3-vuotiaan mustasukkaisuus,mitä tehdä?

Kaikki eivät pidä vauvoista. Koskee niin pikkulapsia, teinejä kuin aikuisiakin.

Vaihtakaa siniset sukat,jospa sitten alkaa taas työt maistua.

No tilannehan on vielä kovin uusi, varmaan rauhoittuu muutamassa viikossa/kuukaudessa.

Yritä houkutella poikaa mukaan vauvan hoitoon. Selitä, että hänkin on ollut joskus vauva, ja silloin äiti hoiti häntä samalla tavalla. Huomioi poikaa myös vauvaa hoitaessasi.

Vierailija kirjoitti:

No tilannehan on vielä kovin uusi, varmaan rauhoittuu muutamassa viikossa/kuukaudessa.

Ei välttämättä rauhoitu. 3-vuotiaan ei ole mikään pakko pitää pikkusisaruksestaan.

Aika auttaa. Meillä otti kanssa koville, kun vauva saapui taloon. Esikoinen on 2,5 vuotias ja mustasukkaisuus näkyi juuri kiukutteluna, uhmaamisena ja ihan sanoina «Ei vauvaa!» «Haluan vain äidin!» jne. Pian se arki lähtee normalisoitumaan ja nopeasti se vauvakin siitä kasvaa. Tsemppiä ja armollisuutta, 3 vuotias on vielä pieni.

Älä tee sitä virhettä, että annat huomiota silloin kun vauva nukkuu.

Poika on nyt isoveli. Äidin syliin mahtuu useampikin lapsi yhtä aikaa. Älä vaadi poikaa heti rakastumaan pikkusisarukseen, mutta kerro miten ihana poika oli vauvana, mitä hän teki ja miten samanlaisia sisarukset ovat. Tai jos ovat erilaisia, niin kerro sekin.

Kolmevuotiaan maailma on muuttunut lopullisesti. Mutta isoveljenä on paljon hyviäkin puolia.

Vierailija kirjoitti:

No tilannehan on vielä kovin uusi, varmaan rauhoittuu muutamassa viikossa/kuukaudessa.

Toivon kovasti että tilanne rauhoittuu. Tuntuu pahalta Ku isä ei lapselle kelpaa, vaan haluaa vain minut....Siis isän puolesta. Poika ihan selvästi hylkii isäänsä...

Ap

Sisaruksen syntymä on lapselle iso kriisi ja nyt se sattui vielä muutenkin uhmaikään. Täysin normaalilta käytökseltä kuulostaa.

Anna mahdollisimman paljon huomiota 3-vuotiaalle. (Äläkä tietenkään unohda myöskään 5-vuotiasta!) Kohtele lapsia mahdollisimman tasapuolisesti. Anna myös 3-vuotiaan olla välillä pieni, paijaile ja hellittele ja hoida. Kehu kaikesta vähänkin kehumisen arvoisesta. Joskus on parempi vain koettaa siirtää lapsen huomio toisiin asioihin, jos käytös meinaa lähteä väärille teille. Mustasukkaisuus menee ohi ajan kanssa. Meillä pahin vaihe meni ohi noin vuodessa.

Tärkeä: huolehdi omasta jaksamisesta, että jaksat olla kärsivällinen lasten kanssa. Siis omaa aikaa viikoittain, syö hyvin ja terveellistä ruokaa, vuorotelkaa valvomisissa jos pystytte, pyydä apua kaikilta mahdollisilta tahoilta jne.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä virhettä, että annat huomiota silloin kun vauva nukkuu.

Poika on nyt isoveli. Äidin syliin mahtuu useampikin lapsi yhtä aikaa. Älä vaadi poikaa heti rakastumaan pikkusisarukseen, mutta kerro miten ihana poika oli vauvana, mitä hän teki ja miten samanlaisia sisarukset ovat. Tai jos ovat erilaisia, niin kerro sekin.

Kolmevuotiaan maailma on muuttunut lopullisesti. Mutta isoveljenä on paljon hyviäkin puolia.

Mutta kun syli kelpaa vain kun se on tyhjä...olen minä koittanut poikaa ottaa syliin kun vauva on sylissä mutta silloin poika yrittää töniä vauvaa pois sylistä ja aloittaa huutoitkun

Ap

Täysin luonnollistahan tuo on. 3-vuotias on aiemmin ollut se perheen vauva, joka on saanut eniten huomiota ja päässyt useimmin äidin syliin. Nyt on tullut kilpailija, joka väkisinkin vie suurimman osan äidin huomiosta ja poika jää vähemmälle huomiolle. Ei lapsi oikein muulla tavalla osaa sitä kadonnutta huomiota hakea kuin tekemällä jotain "pahaa", jolloin äiti varmasti huomioi. Nyt kun vielä alkaa olla uhmaikäinen ja nuo kaksi tilannetta yhdistyvät, niin eipä ole ihme, jos on välillä haastavaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa, kun arki asettuu uomiinsa ja ehdit kiinnittää enemmän huomiota myös vanhempiin lapsiin. Vauva ja isoveli samaan aikaa syliin aina kuin mahdollista ja kerrot sille pojalle, miten tärkeä ja rakas on, vaikka äiti nyt hoitaa pikkusisarustakin samalla. Ota poika mukaan vauvan hoitoon, niin saa siinä viettää aikaa äidin kanssa sen sijaan, että joutuis odottelemaan huomiota jossain sivummalla sillä väliin, kun sinä hoidat vauvva

PIISKAA!!

Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta Älä huomioi poikaa silloin, kun hän hakee huomiota kiukuttelemalla tai muulla huonolla tavalla. Anna huomiota vasta, kun hän on taas normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Täysin luonnollistahan tuo on. 3-vuotias on aiemmin ollut se perheen vauva, joka on saanut eniten huomiota ja päässyt useimmin äidin syliin. Nyt on tullut kilpailija, joka väkisinkin vie suurimman osan äidin huomiosta ja poika jää vähemmälle huomiolle. Ei lapsi oikein muulla tavalla osaa sitä kadonnutta huomiota hakea kuin tekemällä jotain "pahaa", jolloin äiti varmasti huomioi. Nyt kun vielä alkaa olla uhmaikäinen ja nuo kaksi tilannetta yhdistyvät, niin eipä ole ihme, jos on välillä haastavaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa, kun arki asettuu uomiinsa ja ehdit kiinnittää enemmän huomiota myös vanhempiin lapsiin. Vauva ja isoveli samaan aikaa syliin aina kuin mahdollista ja kerrot sille pojalle, miten tärkeä ja rakas on, vaikka äiti nyt hoitaa pikkusisarustakin samalla. Ota poika mukaan vauvan hoitoon, niin saa siinä viettää aikaa äidin kanssa sen sijaan, että joutuis odottelemaan huomiota jossain sivummalla sillä väliin, kun sinä hoidat vauvva

Niin ja älä unohda sitä 5-vuotiastakaan. Kaikki lapset tarvitsevat huomiota ja helposti tuossa käy niin, että se helpoin lapsi jää hunnigolle, kun ei aiheuta edes niitä ongelmia. Eli molemmat vanhemmat lapset mukaan hoitamaan pikkusisarusta ja vanhimmallekin huomiota ja rakkautta.

Luulen, että teidän ei enää kannata lisääntyä. Piuhat poikki mars mars!

Vierailija kirjoitti:

Täysin luonnollistahan tuo on. 3-vuotias on aiemmin ollut se perheen vauva, joka on saanut eniten huomiota ja päässyt useimmin äidin syliin. Nyt on tullut kilpailija, joka väkisinkin vie suurimman osan äidin huomiosta ja poika jää vähemmälle huomiolle. Ei lapsi oikein muulla tavalla osaa sitä kadonnutta huomiota hakea kuin tekemällä jotain "pahaa", jolloin äiti varmasti huomioi. Nyt kun vielä alkaa olla uhmaikäinen ja nuo kaksi tilannetta yhdistyvät, niin eipä ole ihme, jos on välillä haastavaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa, kun arki asettuu uomiinsa ja ehdit kiinnittää enemmän huomiota myös vanhempiin lapsiin. Vauva ja isoveli samaan aikaa syliin aina kuin mahdollista ja kerrot sille pojalle, miten tärkeä ja rakas on, vaikka äiti nyt hoitaa pikkusisarustakin samalla. Ota poika mukaan vauvan hoitoon, niin saa siinä viettää aikaa äidin kanssa sen sijaan, että joutuis odottelemaan huomiota jossain sivummalla sillä väliin, kun sinä hoidat vauvva

Kuten aikaisemmin sanoin, syli kelpaa vain tyhjänä. Voin koittaa ottaa häntä mukaan vauvanhoitoon, ehkä se saattaisi auttaa häntä hyväksymään tilanteen.

Ap

Kyllä se siitä ajan kanssa asettuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin luonnollistahan tuo on. 3-vuotias on aiemmin ollut se perheen vauva, joka on saanut eniten huomiota ja päässyt useimmin äidin syliin. Nyt on tullut kilpailija, joka väkisinkin vie suurimman osan äidin huomiosta ja poika jää vähemmälle huomiolle. Ei lapsi oikein muulla tavalla osaa sitä kadonnutta huomiota hakea kuin tekemällä jotain "pahaa", jolloin äiti varmasti huomioi. Nyt kun vielä alkaa olla uhmaikäinen ja nuo kaksi tilannetta yhdistyvät, niin eipä ole ihme, jos on välillä haastavaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa, kun arki asettuu uomiinsa ja ehdit kiinnittää enemmän huomiota myös vanhempiin lapsiin. Vauva ja isoveli samaan aikaa syliin aina kuin mahdollista ja kerrot sille pojalle, miten tärkeä ja rakas on, vaikka äiti nyt hoitaa pikkusisarustakin samalla. Ota poika mukaan vauvan hoitoon, niin saa siinä viettää aikaa äidin kanssa sen sijaan, että joutuis odottelemaan huomiota jossain sivummalla sillä väliin, kun sinä hoidat vauvva

Niin ja älä unohda sitä 5-vuotiastakaan. Kaikki lapset tarvitsevat huomiota ja helposti tuossa käy niin, että se helpoin lapsi jää hunnigolle, kun ei aiheuta edes niitä ongelmia. Eli molemmat vanhemmat lapset mukaan hoitamaan pikkusisarusta ja vanhimmallekin huomiota ja rakkautta.

5-vuotias itseasiassa on jo mukana vauvan hoidossa. Hän on aina ollut kiltti ja tykännyt auttaa. Pikkuveljeäkin yrittää aina lohduttaa kun hänellä on harmi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin luonnollistahan tuo on. 3-vuotias on aiemmin ollut se perheen vauva, joka on saanut eniten huomiota ja päässyt useimmin äidin syliin. Nyt on tullut kilpailija, joka väkisinkin vie suurimman osan äidin huomiosta ja poika jää vähemmälle huomiolle. Ei lapsi oikein muulla tavalla osaa sitä kadonnutta huomiota hakea kuin tekemällä jotain "pahaa", jolloin äiti varmasti huomioi. Nyt kun vielä alkaa olla uhmaikäinen ja nuo kaksi tilannetta yhdistyvät, niin eipä ole ihme, jos on välillä haastavaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa, kun arki asettuu uomiinsa ja ehdit kiinnittää enemmän huomiota myös vanhempiin lapsiin. Vauva ja isoveli samaan aikaa syliin aina kuin mahdollista ja kerrot sille pojalle, miten tärkeä ja rakas on, vaikka äiti nyt hoitaa pikkusisarustakin samalla. Ota poika mukaan vauvan hoitoon, niin saa siinä viettää aikaa äidin kanssa sen sijaan, että joutuis odottelemaan huomiota jossain sivummalla sillä väliin, kun sinä hoidat vauvva

Niin ja älä unohda sitä 5-vuotiastakaan. Kaikki lapset tarvitsevat huomiota ja helposti tuossa käy niin, että se helpoin lapsi jää hunnigolle, kun ei aiheuta edes niitä ongelmia. Eli molemmat vanhemmat lapset mukaan hoitamaan pikkusisarusta ja vanhimmallekin huomiota ja rakkautta.

5-vuotias itseasiassa on jo mukana vauvan hoidossa. Hän on aina ollut kiltti ja tykännyt auttaa. Pikkuveljeäkin yrittää aina lohduttaa kun hänellä on harmi

Ap

Rivien välistä luen, että olet muutenkin pitänyt esikoista ihanimpana, koska hän on niin kiltti ja auttavainen. Kuopus tai siis nyt keskimmäinen on jäänyt vähemmälle huomiolle muutenkin, koska on luonteeltaan erilainen kuin esikoinen.

Entä jos lähtisit tekemään jotain kivaa yhdessä isompien lasten kanssa? Jättäisit vauvan miehen hoiviin, pumpattua maitoa vaan pulloihin, kyllä he pärjäävät vaikka tunnin kahdestaan.