen syömään ja siitä se sitten lähti...

Me ollaan jopa kolmesti käyty ns. treffeillä eli kahdestaan jossain molempia kiinnostavassa jutussa (josta keskustelemalla alun alkaen lähennyttiinkin) mutta en tiedä miten tästä eteenpäin. Vaikeaa.

Kolmansilla treffeillä pitäisi jo peiton heilua, jos on kemiaa.

Kun ei olla lähelläkään olosuhteita joissa peitto voisi heilua. En oikein mitään vessameinikiä tai pikaisia auton takapenkillä laske tähän.

Eka mies löytyi ravintolasta, naimisissa oltiin 11v, toinen työkaverista joka aika pitkään vonkasi.

Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.

Tapasimme bussipysäkillä. Lähes joka aamu oltiin samaan aikaan siellä. Jossain vaiheessa alettiin juttelemaan ja huomattiin, että juttua riitti ja riitti. Sitten vaan päätettiin, että mennään illalla lenkille. Yli 30 vuotta ollaan oltu yhdessä.

Tavattiin uuden vuoden vietossa ystävän luona yhteisten kavereiden kautta, hänetkin oli kutsuttu viettämään uutta vuotta samaan paikkaan. Naurettiin ja loppuillasta vähän pussailtiinkin.

Sain häneltä kyydin kotiin. Vaihdettiin numerot, ajatuksella olis kiva nähdä joskus vielä.

Hän soitteli, sovittiin leffaillasta. Pian soiteltiin, oli kiva nähdä, mitä teet viikonloppuna, mentäiskö taas yhdessä jonnekin.

Helmikuussa alettiin seurustella. Heinäkuussa mentiin kihloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tuntuu alkaa ehdotella esim. harrastus- tai työkaverille. Kun muutenkin ollaan selvinpäin, on kasvojen menettämisen pelko, pakko tulla toimeen jatkossakin.

Ei mulle työkaveri mitään ehdotellut. Änkesi seuraan vain jatkuvasti ja puhui ja höpötti ja lopulta oltiin sielunkumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.

Kumpi teki aloitteen siihen muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.

Kumpi teki aloitteen siihen muuhun?

Pitääkö tällaista edes kysyä, tottakai mies tekee aina aloitteet ja nainen vaan nauttii kyydistä.

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme bussipysäkillä. Lähes joka aamu oltiin samaan aikaan siellä. Jossain vaiheessa alettiin juttelemaan ja huomattiin, että juttua riitti ja riitti. Sitten vaan päätettiin, että mennään illalla lenkille. Yli 30 vuotta ollaan oltu yhdessä.[/quote

Kuinka romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tuntuu alkaa ehdotella esim. harrastus- tai työkaverille. Kun muutenkin ollaan selvinpäin, on kasvojen menettämisen pelko, pakko tulla toimeen jatkossakin.

Ei mulle työkaveri mitään ehdotellut. Änkesi seuraan vain jatkuvasti ja puhui ja höpötti ja lopulta oltiin sielunkumppaneita.

Niin olihan tää nyt vitsi? :D

Meidän kaverit menivät naimisiin, ja sitä kautta alettiin kaveerata porukalla. Kun sitten hoksasin olevani kiinnostunut kaverini miehen kaverista, pyrin vain juttelemaan hänen kanssaan paljon ja laiteltiin välillä viestejä.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ennen kuin kerran juttelimme koko yön kaveriporukan illanvietossa. Sinä yönä huomasimme miten samoin ajattelimme asioista. Päädyimme jatkamaan juttelua tekstiviestein ja facessa. Lopulta lähdimme elokuviin (miehen mukaan hän ei ajatellut niitä treffeinä, kunhan vain halusi viettää aikaa kahdestaan kanssani) ja sen reissun päätteeksi annoin miehelle hyvänyönsuukon poskelle. Mies lähetti viestin vielä samana iltana kotiin päästyään: "Oliko nää nyt treffit?".

Sovittiin, että treffit ne olivat ja siitä alkoi tapailu.

Aluksi oltiin vain samassa työyhteisössä, tiesin miehen nimeltä ja hän samoin minut. Siinä vaiheessa en noteerannut häntä sen kummemmin. Sitten saimme yhteisen työprojektin ja työskentelimme muutaman kuukauden aika tiiviisti yhdessä. Silloin tutustuimme paremmin ja huomasimme,  että huumorintajumme käyvät hyvin yksiin. Työrupeaman päättyessä en halunnut katkaista yhteyttä mieheen ja keksin tekstata hänelle, että miten olisi voitonmaljat projektin paketoinnin kunniaksi, ja se sopi hänelle. Niistä voitonmaljoista lähtien aloimme treffailla.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaveri pyysi apua fysiikan laskareihin. Aluksi laskettiin siivosti tehtäviä, mutta sitten pikkuhiljaa painopiste siirtyi kokonaan muuhun toimintaan. Oli kivaa ja mitä enemmän tutustuttiin, sitä paremmin viihdyttiin yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kihloihin ja puoli vuotta siitä naimisiin.

Samansuuntaisesti eteni meilläkin, omalta alalta. Oli vaan tosi hyvä olla yhdessä ja kivaa, siitä se sitten syveni. Nykyisin ajattelen, että koska siinä välissä ei ollut mitään, mikä olisi estänyt näkemästä toisen sellaisena kuin hän oli, oli jotenkin helpompaa tutustua. Oli ne kemiatkin myös kohdillaan.

Asiat etenivät sitten melko nopeasti. Yhteistä matkaa on kuljettu muutama aika ihana vuosikymmen.