Jumitus
Miten voi jumittaa niin pahasti vaikka olis mahdollisuus mukaviin harrasteisiin, työ/kouluasiat odottavat tekijäänsä, on hyvin aikaa kaikkeen ja rahaa tilillä sekä takana hyvin nukuttu yö ja ruokapuoli kunnossa. Jumitan vaan paikallani.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Pistä itsesi tekemään, ei siinä muu auta, näin me kaikki muut ihmiset toimimme, tuskin monikaan on aamulla innoissaan lähdössä töihin, mutta pakko on.
Olisikin niin helppoa. Monesti aloitan yrittämään, kunnes taas huomaan jumittavani, asiat jää kesken ja kello käy. Kohta onkin jo ilta ja voi mennä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Pistä itsesi tekemään, ei siinä muu auta, näin me kaikki muut ihmiset toimimme, tuskin monikaan on aamulla innoissaan lähdössä töihin, mutta pakko on.
Ymmärsitkö lainkaan lukemaasi? Ap tuskittelee juuri sitä, ettei saa pistettyä itseään tekemään.
Ap, onko tuo vaivannut kauan? Jos on tuommoinen päivä, niin sen nyt voi pistää jonkin tilapäisen alavireisyyden lukuun. Jos moinen jatkuu, on varmaan syytä tutkia vähän tarkemmin, mistä kiikastaa. En minä nyt ala mitään masennustuomiota jakamaan, mutta ei sekään pois suljettu ole - ei edes siinä tapauksessa, koet mielialasi suunnilleen normaaliksi. Anna itsellesi anteeksi päivän, parin jumiminen, mutta suhtaudu asiaan vakavasti, jos toimintakyky ei kohtuullisessa ajassa palaa.
Jonkinlainen keskittymishäiriö? Minä oireilin juuri noin, ja nyt lääkäri on tekemässä ADHD-diagnoosia. Tosin minulla on myös sitkeä taipumus piehtaroida murheissani, mutta en minäkään aina ole masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä itsesi tekemään, ei siinä muu auta, näin me kaikki muut ihmiset toimimme, tuskin monikaan on aamulla innoissaan lähdössä töihin, mutta pakko on.
Ymmärsitkö lainkaan lukemaasi? Ap tuskittelee juuri sitä, ettei saa pistettyä itseään tekemään.
Ap, onko tuo vaivannut kauan? Jos on tuommoinen päivä, niin sen nyt voi pistää jonkin tilapäisen alavireisyyden lukuun. Jos moinen jatkuu, on varmaan syytä tutkia vähän tarkemmin, mistä kiikastaa. En minä nyt ala mitään masennustuomiota jakamaan, mutta ei sekään pois suljettu ole - ei edes siinä tapauksessa, koet mielialasi suunnilleen normaaliksi. Anna itsellesi anteeksi päivän, parin jumiminen, mutta suhtaudu asiaan vakavasti, jos toimintakyky ei kohtuullisessa ajassa palaa.
Kiitos, tästä juuri on kyse. Olen ihan fiksu tyyppi, kouluja käynyt ja töissä pärjännyt hyvin. Teen työni aina todella hyvin ja saan työnteostani paljon kiitosta. Teen asioita silloin vain silloin kun mulle annetaan selkeä tehtävä tai koen sen tehtävän itselleni tärkeäksi/mielenkiintoiseksi. En ole ylimielinen ja tiedän, että kaikilla on huonoja päiviä - niin myös minullakin. Ja tiedän myös, että "ei tämä yhteiskunta toimi niim, että kaikki vaan jumittaa ja kukaan ei tee mitään" ;) Tämä jumitus on vaan hankalaa kun päivät menevät hukkaan. Tätä jumitusta minulla on ollut jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen keskittymishäiriö? Minä oireilin juuri noin, ja nyt lääkäri on tekemässä ADHD-diagnoosia. Tosin minulla on myös sitkeä taipumus piehtaroida murheissani, mutta en minäkään aina ole masentunut.
On tutkittu että liiallinen ruutuaika saa ihmisen oireilemaan ADHD.n tavoin
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen keskittymishäiriö? Minä oireilin juuri noin, ja nyt lääkäri on tekemässä ADHD-diagnoosia. Tosin minulla on myös sitkeä taipumus piehtaroida murheissani, mutta en minäkään aina ole masentunut.
Miten pääsit tutkimuksiin? Oletko saanut lääkityksen ja onko siitä apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen keskittymishäiriö? Minä oireilin juuri noin, ja nyt lääkäri on tekemässä ADHD-diagnoosia. Tosin minulla on myös sitkeä taipumus piehtaroida murheissani, mutta en minäkään aina ole masentunut.
On tutkittu että liiallinen ruutuaika saa ihmisen oireilemaan ADHD.n tavoin
Osaatko sanoa, että mikä ja kenen tutkimus?
Pistä itsesi tekemään, ei siinä muu auta, näin me kaikki muut ihmiset toimimme, tuskin monikaan on aamulla innoissaan lähdössä töihin, mutta pakko on.